Jousiampujan vammojen ehkäiseminen


#21

Alustavasti noita kokeilin, kun sattui tyttären gummiremmi (kevyt!) käsiin. Olen luullut olevani ihan kohtalaisen lihasvoimainen ikäisekseni, mutta karu totuus paljastui äkkiä… Ei noita lihaksia näämmä juuri polttopuu- ja muuttohommissa tule reenattua, ei edes pianoa tai vannesahaa siirrellessä.


#22

Olkanivelissäni rustorikko,kiertäjäkalvosimessa, vasemmalla puolen vika…jota ei ole suostuttu korjaamaan, Hesassa asuessa…nivelrikkoon ei enää auta kuin keinonivel…Teen erinäisiä treenejä mm olkalihaksille…sen mitä pystyy.


#23

Harmi kun käy niin, että keinonivel tarvitaan. :anguished:

En tiedä voiko vammoja kokonaan välttää kuntoilemalla. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että hyvä yleiskunto on a ja o.

Niinpä!
Kuntosalliin ei ole minulle varaa. Minä tarvitsen myös lajin, jota voi harrastaa milloin vain, eli silloin ku itselleen sopii.
Pakko myöntää, että inhoasin kouluurheilua. Aloitin vasta opiskelunaikana fitnessjumppaamista, nykytanssimista ja juoksin. Ja tykkäsin.
Siirryin 6 vuotta sitten Joogaan. Mulla on muutama noin 45-50 minuutisia sarja, josta yhden teen miltei päivittäin. Se treenaa mielen ja ryhdyn lisäksi koko kropan lihakset tasapainoisesti ja tehokkaasti ja sisältää paljon venyttelyä. Kun teen sen ennen ampumista, en tarvitse lisää lämmittelyä. Suosittelen.
Tietysti on vaarallista aloittaa vasta, kun vahinko on jo tullut.

Minulla ei ollut koskaan ongelmia olkapään kanssa eikä muita nivel- tai lihasongelmia, vaikka mulla on ajoittain ollut kamala ammuntatekniikka. (Treenaan nykyään puhtaasta ampumista, ja siitäkin on vain hyötyä !!!)

Hyvään kuntoon kuuluu minustakin sekä tarpeeksi lihasmassaa sekä kestävyyttä. Kestävyyttä treenaan uimalla kerran viikossa uimahallissa ja nyt kesällä tietysti uimarannalla niin usein kun pääsen. Kesän jälkeen lähden sen sijaan taas lenkille.

Niin. Ja kun on aina säännöllisesti kuntoillut, niin silloin on paljon helpompaa yläpittää kuntoa kun vanhenee.

Kaiken tämän ja vammojen ehkäisemisen lisäksi:
Onko ihminen nyt nainen vai mies, hyvänkuntoinen kroppa on kaunis kroppa.
Ainakin minusta. :basketball_woman::swimming_man::woman_in_lotus_position::running_woman::man_dancing::weight_lifting_woman:


#24

Nivelrikkoihin syy rustonpehmentymässä,rustot kuluu normaalia nopeemmin, syytä ei tiedetä. Kaikenlainen liikunta ollu elämäntapa lapsesta alkaen., Rakennustöissä jotkut duunit rasitti olkaniveliä enemmän,.Vapaa-aikana tein vastapainoksi jumppaa…


#25

Petra:

Hankaluus urheilussa onkin se, että pitäisi löytää juuri kehoa hyvin huoltava laji kussakin tilanteessa, mutta vielä itselle mieluinen harrastaa. Aika harvoin näin käy. Monilla olkapäävammaisillakin lääkärin huolto-ohjeet jää tekemättä, koska ei vain kiinnosta.
Olkapään terveyteenhän vaikuttaa liikkuvuus ja liikeratojen hallinnat. Nämä ominaisuudet pysyvät kuitenkin jo jokseenkin hyvänä jos edes edellä näkyviä olkapääliikkeitä tekee täysillä liikeradoilla. Liikaa ei juuri voi urheilla, kunhan urheilu on suunniteltu hyvin. Joten kaikki olisi plussaa jos vain virtaa riittää.
Vaikka monipuolisuus onkin hyvä, on nämä olkapään lihakset minun mielestä ehdottomasti tärkein juttu jousiampujan kunnon ylläpidossa. Näiden päälle voikin kasata vaikka ja mitä muuta harrastetta! Ja keksiä tylsähkön kuminauhajumpan tilalle samoja liikeratoja kehittäviä urheilumuotoja. :slight_smile:
Armeijassa kisattiin telamiinojen pitämisessä käsi suorana sivuasennossa ilmassa, siinäkö yksi…

Jouko:

Osanotot olkapäästä. Jos vain mitään mahdollista on osittain kuntouttaa olkapää kevyeeseen jousiammuntaan, tsempit projektiin!


