Tuli huomattua aika merkittävä tekniikkavirhe! Jousikäden lapa/olkapää on luisunut ihan väärälle paikkaa. Jossakin vaiheessa on jäänyt päähän “jousikädellä pitää työntää taulua kohti” ja sehän tarkoittaa että jousikäden lapa irrotetaan paikaltaan sitä varten. Oikeasti lapa pitää vetää kohti selkärangaa ja laskea olkapäätä alemmas. Se rentouttaa epäkkään, tuo jousen taakan lähemmäs kunnon tukipistettä, sekä luo tilaa jousen jänteelle liikkua taakse!
Tällä tekniikkavirheellä saa jopa olkapäävamman aikaiseksi. Onneksi mulla on ilmeisesti sen verran pohjakuntoa ja muskulaa että ei ole pahemmin käynyt vielä.
Huomasin heti sen että oikealla lavan asennolla myös se pidempi vetopituus tulee helpommin. Tämä johtuu siitä että kun lavan tuki pettää, olkapää liikkuu ylös, mutta myös kohti etualaa, siis rinnan suuntaan.
Nyt tuntuu hämmentävän heikolta jousen vetäminen. Mutta niinhän se onkin yleensä kun tekniikkavirheen löytää. Pari viikkoa treeniä niin eiköhän se siitä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Tuntuuko jännitystä jousikäden epäkkäässä? Eikun korjaamaan!
Kyllä vaan, olen pohtinut tätä itsekin jo pidemmän aikaa. En tosin ole vieläkään ihan varma onko näistä omalle ammunnalle toinen väärin ja toinen oikein!
Kun vedän jousikäden lavan taakse, saan vetoon selvästi enemmän voimaa ja jousikäden asento tuntuu tukevammalta. Toisaalta taas lavan taakse vetämisen seurauksena jousikäsi osoittaa hieman yläviistoon, mitä täytyy vaakatasoon ammuttaessa kompensoida taittamalla yläkroppaa lantiosta eteenpäin. Justin Ma puhuu tästä toisella videollaan: https://youtu.be/UvGAYBMhbKY?t=254 (4:14 alkaen).
Tuo etukyyry tuntuu itsellä välillä tauluammunnassa ja maastoammunnassa syövän osumatarkkuutta, kun yläkroppa ei ole tukevasti lantion yläpuolella. Pituusammunnassa tämä ei liene ongelma, kun ampumasuunta on muutenkin yläviistoon. Sama varmaan pätee Gao Yingin sota-ammuntaan.
Jousikäden työntäminen taulua kohti taas on ymmärtääkseni lähtöisin olympia-ammunnan tekniikasta. Muistan jonkun sanoneen, että pienen pieni jousikädellä taulua kohti pukkaaminen on se viimeinen liike klikkerin läpi pääsemiseksi, ja sitten laukaus lähtee. Tämä tekniikka toiminee oikein hyvin olympia-atleeteille, jotka ampuvat kevyillä jousilla melko vaakatasoon. Kevyellä jousella jousikäden olkapään saa pidettyä alhaalla lihasvoimalla, vaikka työntäisi jousikättä taulua kohti. Itse saan tällä tekniikalla kevyellä jousella noin tuuman lisää vetopituutta verrattuna jousikäden lavan vetämiseen taakse. Koska jousikäsi osoittaa taulua kohti, myöskään etukyyryä ei tarvita ja asennon voi rakentaa siten vähän tukevammaksi.
Ja sitten taas toisaalta: jousikäteni tuntuu heilahtelevan laukaisussa pahemmin, kun koetan työntää sitä taulua kohti. Lisäksi tämä tekniikka on välillä aihettanut kipuja jousikäden olkapäähän.
Lopputulemana en oikein osaa päättää kumminko ampuisin. Jousikäden lavan taakse vetäminen kyllä vaikuttaa sikäli varmemmalta valinnalta, että ainakaan se ei ole vielä koskaan aiheuttanut kipuja. Siinä on myös paremmin kasvunvaraa jäykempiin jousiin päin, eli koko ampumatekniikkaa ei tarvitsisi myllätä uusiksi jos (kun) kiinnostuu jousivoimailusta.
Ja tuossa lavan asemoinnissahan voisi ymmärtää jopa kolme eri asentoa. Eli takana, keskellä ja edessä. Näistä ne äärimmäiset on noissa mun ottamissa kuvissa. Youtubessa Jake Kaminski opettaa vähän erilailla lavan asentoa, eikä siihen silti automaattisesti kuulu että jousikättä pitäisi ojennukseen pakottaa.Siinä lapa on keskelle.
Mallailin tuossa jousella ja ehkä sen lapaluun keskilinjaan tuonti voisi olla se mukavin asento itselle.
Ja eihän niihin kevyisiin jousiin kenties tarvitse tämmöistä radikaalia voima-asentoa? Pientä kumpparitreeniä ja omat maksimivoimat 100 paunaan niin sitten voi ampua sillä tarkalla asennolla!
Tätä on vaikea uskoa - tai ainakaan itse en ole kuullut enkä käyttänyt. Tuntuisi loogisesti ajateltuna että siinä on valtavat riskit pilata tukeva asento.
