Jousentekokurssi Jyväskylässä 2022

Innostuin pistämään pystyyn tällaisen tänne Jyvässeudulle:

Jousentekokurssi Jyväskylän kansalaisopistossa tammi-helmikuun taitteessa 2022 (kokoontumiset 21.–22.1. ja 4.–5.2. pe 17.00–20.15, la 9.00–16.00).

Ilmoittautuminen alkaa 8.12.2021. Lisätietoja: Perinteisen puujousen valmistus 43,00 € | Jyväskylän kansalaisopisto

14 tykkäystä

Mahtavaa !!

Sehän täyttyi nopeasti. Ilmoittautuminen alkoi klo 16 ja klo 20 pääsi enää varasijoille. Toivotaan vaan, että koronan puolesta voidaan kokoontua tammikuussa.

4 tykkäystä

Kurssi tuli pidettyä, vaikka ei aivan alkuperäisen aikataulun mukaan. Aloitus oli vasta helmikuussa. Opettavaista puuhaa opettajallekin. Homman edistymisen kannalta näyttäisi olevan erityisen tärkeää osata arvioida kuinka lähelle lopullisia mittoja oppilaiden voi antaa työstää aihiota konetyökaluilla (vannesaha, nauhahiomakone). Muutama aihio menetettiin, kun oppilas työsti aihiota vähän liian reippaasti koneilla. Toisaalta taas muutamia jousia jäi kesken, kun ohjeistin käyttämään käsityökaluja liian aikaisin ja oppilaat työstivät näitä aihioita höylillä ja raspeilla liian varovasti melkein joka vedon jälkeen rakotulkilla mitaten. Totuus lienee jossain näiden tapojen välissä.

Viimeisenä päivänä pientä hikoilua aiheutti parin jousen katkeaminen tilleröintivaiheessa. Olin tietysti varautunut siihenkin, mutta varalle varaamani korvaava “täydellinen” lankku osoittautuikin höyläyksen jälkeen olevan täynnä pieniä oksia sekä oksien aiheuttamaa visamaista kiharaa niiden ympärillä. Oksat olivat niin saman värisiä kuin muukin puu, etten vaan ollut erottanut niitä tikkuisesta sahapinnasta. Onneksi puuta oli sen verran reilusti, että kaikille saatiin lopulta uudet aihiot työn alle katkenneiden tilalle. Vastaisuudessa pitää kyllä varata enemmän puuta varalle ja kenties höylätä aihioiden selät laadun varmistamiseksi. Tämä kyllä taas toisaalta nostaa materiaalimaksua.

Tiivistä hommaa. Kurssin maksimiosallistuja määrä 12 on kyllä aika paljon yhdelle opettajalle, ja aikaa saisi ehkä olla vielä yksi työpäivä enemmän. Nyt nuolien tekoon ei oikein jäänyt aikaa ja osa jousista jäi tosiaan keskeneräisiksi.

3 tykkäystä

Hyvälaatuinen jousipuu on ainainen ongelma. Mennahan käytti luonnonaihioita, mikä on kyllä hyvä valinta, jos vaan materiaalia jostain saa. Lankkutavara on helppoa mutta kestävyys on sitten eri asia, varsinkin jos ihan priimaa tavaraa ei ole saatavilla.

Jos käsillä on yksi “täydellinen” (oikeasti) lankku, vaikkapa saarnea tai vaahteraa, niin sahaisin sen selystyssäleiksi ja selystäisin niillä vähän huonompaa tavaraa. Tällöin yhdestäkin hyvästä lankusta saa monta jokseenkin varmasti kestävää jousta. Toki työmäärä kasvaa mutta sille nyt ei voi mitään. Lankkujousen teko on kyllä ensikertalaiselle varmasti helpompaa kuin luonnonaihiosta veistäminen, varsinkin jos aikaa on rajallisesti. Tällöin on helppo tehdä myös yksi mallijousi, josta saa mitat ja muodot.

Eivät ole luonnonaihiot vaihtoehto näillä leveyksillä, ellei sitten käytä koivua, mikä ei sekään ole optimivaihtoehto. Jaloja lehtipuita ei oikein ole kuin puistoissa ja niissäkin vuosilustot usein vaatimattomia johtuen ilmastosta. Jonkin verran vaahteraa kyllä löytyy metsistä ja pihoista, mutta aika oksaista ja tyvihaaraista sekin on yleensä. Pihlajaa tietenkin on, mutta riittävän suuret ja oksattomat rungot ovat harvinaisia. Jos jossain on pihlajaa tiheämmässä, niin siellä hirvet ovat käyneet syömässä puut nuorena ja rungot ovat vänkyräisiä ja koroisia. Joskus toki löytyy helmiä kaikista puulajeista, mutta volyymi ei kyllä riitä jousikurssin tarpeisiin.

Jousikurssin pitäminen on kovaa hommaa. Ilon liekki palaa meikässä kun Ilja piti jousikurssin. Tarkka käsityömies ja pätevä jousen tekijä.

