Heräsin tuossa äsken tekemään pientä excel-taulukkoa jousistani. Sieltä voi sitten tarkistella mitä on tullut tehtyä ja minkälainen on ollut lopputulos. Merkkasin jousien perään myös tietoja kisoista, mihin näillä on osallistuttu.
Ajattelin myös pientä sarjanumeroa alkaa merkkaamaan jousiin, niin pysyy kartalla jatkossa. Seuraava jousi alkaa numerolla 43!
Jousiammunnan kirjaamisesta ei paljon ole vielä kirjoitettavaa, mutta ehkä joku päivä.
Menee ehkä vähän aiheesta ohi, mutta tekstitiedostot on kaikista varsijousista koneella (suunnitelma, toteutus). Harmi vaan kun ei köyhä opiskelija löydä työtä, millä voisi kustantaa luuosia koristeluun.
Ekseliä hyödynnän jatkossa. Tein esim. eilen kaaren, jossa paunoja 200. Laitan kuvia viikonloppuna.
Sinänsä tärkeä aihe, jotta jäisi joku muistirekisteri “olemaan”, mistä saisi tarkistaa mitä on tullut tehtyä. Sen lisäksi voisi muille jakaa esim. ekselinsä…
Joo, olisihan kirjanpito järkevää. Jousista minulla on aika vähäiset tiedot muistissa, lähinnä laminaateista mittoja. Laajempi kirjanpito olisi kyllä hyvä asia ja se on ollut mielessä. Olen tehnyt kaavakkeenkin sitä varten, jotta se olisi mahdollisimman helppoa mutta vielä on homma vähän vaiheessa… Haaveissa olisi kyllä saada kerättyä kaikista valmistuneista jousista kattavat tiedot.
Numerointia kokeilin joskus mutta totesin turhaksi, koska minulla on aina työn alla monta jousta ja milloin jousi sitten lopulta saa numeron? Vuosiluku riittää.
Joskus kauan sitten mulla oli mutu siitä kuinka monta tein parina kesänä. Tuo tahti on hiipunut viimeisen 6 vuoden aikana lähes 70%
Tarkkaa lukua en varmasti koskaan saa selville, mutta olettaisin että jos laskettaisiin pelkästään ne jouset jotka olen saanut asiakkaalle saakka ja ne jotka minulla itselläni on niin tästä saataisiin yksistään yli 200 kappaletta.
Tähän päälle voisi laskea myös kaikke ne kesät jolloin tein lasten kanssa +30 minsan oksa jousia kuralassa sekä kesäleireillä, noin 150kpl? Yhtenä päivänä teimme Vesa Joki-Tokolan kassa + 50 paju jousa noin 4tunnin verran kahden päivän aikana.
Rikkimenneistä ei ole mitään hajua, mutta luulisin niidenkin olevan melkein siellä +120 puolella?
Simo epäili kerran että + 450 voisi olla aika tarkka lukema jos ajattelee, että taka on 12 vuotta joista noin 6vuotta oli melkein 5-15 jousta per kuukaus.
Noita lasten paju jousii en oikein laske mukaan kun niitä tuli vähän väliä eikä niihin menny kuin muutama minsa per kepukka.
Parisen kymmenestä voisin sanoa olevan pommin varmoja heittäjiä. Ja 3 niistä on sellasii, että kukaan ei niitä vetämällä rikki saa. On kokeiltu useaan otteeseen ja Tuomolta löytyy kuva materiaaliakin
3 sellaista joista voin varmuudella sanoa, että kukaan muu ei osaisi edes niiillä ampua. Sellaisia jukuripäisiä nuolen viskaajia että…
6 sellaita (kaksi edää itselläni jossain?) joista voisin sanoa olevan suomen ainoat jouset jotka on tehty +2 promillen känässä alle 30 minsassa ja yksikään ei oo mennyt poikka vaikka silti lähes suoria vaikka muutama vuosi niilläkin kuulemmä ammuttiin säällä kuin säällä. Yksi tehtiin muistaakseni edellisenä yönä enenn kuralan kisoja Vilppolan pajalla ja sillä saatiin muistaakseni jopa Martti Auerin käsissä AR kisassa kultaa kun mies rikotti edellisenä iltana oman jousensa kuralan pihalla treenatessa. Aamulla löin ukolle uuden jousen käteen ja siinä alle tunnin sisään ajo treeneista suoraan kisaan.
