Tuukalla on lähtenyt kausi komeasti käyntiin. Mitä parhaimmat onnittelut. Kausi on alkanut täälläkin…
Itsellä kiekkoradalla alapiippu (iskuri tai vaihtaja) reistaili ja haulikko on huolossa. Hyvä niin. On aikaa jouselle.
Heräsin ilman kelloa vahingossa viiden aikaan ja vilkaisu ikkunasta osoitti että hyvään alkuhämärään. Onhan syyskuu, ei voi jäädä makaamaan. En ollut suunnitellut metästelyä, mutta uni ei maittanut kun mielessä alkoi syyskuu vilistä.
Hämärissä metsänlaitaan jousen kera ja samaan paikaan jossa kyyhkypassissa tepasteli kauriin vasa 10m päähän pari viikkoa sitten. Silloin ei ollut vielä kaurisaika, mutta katselin maan tasalta kauriinvasaa melkein vartin lähempää kuin koskaan ja sen kääntyessä aina aseen nostoharjoituksia tehden.
Samalle paikalle siis metsän reunaan kuusen ja lepän oksien alle. Edessä aukeni kapea kaistale hernemaata jonne toljotus. Jokunen kyyhky lensi kaukana. Tikka huusi. Kauempana närhet räkytti. Moottoritien loimotus kuului kilometrien takaa. Sumua vielä hiukka. Olipa hienoa taas katsella aamun nousua ja kausi todella nyt alkoi.
Reilun tunnin tyhjän passailun jälkeen päätiin vähän selata maisemaa. Pysyin metsässä tähyillen pelloille ja niiden reunoille. Kaikki vilja on vielä meillä päin pystyssä joten näkyvyys erittäin rajoittettu.
Haaaaa!!!
400m päässä näkyy kauris laiduntavan pellon reunaa. Suunta on viistosti minua kohti. Sukkelaan metsän sisään ja tieäen että se suunnistaa ruokintapaikalle joten minäkin oikopäätä sinne. Nopeasti mutta niin hiljaa kuin voi. Menin tiheikköön kaurispolun varteen josta ne usein kulkevat ruokinnalle ja odotin. Ei mitään. Närhen perhanat tulivat rääkymään ja paljastamaan minut. Olin aloillani kahden polun risteyksessä tuiki tiheässä kuusenpersiissä. Odottelua ja sitten rasahtaa. Toisen kerran, mutta takanani aivan umpitiheän metsän siimeksestä. Siellä se kauris menee, kuuluu muutama vaimea rasahdus ja etääntyy. Etäisyyttä eläimeen lie alle 20m , mutta niin tiheä metsikkö välissä että ei edes näköyhteyttä.
Tilanne valui hiekkaan. Joko närhet tai sen vainu kertoi että jotain lempipolun varrella on ja päätti mennä toista.
Jatkoin metsän kautta pikku lammelle hieman turhautuneena ja kun pullahdin metsästä lammen reunaan nousi tuhti sorsa suoraan minusta päin pois siivilleen nousten. Ehdin ampua lentoon ja se on toinen kerta kun pääsin koittamaan sorsaa lentoon. Meni ehkä 10cm alaoikealta ohi jäädeen liikkeen taakse. Kirosin epävalppauttani ja likiosumaa. Nuoli upposi saamattomiin lampeen. Sekin vielä, ns paras nuoli oli siellä.
Laahustin vielä joelle katselemaa josko sorsa olisi jossain siellä. En ehtinyt ihan joelle saakka kun nuori fasaanikukko pälysi minua tarkkana ja minä jäin patsaana paikoilleni. Nopea nosto ja laaki, mutta huti. Fasaani vilisti viljapeltoon ja en nähnyt sitä lainkaan, mutta vilja heilui hiljaa siellä missä se meni. Koetin mennä perässä, mutta kukko katsoi paremmaksi pitää etäisyyttä sen +20 metriä koko ajan. Seisahduin, odottelin ja katselin. Nyt kukko muutti suuntaa. Kohta se tulisi ulos korsien seasta. Muutama nopea sivuaskel ja sain vapaan linjan sinne mistä kukko tulisi pian ulos. Kukko tuli varoen ruokojen välistä noin 15m päästä ja heti kun oli kokonaan näkyvissä niin nuoli matkaan. Hiuksen hienosti kukon selän yli!!! Ja samassa kukko otti siivet avukseen, 300m lento joen toiselle puollelle. Hain kotvan sitä mutta pitkä kierto sillan kautta oli antanut fasaanille rutkasti aikaa piiloutua tai juosta jonnekkin josta en sitä havainnut.
Kauden avaus. Kolme laakia, niukasti ohi kaikki. Nuolisetti on hyvä, tuumin vaikka ohi menikin. Jännityksen ja nopean tilanteen piikkiin. Joka paikka oli vaikea ja liikkuvaan. Mietteliääksi vetää veistäjän silti. Onneksi kautta on vielä jäljellä…
