Kokeillaanpa täälläkin: Hommaa oma voimailuväline tai koriste kotimuseoosi.
Kotimaan kisojen lisäksi MM- ja EM-kisoissa menestyksekkäästi käytettyjä ELB-jousiani, bambuselkäisiä laminaatteja lemonwood- tai osagevatsalla, vailla uutta omistajaa (lue: vaimo haluaa tilaa nurkkiin… ja saan syyn tehdä uusia). Jouset eivät aivan riisitautisille sovi, sillä paunoja oli valmistuessaan yli 80 @ 28"; nyt käytön jälkeen vähän kevyempiä, mutta kyllä niitä aikanen mies parin viikon totuttelun jälkeen vetelee. Mukaan tulee nuolia niin, että saa ammunnan käyntiin. Ihan kympeillä ei kauppoja synny.
Tiedustelut esa.lehtorinne (at) kolumbus .fi tai o4oo 2o9 759.
1 tykkäys
Aito Lehtorinne kiinnostaa kyllä. Joku bambuselkäinen ja kisatarralla varustettu.
Niitähän löytyy…
Lueskelinpa Erik Roth´n kirjaa “With A Bended Bow, Archery in Medieval and Renaissance Europe”. Sivulla 125 siteerataan Horace A. Ford´ia, joka 1800 luvulla kirjoitti mm. seuraavaa: “A full-grown healthy man should with regular practice be able to work up to a bow of 80 lbs draw weight.” Tämä siis aikaa, jolloin pitkäjouset eivät enää olleet sotavälineitä, vaan enempi harrastuskäytössä. Herää siis kysymys, että onkos “mieskunto” noista ajoista tosiaan pudonnut liki puoleen, kun moni pitää jo 50-paunaista jousta jäykkänä. Osoittakaapa oletus vääräksi ja koetan auttaa selvittämään asiaa toimittamalla jonkun jousistani käyttöön pölyä keräämästä.
Faktantarkistus:
Erik Rothin kirja on ihan ok mutta sen ongelma on lähdeviittausten puute sekä lainausten epätäsmällinen käyttö. Horace Ford ei sanonut, että “A full-grown healthy man should with regular practice be able to work up to a bow of 80 lbs draw weight.”, vaan se on Rothin oma väite.
Ford toteaa muun muassa seuraavasti:
“The weight of bows now in use varies generally from 48 to 56lbs., the weaker or stronger ones forming the exception…”. (Ford 1856, 25). Kommentti liittyy tauluammuntaan.
“Now, without hesitation, it is affirmed that there is hardly an Archer living (if there be one) who can loose properly a bow much over 65 lbs.; though there are many that can draw 75 lbs. or 80 lbs., and a few perhaps some pounds beyond even this…”. (Ford 1856, 105). Tämä kommentti liittyy pituusammuntaan.
Nostan säännöllisesti raskasta rautaa omaksi ilokseni ja terveydekseni ja painan hyvän matkaa päälle 90 kiloa. En silti koe jäykkiä jousia tavoittelun arvoisina, tai useimmille edes realistisina tavoiteltavina.
Se jäykkyys, jonka ampuja pystyy jännittämään, ja se jäykkyys, jolla ampuja ampuu tarkimmin, ovat usein kaksi hyvin eri asiaa. Jos läpäisykyky ja laki antaisi myöten, en ampuisi 37 paunaa jäykemmillä jousilla, vaikka 110-paunaisellakin voin laittaa nuolia peräkkäin matkaan.
Sitten on äijiä kuten Esa, jotka ampuvat 80-paunaisilla jousilla erittäin, erittäin tarkasti.
Soppaa saostaa sekin, että kovat paunat likipitäen vaativat pitkiä vetoja, jotka ovat itsessään liian tilaa vaativia ja aikaavieviä metsällä, vaikka niiden vaatima jousen pituus ei sotkisikaan ampumatilanteita pusikossa. Kun olen viettänyt viimeiset seitsemän vuotta metsällä 50-tuumaisten jäkkäröiden kanssa, olen ollut lukemattomia kertoja riistatilanteissa, joissa yhtään pidempi jousi olisi estänyt tuloksellisen toiminnan.
Jos ei mennä paunojen kautta mitattuun miesten/naisten kuntoon niin onhan päivänselvää että sapiens yksilöt “hyvinvointi” valtioissa ovat fyysisesti surkeammassa kunnossa suuressa otannassa kuin 1800 luvulla. Diagrammien käyrät putoavat jo 1900 luvulta tai 1970 luvulta jne. Mitataan asiaa juoksukunnolla tai omaan painoon verrattavalla voimalla- leuanvedoilla tms.
Hupaisaa sinänsä kun ravinnon säännöllisyys ja monipuolisuus on superluokkaa vaikkapa sadan vuoden takaiseen verratuna. Nurmi juoksi vielä 35 ikäisenä 1500m alle 4.00min, niillä safkoilla.
Ne ketkä eivät istu työtuntejaan ja muutenkin loikoile ja esim kilpakuntoilevat tai kilpaurheileilevat saavat tämän hetken ravinnon monimuotoisen hyödyn itseensä verrattuna sadan vuoden takaisiin.
kestävyyslajeissa ja nopeus/voimalajeissa sapiens pilkkoo yhä uusia ennätyksiä koko ajan. Tämä tietysti promilleja siitä vähäisestä prosenttimäärästä jotka itseään rääkkäävät.
Taantuma suurella otanalla on taattu. Olen käynyt kaupungissa muutaman kerran viime vuosina ja erinnäisten sähkömopojen, sähkölautojen jne vehkeiden määrä lisääntyy lisääntymistään. Tuhon tie.
