Jousen liimoista

Mitä liimoja laminaattijousissa voi käyttää?
Eläinliimoja ainakin ja epoksikin varmaan toimii, mutta entä ihan tavallinen pva liima tai liivate.
Kahta viimeksi mainittua löytyy kaapista.

Käy molemmat. Mun kokemus on että liimalla on suhteellisen vähän väliä. Ainakin niin huonoja liimasaumoja olen nähnyt omissa ja muiden jousissa että uskallan sanoa näin. :smiley:
Jos on öljynen sademetsäpuu tai äärimmäisen rasitettu laminaattijousi, on asia eri.

1 tykkäys

Kiitos!
Tämä on varsin rohkaisevaa.
Taidan sitten ihan perus puuliimaa käyttää ensimmäiseen laminaattiin.

Jos tarkoitat tavallisella pva-liimalla Erikeeperiä tai vastaavaa valkoista puuliimaa, niin ei välttämättä toimi. Ne ovat aikamoista räkää kuivanakin. Olen myös nähnyt yhden epoksillakin liimatun laminaatin, jossa laminaatit ovat liukuneet toistensa suhteen. Jos haluaa varman päälle pelata, niin käytä hyväksi koettuja liimoja. Puuliimoista Titebond III, epokseista Smooth-On ja lisäksi toki eläinliimat, eli liivate myös. Turha uhrata materiaaleja, aikaa ja vaivaa käyttämällä liimaa, joka ei varmasti toimi.

3 tykkäystä

Kiilon B3 löytyisi tai liivatejauhetta.
Jos käytän liivatetta kuinka paksua liimasta pitää tehdä ja kuinka pitkä työskentely aika sillä suunnilleen on?

Minä tekisin vesihauteessa sellaisen ohuen ja juoksevan, lähes vetisen lirun jolla valelee pinnat kertaalleen ja sitten paksuntaisi sellaiseksi mitä vielä helposti pensselillä levittää mutta on selvästi paksumpaa. Kunnolla sekoitta vaikka nuolen pätkällä ja lämmittää noin 70 asteiseksi. Kannattaa kappaleet pitää lämpöisenä, vaikka saunassa niin liima antaa työstöaikaa. Kauaahan se ei notkeana pysy vaan alkaa geeliytyä 5-10min päästä riippuen kappaleen lämmöstä, ilman kosteudesta jne.

Saunassa olen suunnitellut tekevän seuraavan oman lyly jousi luumauksen. Sinne saa lämpöä ja kosteutta että saa liimalle kunnon olosuhteet

2 tykkäystä

Varmaan pitää jossain vaiheessa kokeilla liivatetta ja saunassa liimaamista, mutta tällä kertaa päädyin hakemaan pullon tite bond3a js sillä mennään.
Jännejousi kun tulee työn alle niin sitten viimeistään.

2 tykkäystä

Mä joskus liimasin pellavaa jousen selkään netistä löytyvällä ohjeella:

Ingredients

  • 1 packet of unflavoured Gelatin****** (I recommend Knox, available HERE from Amazon)
  • 4 tbsp water (3 of which should be boiling)
  • 1 tbsp white vinegar (you can use malt vinegar, but you’ll get brownish glue)
  • 1 tsp glycerin

****** 1 packet of Gelatin is equal to 7 g, 1/4 oz, or 1 tbsp

Lidlin gelatiinilevyjä 30 grammaa, 60 ml kylmää vettä, 180 ml kuumaa vettä, 60 ml etikkaa ja 20 ml glyserolia. Glyseroli tekee liimasta elastisempaa eikä murru niin helposti. Todella tiukkaa liimaa on.

Edit: ensin sudilla sutii liimaa liimattaviin pintoihin primeriksi, varttitunnin päästä sitten uusi pensselöinti ja liimaus. Liima koko ajan vesihauteella. Mulla liimasta haihtui vettä siinä varttitunnin aikana, joutui lisäämään pari ruokalusikallista. Kolmisen päivää kuivausta .

