Alkuun: en tiiä että onko tämä oikea alue tälle mutta:
Joo elikkä täällä ois yks alottelija jolla ei ole suurta kokemusta jousen veistosta ja nyt tahtoisin veistää kunnon jousipyssyn. Pienenä vuolin puukolla joitakin jousia, jotka eivät tietenkään kauaa kestäneet. Nyt kuitenkin päätin tehdä kunnon jousen. Tunnen suurin piirtein kaikki työvaiheet, mutta muutama juttu on jäänyt epäselväksi ja toivoisin niihin vastauksia teiltä kokeneemmilta: elikkä voiko sen puun kaataa nyt tammikuussa vai onko vuoden ajalla väliä?
Ja kuinka paksu sen puun kannattaisi olla, kun jostain luin että jousen selän pitäisi olla vain vähän kaareva. Sitten kun on se puu, niin voiko sen kuoria ja veistää karkeasti jousen muotoon ja laittaa kuivumaan? Ja kuinka kauan sen puun pitää olla kuivumassa?
Ja viimeiseksi: mistä ne paunat tai mitä ne nyt sitten olikaan, tulee ja mistä sen näkee paljonko niitä on siinä jousessa?
Tammikuu ja muutenkin lehdetön vuodenaika on paras aika kaataa puu. Vuosilusto on kasvanut täyteen mittaansa ja puun kosteus on alhainen, kuivaaminen helpompaa.
Jousen selän poikkileikkauksessa on yleensä ottaen etua että kruunua on vähemmän eli ei ole tyyliin puoliympyrän muotoinen. 5-10 cm paksu puu sopii tavallisesti jousen tekoon.
Kuori hellävaroen esim tylsällä vetopuukolla. Tuoreena irtoaa paremmin. Veistä karkeaan muotoon, jätä lapa esim 2,5 cm paksuksi. Huoneenlämmössä talvella kuivuu 3-4 vkossa. Kun aihiosta putoaa painoa alle 1 gramma päivässä, on aihio varmasti kuivunut.
1 pauna= n. 450 g. Kun laitat jonku kalavaa’an jousen jänteelle ja vedät siitä jousen täyteen vetopituuteen niin se näyttää kuinka jäykkä jousi on, draw weight eli paunat.
https://www.puujousi.fi/ sivuilla on hyvä ohje ensimmäisen jousen tekoon ja terminologialuettelo. Onnea veistoon
Tuota täytyy kommentoida sen verran, että asia on todellisuudessa päinvastoin: puiden tuoretiheys on suurimmillaan talvella (Kärkkäinen 2003: 165 - 166), puut ovat toisin sanoen märimmillään talvella. Silti talvi on ylivoimaisesti paras jousipuun kaatoaika.
Joo elikkä nyt on sitten puuta jousta varten😀 jousta varten hommasin pihlajaa ja kuorin ja halkaisin puun heti. Sitten veistin sen karkeasti muotoon. Nyt puu on kuivunut noin 2 viikkoa sisällä. Syy miksen ole tänne päivitellyt, on se, että olen tässä välissä sairastellut ja on ollut muuta kiirettä, mutta nyt ollaan täällä taas! Mietin vain, että onko turhan paksu, ja että veistänkö vielä puuta pois, vai annanko kuivua noin? (Toisen lavan kärki on näet aika paksu)
Tässä kuvia jousesta:
Ekassa kuvassa näkyy se paksu kärki, pakduutta sillä on vähän alta 2 cm ja leveyttä joku 3 cm, onko hyvän paksuinen? Vinkkejä otetaan ilomielin vastaan
Tokassa kuvassa näkyy jousen vatsassa uria. Ne ovat jälkiä siitä, kun porasin puuhun reikiä jotta saan puun halki, urat veistän pois sitten kun alan muotoilla jousta lopulliseen muotoonsa.
Kolmannessa näkyy vähän sivuprofiilia ja vikassa kahva, jota ei ole vielä viimeistelty lopulliseen muotoonsa.
Kivannäköinen aihio. Kuivuu hyvin tuollaisenaan. Lienee miehenpituinen. Jousen kärkiosat eli nokit on valmiissa jousessa paksuudeltaan 1 cm luokkaa, jousen lapa läheltä kahvaa vajaan 2 cm luokkaa, näyttäisit leveälapaisen tekevän mikä kannattaa. Tarkkoja mittoja paksuudesta en pysty antamaan. Työstövaraa olet näköjään riittävästi jättänyt. Itse olen jättänyt nokeille leveyttä 15 mm kevyemmillä jousilla.
Varmasti saat hyvää harjoitusta ja voi kelpo jousikin tulla. Katsoin jousen selkää, onkohan lähtenyt vähän puutakin mukana kuoriessa. Jos on lähtenyt, niin voisi koittaa tasoitella samalle vuosilustolle koko selän (chasing the growth ring). Vahingoittumaton kuorenaluspuu on tavallisesti kestävin vaihtoehto.
Osaisikohan muut sanoa. Jos on motivaatiota itse punomiseen niin esim. B55 jännelangasta, löytyy googlesta. Mitenköhän toimisi joku ihan tavallinen keinokuitunaru, jota käyttäisi sellaisenaan parilla solmulla?
Lähes kaikki valmiit keinokuitunarut venyvät ihan liikaa ja ovat ihan liian painavia per lujuus toimiakseen jousenjänteenä. Siitä saakka kun jousi keksittiin, on sen jänne vaatinut huippuominaisuuksia, ajasta ja paikasta riippumatta.
Dacron eli polyesteri eli B55 jne. venyy sekin tuoreeltaan kuin mikä, mutta asettuu ajallaan. Jos syntsalla mennään kuten melkein kaikki menevät, paljon parempiakin jännelankoja on olemassa. Polyetyleenikuidut kuten FF, D75, Spectra jne. venyvät paljon vähemmän, ovat paljon hankausta kestävämpiä ja kestävät pitkää käyttöä vähäisilläkin lankamäärillä, olematta sen enempää muovisia kuin dacron.
Kalastukseen käytettävästä kuitusiimasta voi tehdä jänteen. Mutta ne on punottuja eivätkä asetu niin kivasti jänteen muotoon kuin varsinaisesta jousien jännemateriaalista tehdyt jänteet.
Vanha Dacron, B50, jonka valmistus lopetettu, tosiaan venyy ja uudempi B55 myös, mutta hieman vähemmän. Käytän molempia, kun on tuota vahempaakin vielä varastossa ja päivän värimieltymys ratkaisee valinnan. Esivenytän yksisilmukkaiset jänteeni solmimalla toiseen päähän 10 litran maalipänikän, jossa lyjyä reilut 60 kg. Koukku katossa ja venytysaika vähintään vuorokausi. Jouseen viritettynä noin esivenytetty jänne elää alkuun hiukan, eli ainakin 2-300 laakia pitää ampua, kunnes jänneväli alkaa pysyä. Suurin syy elämiseen tullee alanokin tukkikytkystä, jonka kiristyminen kunnolla vaatii tarpeeksi laakeja; isommilla paunoilla tietenkin enemmän. Koetin joskus kaksisilmukkaisiakin tehdä, mutta tuon venymisen takia tarkan mitan määritys oli hankalaa, joten olen sittemmin pysynyt perinteisessä tukkikytkyssä.
