Vantaan legendaarinen jousipaja on jatkunut paria lyhyttä keskeytystä lukuunottamatta jo ainakin 18 vuotta. Voi olla jopa hieman kauemminkin, mutta vanhin löytämäni todisteeksi kelpaava paperi oli vuodelta 2007.
Nyt paja kuitenkin päättyy tänä keväänä, koska emme saa enää kelvollista puutavaraa tarpeeksi läheltä. Ainoa jäljelle jäänyt, edes pääkaupunkiseudun lähistöllä sijaitseva, jalopuita myyvä puutavaraliike Emeri Oy on siirtynyt yrityskauppojen myötä Hollolaan. Yksityisille asiakkaille myyntikin ilmeisesti loppuu pian vanhan varaston huvetessa. Kiitos heille kaikista niistä hienoista lankuista!
Jousilaatuisen puutavaran jatkuva hankkiminen oppilaiden tarpeisiin on jo muutenkin ollut haastavaa, mutta nyt siitä tuli itselleni mahdotonta järjestää.
Jousia ei vain voi tehdä ilman hyvää puuta, sille ei mahda mitään.
Kiitän sydämellisesti kaikkia pajalaisia näiden vuosien varrelta!!! 
Jousipajan tilalla ensi syksynä aloittaa kuitenkin yleinen puutyöpaja, jossa olen opettajana, samaan aikaan ja samassa paikassa. Siellä voi aivan hyvin tehdä jousenkin, jos vain hankkii materiaalinsa itse.
Päättymiset ovat aina ikäviä. Mutta hienoa työtä Juri on kyllä tehnyt perinnejousikulttuurin edistämiseksi Suomessa! Hyvä, että edes mahdollisuus tehdä jousia asiansa osaavan opettajan kanssa säilyy.
Materiaalina on ilmeisesti ollut valkosaarni, lankkutavarana? Onko jousien selkä veistetty yhdelle lustolle vai ei, ja mikä on ollut onnistumisprosentti?
Tällaisessa tilanteessa pitäisi aina luoda jonkinlainen yhteenveto: Kuinka monta jousta on tehty, osallistujamäärät, sattumuksia ja tapahtumia, tms., mielellään vielä edes muutaman kuvan kera!
Kyllä Tuomo, valkosaarni n. 32 mm paksuna on antanut parhaan onnistumisprosentin suorasyisten lankkujen löytamiseksi, tai ainakin osittain suorien. Tämä paksuus on sahattu läheltä ulkopuntaa. Valkotammi on välillä ollut hyvä myös.
Joka ostosreissulla, puolen vuoden välein, pitäisi saada jousiaihiot vähintään kymmenelle oppilaalle, mieluiten vähän varastoonkin. Tämä tarkoittaa yleensä 2-4 lautatapulin purkamista ja uudelleen kokoamista. Yksin ei pysty, pitää olla kaveri lankun toisessakin päässä nostelemassa.
Jos käy todella hyvä tuuri, niin yhdestä lankusta saa kolme jousta. Kaksi lankkuaihiota sivuilta ja yhden lustolle kaivettavan keskeltä, tämä on kuitenkin erittäin harvinaista. Useimmiten lupaavimmankin näköiset yhdelle lustolle kaivettavat aihiot osoittautuvat lähemmässä tarkastelussa kelvottomiksi, syyt juoksevatkin ulos jossain kriittisessä kohdassa. Kuitenkin pajalla valmistuu tällä hetkellä kolme tälläistä.
Noin 90% tapulien lankuista ei sovi jousenrakennukseen, kaikkeen muuhun puuteollisuuteen kylläkin. Jos raakalankusta saa vain yhden ohutlustoisen lankkujousen toisesta laidasta, niin joutuu miettimään onko oikeasti taloudellisesti järkevää? Aina ei ole varaa nirsoilla.
Aikaa menee tälläiselle keikalle yleensä 2-3 tuntia, tarvitaan tietysti myös puutavaraliike. Tässäpä tämä pähkinänkuoressa.
Sen kummempia tilastoja en ole kerännyt, mutta voin sanoa että aika monta ihmistä on pajan kautta ehtinyt kullea.