Itsellä on se meininki että oikeastaan koska tahansa pystyn taivaltamaan, juoksemaan 50km tästä tarvittaessa missä maastossa tahansa. Enemmänkin. Jonkun sapiensia kuljettavan vekottimen rikkoutuminen on siis vähäinen piina. Samaten tommonen perusrepiminen rankametässä pitää lihaskuntotulokset ok tasolla, jos 4-6x viikossa tehty kestävyyslikuntakin.
Kuten monesti todettu. Lajina jousen veto on spesifi. Salilta joku kokematon kaveri, vaikka vahvakin, ei vedä Esan jousia käden tärräämättä ja ammu tarkasti. Ja toisin päin, Esa ei tuuppaa jalkaprässiä samoilla vastuksilla kuin ko kaveri.
2 tykkäystä
Tuomolle kiitos faktoista. Mainitun kirjan kappale, jota referoin, on tosiaan epäselvä väitteen alkuperän osalta. Tuomon laajemman perehtyneisyyden avulla tuotakin tuli nyt täsmennettyä. Samalla sivuttiin pituusjousiammuntaa.
Tuukan kommentit ovat ihan relevantteja lyhyehköllä vedolla ampuvan metsästäjän näkövinkkelistä; hyvä niin. Ja myös Juhan mietteet ihan asiaa.
Itse ajattelin lähinnä omaa leipälajiani pitkäjousiammuntaa. Omien jousteni paunojen kasvattamiseen oli syynä se, että pitkille matkoile halusin laakeampaa kaarta painavahkoille puunuolille ja onhan tuo toiminutkin. Nykyampujat …kuituvehkeillä eivät keveitä sukkapuikkoja ammuskellessaan tarvitse tuohon kovinkaan kummoisia paunoja. Eikä siinä enää juuri ”jousen voimasta nautita”, kuten entinen seurakaveri tapasi sanoa. Kannattaa muistaa, kuten viitteessä siihen suuntaan mainitaan, säännöllisellä treenillä pääsee helposti ja melko nopeasti 70-kerhoon ja sitten se 80 ei enää ole kaukana.
Viitteessä, joka on kyseenalainen autenttisuudessaan!
Eikai Esallakaan voi olla varmaa kokemusta kuin omasta voiman&motoriikan kehittymisestään…
Myös motoriikan siksi, että moni ei ole oppinut oikeaa vetotekniikka (mekaanisesti vahvaa) pitkälläkään jousiammuntaurallaan. Se estää helposti voimakehityksen. Kuten nähdään vaikka siellä kuntosalillakin.
Miten mitataan “helposti”? Esa on karkeat 180cm pitkä, painaa 90kg(?). Eihän tuo ole keskivertokaverin kokoluokkaa ollenkaan. Keskivertomies saattaa olla 175-180cm pitkä, mutta painoindeksisuosituksetkin on n. 75kg tämän mittaiselle.
Jos jousen vetämiseen yhdistää hyvän ravinnon, levon ja nostaa pienellä lihaskasvulla sekä lisäenergialla painonsa yli 80-85 kilon, alkaa 80# jousi olla inhimillinen jousen jäykkyys.
Minä otin yli 5kg lisää painoa Turkin pituusammuntakisaa varten ja jousen paunat nousi 10# edellisvuodesta!
Kannattaa muuten muistaa, että minulla on tämän päivän ja loppusijoituskuopan väli paljon lyhyempi kuin suurimmalla osalla teistä, jotka olette vielä virkeitä nuorukaisia… 
Jos siis minä pystyn vielä vanhana sisätyöläisenä näitä jousia venyttelemään kohtuullisella harjoittelulla, niin kyllä siihen tuoreempienkin pitäisi kyetä.
Jeren kokoarvio minusta meni nappiin, mutta kannattaa muistaa, että pienempi kaveri myös vetää näistä puheena olevista jousistani ulos vastaavasti pienemmät paunat lyhyemmällä vetopituudellaan. Minulla näet syliväli jotain 192, vaikka pituus on suomalaisten miesten keskimitta 179.
Tämä taitaa hiukan poiketa alkuperäisestä keskustelusta mutta oli niin kiinnostava sivupolku että täytyi ihan rekisteröityä foorumille jotta voi ottaa osaa keskusteluun 
.
Onkohan kukaan salitreenin sijaan kokeillut kiipeilyä jousiammuntaa tukevaksi treeniksi (tai toisinpäin)?
Olen kiipeillyt enemmän tai vähemmän menneisyydessäni ja huomasin ensimmäistä joustani sisään ampuessa että vaikka lajit ovat erittäin erilaiset, niissä käytetään yllättävän paljon samoja lihaksia. Lisäksi sormenpäihin muodostuu kivasti kovettumaa (en tiedä onko se korkean tason jousiammunnassa hyvä vai huono…?).
3 tykkäystä
Kyllä! Jousiammuntaa takana 20+ vuotta ja kiipeilyä (sisällä) reilu kuusi vuotta. Sen myötä katosi pienet satunnaiset olkapäävaivat (jousiammunnasta) sekä hiirikäsi (töistä). Ja kyllähän kiipeily tietenkin on oikein hyvää harjoittelua ihan jo muutenkin, saa kroppa monipuolista liikuntaa. Jousiammunta vaatii tosin hyvää tekniikkaa ja lajivoimaa, että oppiakseen jousiammuntaa, sitä pitää harjoitella, mutta se on niin toispuoleista, että esimerkiksi kiipeily tukee kyllä hyvin jousiammuntaa.