Jousikurssivieraana Berliinissä

Pääsin käväisemään Berlniissä kahden päivän jousikurssilla, kurssin jälkimmäisenä päivänä. Soitin kurssin pitäjälle edellisenä päivänä ja Gerhard Wiedemann toivotti tervetulleeksi. Lähinnä olin kiinnostunut josko hänellä olisi ollut myydä minulle muutama aihio Osagea. Ei ollut.

Wiedemann pitää kursseja Berliinin itäisessä osassa, teollisuusauleen kupeessa olevilla jättömailla sijaitsevassa kulttuuripesäkkeessä. Yhdistys omistaa rakennukset ja siellä oli taiteilijoille yms. porukoille tiloja.

Gerhardin kaksipäväisellä kurssilla tehdään lattapitkäjousi saarnesta. Nuolet hän myy valmiina kurssilaisille. Tarjolla oli muutamaa spineä ja loput hoidettiin lyhentämällä nuolet sopiviksi. Kurssin hinta oli aika raju, näin Nurmijärven Opiston kursseja pitäneenä vertaillen. Kurssin, jousen, jänteen, nuolet ja kuljetuspussin jouselle sai kurssilta reilulla 300€ hinnalla. Gerhard pitää kursseja elääkseen, joten ymmärtäähän tuon.

Aikuisten jousikursseja hän pitää neljää erilaista. Flatbow, longbow, rekurvijousi ja snakebow osagesta. Sitten on vielä jotain puulaminaattikursseja. Lapsille hän pitää kursseja, joissa jousi tehdään bambusta tai rottingista. Myös bumerangikursseja on.
Näiden lisäksi on pidempiä Zen ammuntakursseja. Ne ovat usein kesäisin jossain enempi maaseudulla. Oli paketti jossa oli meditaatio, jooga ja jousiammunta. Majoitus ja ruokailut. Ja kova hinta.
Kaveri veivaa siis lavealla sektorilla. Vaikka itse en ammuntakursseja ja meditaatiota ole opettanut niin koin sielunveljeyttä napakkaan yksityisyritys meininkiin.

Kurssin jouset ovat tyypillisiä kahden päivän kurssijousia. Ensikosketus puujousien maailmaan. Ei nahkaisia kädensijoja, viimeistelejyä pintavahoin tms.

Nuolet mestarilta ovat valmispaketteja.

Auvoista kun omalla kielellä on saatavana mm. kaikki Bowyers biblet, puhumattakaan muista puujousikirjoista joita on viljalti.

Työtila oli tyypillinen työtila. Joka hylly, parvi ja kolkka täynnä materiaaleja.

Jousikurssien kultainen työjuhta.

Oli nuolia puunokeillakin!!!

Ja nurkissa jousikasoja. Oli siellä Möllegabetkin joukossa.

Mestarin omia jousia vuosien varrelta. Pajalla ei kuulemma ollut hänen “kunnollisia” jousiaan. Aika myötäkäyrä lajitelma hyllyllä.

Kurssin viimeisenä tuntina oli ammuntateknisiä asioita. En osaa saksaa, mutta kun asiat ovat minulle suht tuttuja, ymmärsin käytännössä kaiken puolen tunnin ammuntaluennosta.

Mestarin tekemä rekurvi osage jossa ylälavavassa iso tyhjä oksanreikä. Vastakäyrissä päissä sarvilisukkeet… Mallinnus nykyajasta.

Käynnistä jäi kahtaallaiset tunnelmat. Oli kiva nähdä että tällaista tehdään, mutta piikkinä oli vähän rahastuksen maku. Mestari vaikutti kyllä paneutuvalta ja innostuneelta siihen mitä tekee. Pitää kursseja elääkseen miljoonakaupungissa tai piskuisessa Suomessa, niin jos sitä elääkseen tekisi niin lie kurssihinnat pitäisi olla kutakuinkin kuten G. Wiedemannilla. Hänen kurssien jouset ovat hieman irti kaikista perinnejousista historiallisesti jos toisintoja hakee, eli jotenkin sellaisia yleisjousia. Longbow kurssin tuotoksia olisi ollut mielenkiintoista nähdä. Parin päivän kursseilta ei voi paljon muuta odottaakaan kuin jotenkin toimiva jousi. Jänneselystykset, sarvijouset jne. eivät tietenkään mahdu moiseen aikakapseliin. Tämä on yksi syy miksi itse aloin pitää jousipajaa, joka kokoontuu 24 kertaa lukuvuoden kuluessa. Jousien tekeminen mättömeiningillä ei ollut lajille eduksi. Eikä minulle.

7 tykkäystä

Vielä muutama video Gerhard Wiedemannin Baum Bogen meiningistä.

Viimeisessä videossa on hupaisaa, että kovasta satsauksesta huolimatta nuolet ovat varisparvena taululla… :slight_smile:

Mukava kuullu saksan meiningeistä.
Tietenkin hyvät jouset puuttuu… Multa on vielä tekemättä.

Kieltämättä nauratti tuon meditaatiovideon nuolinippu lopussa. :smiley:

Hieno kertomus kuvineen!

Jos tuota työkseen tekee, niin kyllähän hinnat ymmärtää, jos siitä aikoo elantonsakin saada. Nähtävästi asiakkaitakin riittää, kun useamman vuoden oli tuota jo pyörittänyt. Ja ihan asialliselta näytti toiminta, ei siinä mitään.

Seinällä oleva jousinippu - ovat tosiaan aika myötäkaarevia mutta siihen on kaksi syytä. Nuo ovat rottinkijousia, jotka myötäkaareutuvat selvästi enemmän kuin puujouset. Toisekseen, verstas on kylmä, eristämätön ja lämmittämätön, ja Berliinin talvi vastaa pitkältä tätä nykyistä suomalaista talvea - kosteaa siis on.

Komeat pinot jousipuuta, saarnea ja valeakaasiaa.

Tuollainen pikakurssitus ei sovi minun luonteenlaatuuni lainkaan, pitää olla aikaa nysvätä, kokeilla ja pohtia.
Aloitettuani aikoinaan jousiammunnan osallistuin itsekin viikonlopun mittaiselle jousentekokurssille. Opettaja teki kaikille tilleröinnit silmämääräisesti vannesahalla leikkaamalla. Tehtiin myös pikainen jänne sekä kolme spinettämätöntä nuolta rautakaupan mäntyrimasta.
Kivaa oli, mutta jousesta tuli aika kömpelö ja kehno ampua, enkä edes oppinut miten niitä tehdään.
Kaikki kunnia kuitenkin opettajalle ja käsityöläiselle, jos pystyy ihan omalla työllään elättämään itsensä.

Kuitenkin, osa minussa ehkä kaipaisi puujousimeditaatiohipiksi Berliiniin.
Sieltä löytyy mitä tahansa vaihtoehtoista hörhöilyä mihin mielikuvitus ei yllä. Ihmiset vaikuttavat tekevän asiat juuri niin kuin sattuvat haluamaan, omaehtoisesti.
On ollut yksi lempikaupungeistani jo ennen muurin murtumista.

2 tykkäystä