Mikähän tekniikkavirhe laukaisussa aiheuttaa nuolen kolahtamisen jousta vasten?
Olen koittanut keksiä, mutta kun ei saa paikannettua. Kyseessä ei ole väärä spine, koska useimmissa laukauksissa nuolen lähtö on puhdas.
Jousena 75# ELB, 11/32 puunuoli.
Puristatko liikaa kahvaa? Voi aiheuttaa vedon kiertymistä tjsp.
Voiko olla että nuoli on vain siinä hilkulla ollakseen väärä jäykkyyydeltään? Usein lähtee hyvin, mutta välillä vippaa. Onhan suora?
Syitä voi olla monia mutta yleisin lienee vetokäden liikahtaminen sivulle laukaisussa. Eli ankkuroinnistä vetokäsi liikahtaa oikeakätisellä ampujalla oikealle tai takaoikealle, ei suoraan taakse, kuten pitäisi. Silloin nuolen nokin sivusuuntainen liike saattaa korostua. Toinen on jähmeä laukaisu, eli jänne lähtee ikään kuin jäykistä sormista. Silloinkin käy kuten edellä.
Yleensä nuoli kolisee jousen kahvaa, jos nuolivarsi on liian notkea, silloin nuoli on herkkä laukaisulle. Jos ja kun nuolivarren jäykkyys on oikea, niin laukaisusta se syy silloin löytyy, yleensä.
Jännevälikin kannatta tarkastaa. Itsellä olen huomannut, jos jänneväli on liian pieni, kolistelua kuuluu. Muutamakin milli lisää voi vaimentaa kalinat. ELB:llä se saarivaltakunnan “fistmele” on vanhastaan ollut liki totuutta, eli käsi nyrkkiin ja peukku pystyyn ja sen pitäisi mahtua kahvan ja jänteen väliin. Siitä sitten joku milli ylös- tai alaspäin nuolen jäykkyyden mukaan, niin eiköhän onnistu. Omissa 70-72" lonkkareissa käytän lähtökohtana 6 1/8" = n. 15,5 cm. Letkeämmillä nuolilla joillain jousilla jänneväli on ollut jopa 6,5" = 16,5 cm.
Mulla tuo nyrkkipohja-peukku väli on rapiat 15cm. Eli jännekorkeus tuolla olisi kohtuullisella kahvalla 17,5-18,5cm jousen selästä mitattuna. Kuulostaa aika hemmetin korkealta… En oikein ymmärrä, kun en laittaisi tuommoista väliä edes kaksi metriseen jouseen. Ilmeisesti se toimii, mutta eikö toimi matalempikin?
Onko se tauluampujien jippoja vaan. Varmaankin tarkkuus paranee.
Kiitoksia vinkeistä.
Olen nyt aika varma, että syy löytyi. Aloin miettimään, että mitä olen muuttanut ammunnassani.
Keskityin treenissä pitkään vetoon ja rauhalliseen pitoon. Tämä ilmeisesti aiheutti lopulta sen, että avasin asentoa vähän liikaa ja jousikäsi suoristui samalla turhan paljon (eli hain vedolle mittaa jousikädellä). Se aiheutti edelleen, että jousikädessä oli vääntöä vasemmalle. Laukaisussa jännite purkautui ja käsi sekä jousi liikahtivat vasemmalle ja nuoli kolahti siksi jouseen.
Jere: Tuo fistmele-käsite tulee ymmärtääkseni juuri tuolta lonkkarisaarivaltakunnan historiasta. Joku asiaa tuntevampi voinee valaista asiaa tarkemmin. Sen verran on kokemusta tuosta jänneväliasiasta itsellä, että mitä matalampi se on, sen tarkempi se on myös nuolen jäykkyydelle. Korkeampi jänneväli mahdollistaa isomman vaihtelun nuolten jäykkyydessä; eri settien välillä siis. Ei liene sattumaa, että tuo fistmele ampujan oman vetopituuden kanssa rimmattuna lonkkareilla toimii ja saattaa olla vanhaakin perua. Isokouraisella pidempikätisellä korkeampi (ja jousikin ehkä pidempi). Lyhytjousilla homma on luonnollisesti toinen, kun vetopituuskin on ”vajaa”.
Kyllähän toi jännevälin pieni nosto mullakin pienensi vuosi sitten kasaa huomattavasti. Olin jo valkkaamassa pinosta ihan eri jousen treenaamista varten kuin mitä oikea säätö tuotti.
Huomasin itse että kun viimeisin jouseni oli “tuore” kapistus niin trimmasin nuolet jopa 11,5cm jännevälille ja homma toimi.
Sitten kun jousi alkoi väsymään ja spine ei enää ollutkaan täysin oikea niin nostin vain hieman jänne väliä sinne 12,5-13cm ja homma toimi taas.
