Jousia Osage Orange -puusta

Syksyllä 2016 sain neuvottelemalla tilattua Pip Bickerstaffelta kolmeen jouseen osage-billetit. Ei kuulemma myy kotomaan jousinikkareille, ei yksityisille, eikä yrityksille. Minä en kuulemma sotke brittimarkkinoita ja lupasin tehdä jouset vain itselleni. Hienosti valikoitua puuta tuli kaikkine merkintöineen, eli mikä palikka ylä- tai alalapa, mikä sivu vatsapuolelle ja mikä selkäpuolelle. Kahvan Z-liitosta ei pahemmin tarvinnut arvailla, kun billetit olivat vielä sahattu paksummaksi siitä päästä. Bambu on kuulemma kirjaimen päässä l…kuidusta (grassfiber), eikä kuulu perinteisiin ELB-jousiin. Lupasin siis ainakin yhden tehdä hikkoriselkäisenä.

Nyt on aihiot liimailtu Unibond800:lla, ydinpuuna 5 mm ipeä ja kahdessa 6 mm hikkoria selkänä. Kolmannessa bambua, joksi löysin siivun, jossa vain neljä solmua 183 cm aihiossa. Yhdestä aion tehdä Take Down -matkamallin, luultavasti toisesta hikkoriselkäisestä.

Hieman harhaanjohtava otsikko, kun jouset ovat hikkoria, ipeä, bambua ja osagea, mukana merkittävä siipale formaldehydiä :smiley:

Joo, hieman harhaanjohtava otsake… Saisipa jostain staavin tai pari selffarilaatuisena, eli selkälustot ehjänä. No, on noissa osageaste yli 50 % kumminkin.

Minäkin testaisin osagea mielelläni, jos olisi lähde olemassa. Toistaiseksi pakista löytyy vain näytepulikoita. Markkinahintaan ostamista ei voi perustella itselleen, kun verstas tursuaa jousipuuta jo valmiiksi ja hillolle on parempaakin käyttöä. Lisäksi uskon vilpittömästi, että pihasyreeni, jasmikkeet, orapihlajat, kuusamat ym. ovat ominaisuuksiltaan täysin osagenveroista, jos ei -kuulua jousipuuta.

Eilen illalla sahailin aihiot muotoon ja nauhahiomakoneella sivut siistiksi mittoihin. Kahvan kohdalla ja jalan verran kahvan reunasta kumpikin lapa n. 3 cm leveä, josta kapenee n. 15 milliin kärjissä. Bambuselkäinen 72 ja hikkoriselkäiset 74 tuumaa pitkät. Toinen hikkorinen katkeaa seuraavaksi keskeltä ja jatkosholkkien sovituksen jalkeen sitten reipasta raspin käyttöä ja tilleröintiä.

Komeita jousia näyttää tulevan! Onko suunnitelmia jäykyyksistä? 60, 70 ja 80 paunaa? Vai teetkö noista identtisiä?

Osagea olisi kyllä kiva testata yksipuisena. Itse sain hankittua pari vuotta sitten muutaman säleen vatsatarpeiksi. Kivan väristä mutta ominaisuuksiltaan ei mitenkään ihmeellistä. Kyllähän hyvä osage on erinomaista puuta, suuri elastisuus lienee yksi merkittävimmistä tekijöistä.

Elastisuuden lisäksi myös helppoa työstää, eikä pöly ja eteeriset öljyt ärsytä nokkaa.

Jäykkyystavoite nykyisten kisajousien tapaan +80 paunaa ja jos tillerin saisi nyt silmää miellyttäväksi. On sitten myös varaa hioa paunoja pois, kun ikä lisääntyy ja voimat hupenee… :wink:

Take-Down-holkit liimattu toiseen hikkoriselkäiseen. Hölmöyksissäni sahasin selän ennen sovittelua muotoon ja eihän ne puolikkaat pysyneet linjassa. Pieni vääntöoperaatio menossa, että oikenisi.

Bambuselkäinen on raspattu siihen malliin, että seuraavaksi väliaikaiset nokkiurat ja tillerin viimeisely lyhyellä jänteellä.

Säntillisen näköistä on verstaalla, varmasti hieno paikka vääntää jousta!