Pidin nelisen vuotta saarnilankkukursseja. Vkonloppu pe la su. Karseen kovaa mättöä, kaikki jouset liki samanlaisia, samanpituisia ja meininki kurssilla että 3 nuolta ja jousi värjättynä, vahattuna, kädensijalla ja vieläpä ehjänä lähtee kurssilainen sunnuntaina kotiin ja niin että on jo ehditty vähän ampuakin. Saarnilankkujen plaraamisessa Emer oy:ssa olen kääntänyt ainaki rekkakontin kokoisen kasan saarnilankkuja ja pinonnut takaisin, kuten siellä tekemän pitää.

Kyllästyin siihen vkonloppu-jousi, hosumiseen. Soti vastaan ajatustani että mitä elämän tempo pitää olla ja varsinni jousen tekemistempo.

Aloin pitää kursseja jotka on kerran viikossa. 12 x syyskausi, 12 x kevätkausi. Tällä meiningillä on menossa viides tai kuudes vuosi. Sama meininki kuin vkonloppukursseilla, tuon kaiken kurssille. Jousipuut, nuoliaihiot, sulat, kärjet, liimat, punosmateriaalit, kädensija nahat-narut, värit, vahat, keittolevyn, lämpömittarin, paunamittarin, raakanahat… osan työvälineistäkin. Tänä aikana on omiakin kavioraspeja kulunut kurssilla 3. Dremelin teriä nippu jne kamaa.
Olen tehnyt sen niin helpoksi kuin vain kurssilaiselle voi tehdä. Kaikki on siinä ja valmiina.

Luonnopuuaihiot. Niiden kerääminen on se suurin vaiva. Siinä teen tavallaan hallaa, kun kerään valmiiksi. Niitä oppii näkemään vain itse hakemalla ja erehtymällä ja hakemalla seuraavan jne. Kurssilla enempi tekevät etenevät sitten tähän vaiheeseen. Etsivät itse.

Puuaihioita kursseille pitää kysellä jatkuvasti. Laittaa merkille jos jostain saisi. Kännykkään muistiin kesällä että tuolla on ja kun lehti putoo niin sieltä nurin. Kysellyt ovilla: teillä on komea orapihlaja-aita- saanko ottaa muutaman suorimman suuren siitä? Ompas teillä tiheä saarnipusikko, hyvää päivää - saisinko harventaa muutamalla? Olen saanut, rahalla ja ilmaiseksi. Yhteydenottojakin tulee kun jousikurssinpitäjän maine on kiirinyt. Turku-Hämeenlina, Kouvola, Helsinki sektorilta olen puita hakenut.
Pula on silti aina akuutti.

Kursseille tulee monen tasoista käsityöläistä. Tekemisen tahti on aina erilainen. On kokeneita, on aloittelijoita. Itse soveltvia sooloilijoita ja niitä jotka ottavat ohjeet vastaan tarkentavin kysymyksin.
Hiomakone on piruista pahin. Sitä en neuvo kenellekkään tilleröintiin missään vaiheessa kun ensimmäisiä jousia tekeillä. Jousen tuiki varma surma kokemattoman käsissä on hiomakone.

Nyt mun kurssilla on 11 tekijää. Aika passeli. Ryhmäkoko on ollut isoimmillaan 17. Silloin kun siinä oli 2-3 sarvijoustakin tekeillä niin kädet, silmät ja varsinkin huomiokyky siihen mitä kaikkea tapahtui - meinaa loppua.
Tavallaan pitäisi olla eri kurssit: Perinnejousi- alkeet - ensimmäinen jousi ja sitten jatkokurssit, joissa mennään asioita: laminaatti, jännejousi, sarvijousi jne.

Nuolien tekeminen, itsetehtyjen jousien ohessa on se vaikea sektori joka vaatisi monta iltaa että siihen pääsisi todella sisälle. Vesanuolikurssi. Lohkonuolikurssi. Puhumattakaan useamasta palasta liimattavista nuolista.
Nyt menen valmiiksi taipumajäykkyyksiltään (se ei voi olla suomessa spine?, myrkkyä noi engl. sanat) mitatuilla ja punnituilla nuoliaihioilla… Teen tämänkin kurssilaisille liian helpoksi siltäkin osin.

Muutamia jää työlään lajin pariin ihan kilpailemaan ja metsästämään asti. Kursseiltani on mennyt läpi pitkälti yli 100 jousen kyhääjää. Karkea arvio n.150 kun lasken lapsille pitämäni jousipajatkin. Jatkotekeminen on silti % määrältään erittäin pieni. Tyyliin pari-kolme sadasta. Ja voihan sitä harrastella itekseen tulematta jousiammuntakisoihin tai tekemättä numeroa omasta harrastamisestaan täällä foorumillaan. Mitä minä niistä tekijöistä tiedän.?

Maanatai illat menee tämän kurssiasian parissa. Kivaa, mutta puuhakasta. Antoisaa kun tekijää saa onnistumisia. Nuoli lentää tauluun pihamaalla ja hymy tekijän kasvoilla. Itse tehty. Parasta. Monien mielikuva jousista on muuttunut, laajentunut. Syksyyn kuin kevääseenkin sisältyy lyhyet paketit jousikirjojen kera luennosta jossa raapaisen eri mantereiden jousistoa, nuolistoa, nuoliviinejä… Nuoliviinekurssikin pitäisi pitää.
Ikinä ei ehdi tarpeeksi.

Kaikki pisteet Iljalle kurssin pitämisestä. Kannustan pitämään seuraavan.

9 tykkäystä