Oli niin tai näin, jos yhtä asentoa treenaa, siinä on todennäköisesti vahvin ja tarkin. Jousiammunta on ankeasti vähän spesifiä. Tuntuma katoaa kun siirtyy erilaiseen jouseen, ammuntatapaan tai sormilaukaisusta peukkuun.
Ei jousikättä konkreettisesti työnnetä kohti taulua. Se ensinnäkin perustuu niiden henkilöiden ajatuksiin, jotka eivät välttämättä ymmärrä täysin nykyaikaista tauluammuntatekniikkaa. Kyse on ennemminkin mielikuvasta, jolla haetaan jousikädelle tukeva asento sekä koko asennon linjaamisesta. Jos jousikäsi jää vähän koukkuun, niin linjaaminen on vaikeaa ja asento on heikko. Jos taas jousikäsi on suora ja tavoitellaan ajatusta, että jousikädellä työnnetään kohti taulua, niin silloin linjaus saadaan lähelle oikeaa ja toivon mukaan lapa oikein asemoimalla myös tukeva asento.
Pitää tosiaan itsekin kokeilla ja miettiä näitä Jeren ajatuksia. Itse olen kyllä pyrkinyt siihen, että painan jousikäden olkapäätä alas ja pyrin pitämään sen mahdollisimman tukevana.
Nämä tekniikka-asiat on siitä hauskoja että toiset ymmärtää selitykset kummallisen helposti “oikein” ja toiset joutuvat todella paljon miettimään että miten asiat pitäisi tehdä. Varmaan johtuu aika paljon eroista ihmisten välillä. Toisilla on lahjoja motoriikkaan, kroppa auki (ei jumeja) ja voimantuottoon lahjoja. Tämmöiset ihmiset pystyvät kulkemaan lajista toiseen ja omaksumaan uusia tekniikoita vaivatta.
Tuossa kai se olennaisin. Jos ammunta-asento on vahva, ei tuota kipua ja tuloksia syntyy, ei liene mitään tarvetta asioita muuttaa.
Tähän asiaan liittyen, olen huomannut että mulla on ainakin olkapäissä yliliikkuvuuteen taipuvuutta. Voimaharjoittelu on ihan pakollista että lihaksisto ei pääse “löystymään”. Tai näin olen järkeillyt ja hyvää vaikutustakin havainnut.
Ahaa, olen varmaan ymmärtänyt väärin tuon taulua kohti työntämisen! Se tuntuikin aina olevan vähän ristiriidassa tämän yleisen “selkäveto” (“back tension”) -ajatuksen kanssa. Käy järkeen, jos kyseessä onkin enemmän ajatusleikki.
Täytyypä kokeilla itsekin tätä vielä uudemman kerran. Olen vaihdellut tähän mennessä noiden ääriasentojen välillä, eli joko kirjaimellisesti taulua kohti työntäen tai vetäen jousikäden lavan täysin taakse. Ehkä vastaus löytyy näiden väliltä.
Tämä lienee aivan totta, vastaus elämän ongelmiin löytyy jälleen voimaharjoittelun kautta Täytyy lähteä kuminauhakauppaan!
Tästä ketjusta on saanut paljon ajatuksia oman ammuntatekniikan kehittämiseen. Onneksi on taustalla parin kuukauden tauko ammunnasta, niin ei harmita myllätä tekniikaa uusiksi osumien kustannuksella - pikemminkin tästä saa uutta intoa ryhtyä taas harjoittelemaan!
Tuo jousikäden työntäminen on enemmän taljamiesten juttu, koska osa heistä ampuu jousikäsi hieman koukussa. Suoralta kädeltä jos ajattelee työntävänsä eteen, käy niin että vie jousikättä laukaisussa vasemmalle, jos jousi on vasemmassa kädessä. Paras tulos tulee kun käsi on koko suorituksen ajan paikoillaan ja voi vielä käsi ojennettuna ihailla nuolen lentoa. Kummallakaan kädellä ei tarvitse yhtään repiä lisämetrejä, antaa jousen tehdä voiman tuottaminen. Jousikäden lavan asento alkaa haitata kun jousen jäykkyys on itselle äärirajoilla ja joutuu vetämään täysillä helposti luonnottomaan asentoon, kuten Jerellä on vaarana.
Tämä on muuten hyvä havainto. Muistikuva on että oli juuri tuollaista ongelmaa.
Nyt kun tässä on joitain päiviä vedellyt jousia tunnustellen kroppaa, ei se tuon olkapään alhaalla pito mitenkään helppoa ole. Tuntuu nousevan ylös ja epäkäs menee ihan lyttyyn.
Myös tuo Justin Ma:n ohje, “vetää lapaa kohti selkärankaa” tuntuu kummalliselta, koska se vetää olkapään ihan pois hartialinjalta tuonne selän taakse. Ainoa paikka missä oma olkapää tuntuu tukevalta ja jäykältä on paljon edempänä.
Tuonne alkuun laitoin verrokkikuvat väärästä asennosta, mutta kyllä se väärä asento tuntuu oikeimmalta itelle. Siinä on voimaa. On tämä kummallista.
Täytyy lähteä kuminauhakauppaan!