Minkälaista eroa huomaat osage vs marjakuusi näissä laminaateissasi? Varmaan ainakin ohkaisempi tulee osagesta.

Eipä ole hirveästi kokemusta marjakuusesta. Paria kotomaassa kasvanutta olen veistellyt, mutta olivat vikuria kamaa ja ottivat lujasti settiä. Toisesta ei ainakaan vielä ole tullut mitään, vaan on odotellessaan vetänyt entistä enemmän kieroon. Kotimaista marjakuusta ei voi verrata vuosikymmeniä alppirinteiden varjoisalla rinteellä kasvaneisiin staaveihin; nykyään mahdottomia saada. Eli, kyllä, osagesta tulee litteämpi kuin marjakuusesta. Bambulla selystettynä minunkaan paunoilla ei pääse ELB-määritelmän 5/8-suhteeseen, vaan ohuempia tulee tai muuten pitäisi tehdä turhan kapeaselkäisiä.

Ebayssa myydään (ainakin joku aika sitten myytiin osage staaveja). Tuomo, jos kinnostaa.

Joo, onhan osagea myynnissä. Hinta on vain yleensä liian kova ja siihen päälle vielä isot toimituskulut, niin liian kallista on. Eikä se nyt niin ihmeellistä puuta ole etteikö ilmankin pärjäisi.

Kuinkahan monta yksipuista osagejousta Suomessa on?

Kaksi yksipuista osagejousta olen Suomessa nähnyt. Toinen oli paikattu selästä ratkettuaan, toinen räjähti vedossa tekijänsä modattua. Enemmän olen nähnyt jänneselkäisiä, bambuselkäisiä ja lasikuituselkäisenkin osagejousen. Ei tälläkään tietoa osagea voi pitää Maailman Parhaana Jousipuuna, kuten useampi tuhat amerikkalaista ja muutama suomalainenkin vannoo.

Hikkoriselystetty kokopitkä päässyt siihen vaiheeseen, että lyhyttä tillerijännettä alan sovittelemaan. Tässä, kuten edellä olevassa bambuselkäisessä, alalapa on vielä tarkoituksella jäykemmäksi jätetty, kun minulla on ollut muuten “tapana” helposti tehdä se liian löysäksi ja tilleri jää silloin huonoksi. Lyhyellä jänteellä tillerin säätö sitten tarkemmin.

Take-Down-hikkoriselkä näyttäisi ottaneen opikseen viikon sivusuunnan oikaisupinteessä olostaan ja meni jopa pari-kolme milliä yli, eli taitaa jäädä suoraksi kun lepää vapaana.

Liimana yhä se Urac?

Vaikka Britti-imperiumin aikana (minkä ajanjakson se käsittää?) olisi (on) käytetty bambua tuontimateriaalina ja sitä kera muiden puiden (mitä ne olivat? tuskin bulletwoodia tai osagea?) tehty elb tyylisiä jousia, niin eikös olisi korrektia käyttää liimoja joita ko. aikakausi käytti?

Turkkilaisen jousen liimaminen epokseilla tms. liimoilla olisi mielestäni diipa daapa. Eli jotain sinne päin. Toki käsityön riemua sekin. Samantien voisi ostaa samicin. Tai että tekisi preeria B-jousen muulla kuin jänneselällä luonnonliimoin. Samointein samic kaupasta. Tai…

En epäile etteikö tuollaisia jousia olisi tehty, mutta en ole niitä vaan nänhyt (etsinyt) ja täten parin piirun verran epäprimitiivistä menoa silmääni Esan jousisto. Bowers bible III kerrotaan take down jousista. Ajoitus varhaisin Usassa 1879, (Wright, Thorne) mutta kyllä se oli, kuten välineistö/materiaalit joita jousissa on, pääosin teollistuneen yhteiskunnan tuotosta minun silmääni. 1920 luvulla oli jo tuotantoa kyseisistä jousista ja se on kyllä yhtä primitiiviä kuin automobiili. Minä tahansa vuonna valmistettu automobiili.

Esa, ne ovat hienoa ja täsmällistä tekemistä. Ammut myös ihan perkeleen hyvin.

Kiinostaa vaan näiden alkuperäinen malli. Ilon riemu repeää ja nyökkään hyväksyvästi jos ko. mallia on herttuat ja jaarlit itse veistelleet omiin tarpeisiinsa pauttiarallaa 800-1800 ja mallit ja materiaalit täsmäävät jousiisi.

