Pidän paljon kaunokirjallisuudesta ja aina aika ajoin tulee vastaan mielenkiintoisia kirjoja joissa jouset ja jousiammunta näyttelee suurta roolia. Nämä kirjat ovat olleet erittäin mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja ja osaksi näiden ansiosta päädyin lopulta harrastuksen pariin.
Olisiko muilla vastaavia kirjoja joita voisitte suositella? Voin itse suositella lämpimästi ainakin seuraavia kirjoja:
John Finnemore - Robin Hood
Bernard Cornwell - Azincourt
Conn Iggulden - Viisiosainen “Valloittaja” -sarja
Cornwell lienee tunnetuin. Itse asiassa itse tiedän hyvin vähän kaunokirjallisuutta, jossa jousiammunta on edes jossain roolissa. Ei ole tullut perehdyttyä aiheeseen. Tietokirjoissakin on riittävästi lukemista ja kaunokirjallisuuden nautin mieluiten suomeksi.
Jos löydät uusia kirjoja, niin jatka toki tuota listaa!
Varmaan kaikki täällä on lukenut SEN kirjan. Useimmat moneen kertaan. Pitää varmaan käydä lainaamassa taas, edellisestä kerrasta kulunut viitisen vuotta.
E.T.Seton: Kaksi Partiopoikaa. Tai jos alkukielellä haluaa tankata niin Two Little Savages
Oliko se virginiantuomesta se jousi jonka ohjeet löytyy siinä. Yksityiskohtia myöden, kuvien kanssa. Jäänyt mieleen myös se kaurispukkimaali jossa kehona oli säkki täynnä… niin mitä siinä säkissä oli muuten täytteenä?
Ei ollut virginiantuomea. I.K. Inhan uudistettu suomennos vuodelta 1960 löytyy hyllystä, ja jousipuista mainitaan Espanjan marjakuusi parhaana, Oregonin marjakuusi toiseksi parhaana, sitten peitsipuut ja Osagen oranssi. Lista jatkuu punasetrillä, omenapuulla, hikkorilla ja jalavalla. Näiden nimien alkuperä on tietty kenelle tahansa tietäjälle selvä, alkuperäistä lukemattakin.
Kun luin kirjan ekan kerran kahdeksanvuotiaana päivän mittaisella junamatkalla pohjoiseen, koin turhautumista siitä, että mitään listatuista puista ei ollut lähimaillakaan jahtimaitani. No, omenapuita oli, mutta sellaisen haaran katkaiseminen olisi merkinnyt kauheita asioita, eikä tarpeeksi suoraa edes neljän jalan jouseen olisi ollut kumminkaan. Niin sitä mentiin raidalla ja pihlajalla
Mun silloin lukema käännös oli vanhempaa perua kuin edellä siteeraamani. Muistan, että en tajunnut mitä tarkoitettiin, kun sanottiin, että jousipuut pitää laittaa tuleentumaan. Tässä uudistetussa painoksessa sanotaan jo, että “jousipuun pitää olla täydelleen kuivunutta.”
Juu, pidän täysin mahdollisena että keksin virginiantuomen jostain muualta. Mikäköhän tuo peitsipuu on? Buxum? Pihlaja? Muistelen vanhojen jäärien sanoneen hevosten aisapuiden tehtävän pihlajasta koska se katketessaan ei tee säleitä eikä täten puhkaise hevosen mahaa. Kait se voisi peitsissäkin suojata ratsua