#26

Onko muuten puristusvoiman treenauksesta mitään hyötyä jousiammunnassa? Vai palautuuko keskustelu senkin osalta vain tekniikka/lajiharjoitteluun?

Olen kyllä samaa mieltä kaikin puolin jeren kanssa tuosta lihaskunnosta, mutta useinhan tällaisissa lajikohtaisissa lajeissa treeni “palaa” aina lajitreenin ympärille, muttei se siltikään jousiammunnassa varmaan pidä paikkansa. Itseäni mietityttää lähinnä, että miten ennen vanhaan soturit ovat huoltaneet kiertäjäkalvosiamaan ja olkapäitänsä, vai ovatko ollenkaan? Uskoisin, että ainakin jonkuntyyppistä lihaskuntoa ovat muinoinkin joutuneet tekemään.


#27

Minun on huono antaa neuvoja ylläpitävistä harjoitteista, kun en niitä itse ole tehnyt. Suomalaiseen tapaan esilämmitely ja verryttely ennen ammuntaa on myös vieras käsite; jousi kouraan ja nuolta tauluun. Hyötyliikunta mökillä lumenluonnista metsurihommien kautta rakennuspuuhiin on riittänyt, eikä mitään tyypillisiä jousiampujavaivoja ole tullut. Ainoa pieni vaiva oli vasemman käden “tenniskyynärpää” muutama vuosi sitten, joka sekin loppui heti, kun aloin ampumaan ranne suorempana. Kokokouraotteella, “knuckles white”, lihas oli suoralla kahvalla ammuttaessa jännityksessä ja jousen potku kipeytti sen kyynärpäässä. Ranteen oikaisu ja sormiotteen höllennys kahvalla toi paitsi lisää vetopituutta, myös poisti ongelman käytännössä viikonlopun aikana.

Vai olisiko sitten niin, kun ampuu tarpeeksi jäykällä jousella, ei yksinkertaisesti pysty ampumaan virheasennoissa, eikä paikat kipeydy… :wink:


#28

En näkisi puristusvoiman treenamista hyödyllisenä jousiammunnan kannalta. Hyödyllisintä olisi nämä olkapäitä ylläpitävät liikkeet ja sitten muut ylävartalon vetävät ja työntävät liiikkeet. Voimaa selkään, olkapäihin, käsiin ja rintaan niin siinähän se on.
Tuo jousikäden yliojentaminen on tyypillinen ongelma jäykillä jousilla (100 paunaa +), laukaistessa käsi yliojentuu ja kipeytyy. Juontaa usein siitä, että jousta ei jakseta vetää voimien puolesta, käsi suorana veto on kevyempi kuin koukussa.

Aika paljon lämmittelyn ja lihashuollon puutetta saa anteeksi oikealla tekniikalla, on liikunta sitten mitä tahansa. Kunhan ei maksimivoimasuorituksia kylmiltään tehdä.


#29

Luulen että myös riittävän säännöllinen harjoittelu auttaa asiaa. Jos ei pidä liian pitkiä taukoja joissa voimataso pääsisi romahtamaan, eikä toisaalta ammu liikaa, niin kropan pitäisi pysyä kunnossa. Mullakin oli hetki jolloin pokakäden olkapää alkoi kipeytymään. Keskittyminen tekniikkaan auttoi sen yli.


#30

Esa lyhyessä kyynärpääongelmassa oli yksi olennainen asia. Vaikka Esa mainitseekin olevansa perisuomalainen urheilija, joka ei venyttele tai lämmitte, niin huomionarvoista oli nopea reagointi ongelmiin. Tavallisesti jatketaan vaan jääräpäisesti, mitä nyt pieni kipu haittaa, kyllä se siitä treenillä lähteen. Vaan ei lähde, pahenee vain. Esan tapauksessa pieni tekniikan muutos ajoissa oli hyvä ratkaisu. Kun keho ilmoittaa, että jotain on pielessä, niin sitä kannattaa kuunnella!

Säännöllinen harjoittelu on toki hyvä mutta jousiammunnan kaltaisessa lajissa, jossa liike on aina sama, niin kohtuus ja monipuolisuus on vielä parempi. Jotenkin näkisin, että jos keskittyy vain ammuntaan, niin on ihan tuurista kiinni, että tuleeko ongelmia vai ei. Toisaalta, harva nyt on tekemättä mitään muuta ja ampuu jousella joka päivä. Oikealla tekniikalla on tietenkin tärkeä merkitys, kuten Rane totesi.