Osage, bulletwood, greenheart, degame, fustic, rubywood, snakewood etc. olivat kaikki käytössä viktoriaanisissa laminaattijousissa. Siinä ajassa ja paikassa globalisaatio oli jo täyttä totta, ja siirtomaiden herkkuja rahdattiin verstaisiinkin. Amerikkalaisella osagella oli mainetta lonkkaripuuna, joka tekee jousesta raskaan ja käsille täräyttävän.

Herranjestas, varhaisen teollisen valtion jousimalli siis pelaa “perinnejousena”. Se termi ehkä sopii siihen, onhan se puusta/puista valmistettu. Primijouseksi sitä en kuitenkaan kutsuisi. Ei tunnu siltä.
Britit tekivät jousistaan perinnejousia, vaikka tuontitavaran käyttöperinne ei ollut liene pitkä aika? (sata vuotta?) Vähän hassua, mutta sellaista se sitten on. Vai teimmekö me myöhempien ajan harrastajat siitä perinnejousen? Tuontitavaraahan marjakuusi elbitkin olivat pitkälti kun oman saaren taimet oli käytetty. Eikös ne Alpeilta tulleet, italian vuorilta jne…
Tietysti muuallakin jo samoina aikoina (1700-1800 luvuilla) kerättiin materiaalit jo laajemmalta alueelta. Eihän Lähi-Idän sarvikomposiittien materiaalit löytyneet enää muutaman ratsastetun päivämatkan päässä toisistaan. Sen verran tarkkaa hifistelyä sekin touhu oli kaikkine sarvineen, liimoineen, runkomateriaaleineen, jänteineen ja työkaluineen.
Mielenkiintoinen sana tämä perinne. Kutsutaanhan jo muutaman kerran järjestettyä vuosittaista tapahtumaakin pian perinteeksi, vaikka vuosia olisi kertynyt vasta alle kymmenen. Sanan “perinne”: juuri, merkitys ja mielikuva on tietysti jokaiselle osin oma, osin häilyvästi sovittu merkitys.
Joku käy salilla perinteisesti maanantaisin (lyhyt ajanjakso) ja toisaalta perinteiset kalastusmenetelmät Amazonilla ovat osin yhä käytössä. (pitkä ajanjakso)
No joo, kuhan jaaritan. Koettakaa kestää.

“Perinnejousi” on lähes käyttökelvottoman lavea termi. Jokainen ei-taljalla ampuva pitää itseään näemmä perinnejousiammunnan edustajana, ja miksipä ei. Kymmenen vuotta sitten aloitettu tapahtumakin voidaan uutisoida perinteenä ja perinteikkäänä. Mannertenvälisestä puulajivalikoimasta laminoitu td-jousi ei ole varhaiskantainen eikä primitiivinen, mutta on sillä perinnettä takanaan.

Do-diih… kolmaskin osagevatsajousiaihio, eli se hikkoriselkäinen keskeltä katkaistu, on nyt saatu siihen vaiheeseen, että lyhyttä tillerijännettä pääsee sovittelemaan. Kaikki kolme olisi samaan aikaan tarkoitus tilleröidä viimeistelykuntoon. Kuvassa ylälapa oikealla ja toisessa kuvassa kaikki kolme odottamassa tilapäisnokkeja, jos vaikka ensi viikolla ennättäisi aloitella.

Triplettiprojektini nytkähti eilen hiukan valmiimpaan suuntaan. Parin tunnin hinkkaamisen jälkeen jousiaihiot on nyt tilapäisnokitettu ja alustavasti tilleröity “aikuisten” paunoihin. Seuraavaksi siis sarvea nokeiksi, viimeistelytilleröinti, testilaakit ja pintojen viimeistely. Mielenkiinnolla odottelen, kuinka tuo TD kestää ja toimii… ja samoin tietenkin nuo muutkin.

Kuvissa ylinnä Hikkori-Ipe-Osage TD, keskellä samat puut “ehjänä” ja alinna Bambu-Ipe-Osage. Hikkoriselkäiset n. 71" pitkiä ja bambuinen n. 70". Keskimmäinen saattaa hiukan lyhentyä vielä.