Kaikki on laatua, mutta se laatu riippuu näkökohdasta
Yksikään muu tässä maassa ei tee niin paljon paskaa kuin minä!
Yrittäkää edes muut tulla perässä!!
Kyl sitä alkaa oleen jo vähän kaikkeen tullut kokeiltuu. Loppuu kohta omat ideat siitä mihin suuntan jatkais jos pelkällä puulla pitäis edetä. Ohan mulla silti vaikka kuinka noita eri yhdistelmiin vielä kokeilematta mutta ne tarvitseekin hivenen pääomaa…
Jos otetaan muut materiaalit mukaan niin kyl silloin on jo taas ihan tähtiteiteelliset luomukset mahdollisia.
Se on kiva kun on monenlaista jousta. Eri pituisia, eri lajikkeista, eri paunaisia ja eri tyylisiä jousia. Mukava valita sen hetken mieluinen jousi ammuntaa varten. Tai sitten tekee uuden, kuin sarjajousentekijälle on tyypillistä
Jos kiinnostaa, niin onhan sulla jännejousi- ja sarvikomposiittimaailma ihan avoinna! Missä se sun sokerivaahtera oikein viipyy???
Olen pitänyt ammuntapäiväkirjaa juoksupäiväkirjan oheen. Sinne tulee myös riistamerkinnät ja huomiot. Alkaa olla jo aika monipuolinen sekamelska… Ei tarvi paljoa kirjottaa kun sitä aukeaa isompi muistikuplia, että joo, se oli sellanen metästyskeikka neljä vuotta sitten. Nyt luulee että ne kaikki muistaa vanhana ukkonankin, mutta kun viis-kymmenen-kolkyt vuotta menee ni eipä muistakkaan.
Samoin kisat, pisteet, sijotukset laitan muistiin. Pelkistä numeroista muistan paljon lisää että mitä tapahtui ja kenelle. Nyt on viides/kuudes vihko menossa. Jossain vaiheessa laitoin tietokoneelle, mutta siinä ei ole mitään tunnetta. Tulostin ne ja liimasin vihkoon. Tylsä sekin. Palasin käsinraapustamisen.
Ammuntapäiväkirja on karmein, se kertoo heti kuinka vähän ampuu. Sama kun moni kehuu liikkuvansa 10 tuntia viikossa, mutta sitten kun alkaa merkitä muistiin tismalleen sen aktiivisen liikkumisen (ei siis venyttelyjä, kusemisia lenkillä, nauhansitomisia ja palautusta vetosarjojen väleissä) niin totuus paljastuu että kaverihan juoksee viikottain noin kolmisen tuntia. Toki siihen tärvääntyy aikaa enempi just ton säätämisen takia, mutta jos nauhat sidotaan lenkillä niin ajanotto seis. Kaverihan on aloillaan! Se on sama kuin seisoskelu nuolet kädessä maalitaulun lähettyvillä. Mitään ei tapahdu. Tiukka linja. Laakit lasketaan.
Sarvijousista olen kirjannu ylös työvaiheita, mittoineen, painoineen, lämpöineen. Että miten liimattu jne. Lähinnä että voi petrata seuraavalla kerralla. Kun ei niitä oikeesti muista. Kysykää vaikka Patikselta, joka teki pari vuotta sitten sarvijousen ni käteen jäi jousen lisäksi vain ulkomitat. Ei se muistanu mitään kun kyselin…
