Jousikurssi Klaukkalassa

Taas lähtee maanantai-iltaisin käyntiin Klaukkalassa jousikurssi. 12 kertaa syksyllä ja 12 kertaa keväällä.
klo 18 aletaan ja 21 ovet kiinni. Ilmoittautuminen Nurmijärven opiston kautta. Ensimmäinen kerta 4.9.
Koulu on muistaakseni Isoniityn koulu, jonka käsityöluokassa jousia tehdään.

Jousia aloittelville, jousia pidemmälle ehtineille, pitkäjousia, lyhytjousia, jousia raakanahkaselystyksellä, profiloituja jousia, jännejousia, yksi kiydokin on tehty. mm tuollasia on saatu aikaiseksi

Kurssi ei ole kallis. Tuon kaikki materiaalit paikalle hiljalleen ja itsekin sopii tuoda.
Se on varsinainen puuhapaja!

Meillä on 11 kertaa täynnä jousikurssia ja hyviä jousia tullut liuta. Enimmäkseen tammesta jota minulla on ollut varsatossa. Oma-alotteiset jampat ovat tehneet saarnesta, pihlajasta myös hyviä projekteja.

Epäonnena on viime kevään kolmesta jänneselystetyistä jalavajännejousista sanonut naks 2 kappaletta ja se kismittää ihan hitokseen. Lähinnä kun tekijä (ja tutor) on laittanut vaivaa aika lailla palikkaan ja tilleri/ jänteellelaitto vaiheessa kajahtaa. Luotto jalavaan jännejosuna on mennyt, vaikka itselläni yksi sellainen hyvä onkin.

Jalavajänejouset joita kurssilla on tehty ovat olleet ehkä turhan haastavaa mallia. B-profiilisia rekurvijousia aika tuikealla vastakaarella. Se on selkeesti liikaa vaadittu jalavalta. Esitänkin nyt hallitukselle että säädettäisin laki että sellaisia ei saa enää tehdä. Aiheuttaa liikaa tuskaa ja kärsimystä kansalaisissa. Ensi ma on syksyn vika kerta ja jos muistan ottaa kameran niin kuvaan kaaret ja postaan tänne.

Onko kurssijalavat kosahtaneet selästä selyksestä huolimatta vai taittuneet vatsasta? Eipä selffariipuolellakaan voi sanoa, että jalavaan olisi kummoista luottoa.

Toisen ulkolusto ratkesi jänneselän alta ja toinen mystillisesti taittui kauttaaltaan. Jos jousipuuta voi vihata, vihaan hieman nyt jalavaa. Lähinnä pirun kivojen äijien takia joilta valui vaiva santaan. Vielä mun tuomat jalavat…

Klaukkalan jousikurssilla tapahtuu/tapahtui niin paljon että tekemisen dokumentointiin tarvitsisi koko ajan yhden henkilön ja 2 sihteeriä koneille editoimaan kuvia, jos haluaisi kaiken kattavasti saada dokumentoitua.
Laitan jotain väläyksiä tähän loppukeväästä.

Mun (ruma köpö) spinemittari on ollu kurssilla käytössä, mutta Markku teki kunnollisen ja painokin on 2 paunaa yhden greinin heitolla. Markku antoi vastaavan painon mullekin. Kiitos Markku.

Jussin tammijousi tilleröintivaiheessa. Jussilla on hyvä tillerisilmä ja syksyllä valmistunut tammilyhäri joka ei kuvan jousi, on ihan namu. Hyvä tästäkin tuli.

Simon saarnilyhäri ja nuolia. Situkset leikattu vapaalla kädellä.

Mikon preerianuolet. Hyvää settiä!

Mikon preeriajouset. Nyt en muista materiaaleja, mutta nämä tai vastaavat löytyvät: saarnena, jalavan sydänpuusta, valeakaasiasta… Taisi olla osagesta myös yksi.

2 tykkäystä

Villen katajaan (n.145cm) liimattu viimeinen jännekerros. Duunattiin rekurvit, muttei muuten profiloitu. Jousi on avaamatta vielä, mutta todella lupaava vähäoksainen, tiheäsyinen kataja.

Jänteidenliimaustalkoothan siinä. Näitä talkoita oli varmasti kuutena-setsemänä maanantaiehtoona kevätkaudella. 4 kurssilaista ahertaa sarvijousten parissa. Toki on tiukka paikka tehdä sarvijousi jos tehtynä ei ole yhtäkään jännejousta… Toisaalta kun jännejousien tekemistä on kurssilla pari vuotta nähnyt ja joka työvaiheessa tutor mukana, niin tössimisen mahdollisuudet vähenevät merkittävästi. Toki kaikkea villiä säätöä tapahtui liimanlämmön, liimattavien jännemateriaalilaatujen jne kanssa, mutta koko ajan niistä otettiin onkeen ja edettiin taas entistä päättäväisempinä.

Liimaamme jänteet kaikkiin jousiin 3-4 kerroksena viikon välein, vaikkei se ole aivan optimi.

On näissä vielä vaivaa. Yhtäkään emme ehtineet keväällä avata. Syksy alkaa niillä työvaiheilla…
Harmi että ei ole kuvaa Jukan Yorok/Modoc jousesta. Sekin on yhä avaamatta.

Kurssilaisia on muistaakseni 18. Jousia valmistui talven aikana 1-4 per tekijä. Aika laajalla skaalalla. Pitkiä, lyhäreitä, lattoja, pyöreäprofiilisia, jännejousia muutama, sarvijousia tekovaiheissa neljä… Nuolitalkoita pidetään kaudessa aina kerran syksyyn, kerran kevääseen. Nuoliviinen tekoa ollaan puhuttu totetetavaksi jo vuoden päivät, mutta ei pysty repeemään siihen tossa jos tekeillä samaan aikaan 8 muutakin projektia. Koeammuntaa suoritetaan pihalla miltei joka kerralla. Pidetään pikkukisat syyskauden ja kevätkauden päätteeksi. Itse ampumiseen esitin opistolle vkonloppukurssia, mutta ei tullut tarpeeksi osallistujia. Kriittinen ampumatekniikan hionta/purkaminen/alusta opettelu ei olisi kenellekkään haitaksi. Itsekin tarvitsisi ulkopuolista silmää kritiikkiä antamaan, koska nuolet eivät aina ole ytimessä.

8661e384b092753c7012da56f7a8ee4974be14e5_2_690x383

7 tykkäystä