Nyt palasin matalammalle jännevälille säästääkseni vanhaa kaveria ja ohentelin vanhoja nuolia sopivaksi 
Todellakin jännevälillä on suuri merkitys osumiseen. Kun uusi jänne tuppaa venymään joutuu väliä säätämään usein. Ja ainakin sen olen huomannut vastakaarijousien kanssa. muutama milli usein auttaa.
Koetin hiukan kuukkeloida fistmeleä. On ilmeisesti saksien kielestä peräisin ja mittana noin 7 tuumaa. Käytetty jännekorkeuden mittana pohjois-eurooppalaisissa ja englantilaisissa pitkäjousissa. Ei siis ihme, että toimii minulla, kun on vanhemmilla sukupolvillakin ollut koetellusti käytössä.
Ilman muuta toimii tarkkuusammuntaan, johan kaikki vastakaaret jne on vielä tuotakin korkeammalla jännevälillä. Kuten sanoin tuolla aikasemminkin.
Sama on voinut olla toki käytössä viktoriaanisilla lonkkareilla.
Mutta jos käytössä on jäykempi luonnonmateriaalijousi? Jousi jolla pitää olla myös huolissaan materiaalien rikkoutumisesta? Jousi jota käytetään vaihtelevissa olosuhteissa, kosteana, kuivana, kun on vain pakko?
Ipe-tonkin tai hikkori-osage tekee kyllä luodinkestävän 180cm jousen vaikka 20cm jännekorkeudelle, mutta ei tämmöisiä varmoja laminaatteja käytetty kuin tuolta tauluammunta-ajoilta 1700-luvun lopulta lähtien.
Kun huomataan tälläkin palstalla 100-150 paunaisten jousten kanssa että rasitusta tulee ja jousien leveydet on jo 40mm. Siellä tulee myös puristusmurtumia, että stressit on kovia.
Siihen nähden 30-40mm kahvan kanssa fistmele-korkeus 18-19cm on aikamoinen lisäkuritus. Mulla nuo jäykät lonkkarit on kaikki ollut 15-16cm tuntumassa. Tauluammunnassa saatan minäkin käyttää korkeampaa jännekorkeutta.
Nuolethan sillä virittää helpommin ja laukaisusta tulee puhtaampi. Ei lyö käteen jne jne.
Tulee mieleen ihan vanhalla yuku-foorumilla käyty keskustelu lyhytjousen nuolituunaamisesta mitä Juri kysyi. Tuukka otti kannan että ei lähde lyhäriampujana ollenkaan nostamaan jännekorkeutta nuolia varten. Enkä lähde minäkään. Ehkä pituusammunnassa voi. Mutta jos ei nuolet ammu suoraan (pitkällä jousella) 15-16cm jännekorkeudella, en siitä lähde lisää korottelemaan.
Luin nyt uudelleen niin vähän menee sivuraiteille jäykillä jousilla, mutta tosiaan siis näin näen asian. Tauluammunnastahan tässä olikin puhe. 
Se, että nykyaikaset vastakaaret ovat suurella jännevälillä, niin siihen on toinenkin syy, nimittäin jousen pituussuuntainen stabiliteetti. Kokeilepa virittää ohutlapainen jousi matalaan jänneväliin, tapahtuu niin sanottu flip-flop-ilmiö. Puujousilla sitä ei tapahdu, koska ne ovat paksumpia ja stabiilimpia. Vähän aiheen ohi…
Kuitenkin, jos viritys on hyvä ja laukaisu hyvä, niin matalallakin jännevälillä pärjää oikein hyvin. Mitä suurempi jänneväli, sitä huonompi ampuja…?!
Minä en tuota nielaise ihan heti lonkkareitteni kanssa, vaan pysyn hieman vajaassa fistmelessäni, jos se suureksi koetaan! 
Helpottaa elämää, kun ei joka jouselle tarvitse omaa nuolisettiä virittää turhan matalan jännevälin vuoksi, vaan pääsääntöisesti jäykkyydeltään melko erilaiset setit voi ampua ristiin kaikilla jousilla. Papukka on puhunut! 
Itse käytän toki myös reilua jänneväliä. Tuo kommentti oli lähinnä hyväksyvä nyökkäys lyhytjousiampujien suuntaan. Aiheesta on keskusteltu aiemminkin paljon ja on hyviä ampujia, jotka ovat tehneet tulosta matalallakin jännevälillä. Riittävän suuri jänneväli karsii pieniä siellä sun täällä mahdollisesti esiintyviä virheitä, jolloin tulos on keskimäärin parempi kuin matalalla jännevälillä. Pitkällä jousella on helppo pitää riittävän suurta jänneväliä. Jospa käännetään asia toisinpäin: Suurella jännevälillä ampuja haluaa osua ja myös osuu!
1 tykkäys