Titebond 3 on todella hyvä liima. Pinnat vain täytyy hioa täysin yhteensopiviksi. Se on ohutta eikä täytä koloja.
Samasta syystä puristus ei saa olla liian kova, muuten liima karkaa saumasta. Suosittelen polkupyörän sisäkumia.

2 tykkäystä

Kokeilen sitä .
Ohut suikale keskeltä kärkiä kohti kieputtaen ja sitten taivutus vastakaarelle oli suunnitelmana.
Nyt kuitenkin mietin tuota reflexin määrää.
Mulla on muotissa melkein 10cm syvä kaari 180 pitkälle jouselle.
Pitäisikö lähteä kuitenkin vähän maltillisemmin liikkeelle ja laittaa vaikka 5cm vähemmän?

Titebond III on kyllä hyvä liima. Se edellyttää kyllä hyvää saumaa, sekä kovaa puristusta. Toki kumipuristin riittää mutta voi jäädä jostain irvistämään. Pvac-liimat tykkäävät tosiaan mahdollisimman kovasta puristuksesta, tavallisilla käsipuristimilla, vaikka niitä laittaisi miten tiheästi tahansa, ei voi saada liian tiukkaa puristusta aikaiseksi mitenkään. Ei se liima sieltä välistä mihinkään karkaa. Levitä ensin liima kaikille liimapinnoille, sen jälkeen levitä lisää – liima imeytyy jo levitysvaiheessa puuhun, tässä voi jopa odottaa pari minuuttia, ennen kuin lätkäisee liimattavat pinnat yhteen, ja katsoa, että tarvitseeko liimaa lisätä. Siksi saattaa syntyä vaikutelma, että liimasauma jää liian kuivaksi liiman karkaamisen takia. Liiman pitää pursuta aivan kaikkialta, sitten sitä on riittävästi.

Minullekin kävi niin, että varoituksista huolimatta lisäsin vielä ruuvipuristimen tiukkaan päälle, kun toisen lavan kärki ei taipunut täysin muottia vasten. Siitä kohdasta sitten myös pläjähti, taisi olla viides laukaus.
Titebond on kaikinpuolin hyvin erilainen ominaisuuksiltaan kuin normaalit pva-liimat.
Saa tietysti kokeilla ihan itse.

Tuossa ei niinkään ollut mielestäni syynä “kuiva” liimasauma, vaan liian suuri rasitus kyseisessä kohdassa. Vastaava ilmiö kuin esimerkiksi ruuveja käytettäessä – jos ruuvin lujuus on vaikkapa 50 kiloa ja kappaleiden yhteen painamiseksi vaaditaan 49 kilon voima, niin eihän kyseinen kohta kummoistakaan rasitusta tarvitse, että ruuvi pettää. Hyvä yleisohje laminaateille on, että laminaatit pitäisi pystyä puristamaan ilman liimaa sormin yhteen. Jos laminaatit pitää pakottaa raa’alla voimalla oikeaan muotoon, niin ovat luultavasti liian paksuja.

Oletat että liimauksen jälkeen kappaleita ei ohennettaisi. Siinä voimat heikkenee. Meikä runnoo laminaatit ja sarvijouset yhteen puristimin ja köysin. Eikä usein muuta ratkaisua olekaan.

Korjasin kuitenkin jousen samalla liimalla ja pelittää vieläkin.
Ei tämä liika puristus Titebondilla ole minun keksintöni, olin jo saanut kuulla varoituksia muilta jousentekijöiltä.
Titebond 3 on ristiinlinkitty pva-liima. Kiiltoliimoja ja erikeeppereitä olen käyttänyt paljon. Näihin verrattuna se on ohutta vesilirua. Normi-pva-liimoista poiketen se ei jää pehmeäksi, vaan kuivuu kovaksi mutta taipuisaksi, sekä myös täysin vedenpitäväksi.

Liimasin Tuomon ohjeistusta mukaillen, eli ensin kerros kaikkiin slaisseihin ja sitten sama uudestaan kun oli jo imenyt osittain liiman.
Tuli laitettua toisella kertaa kuitenkin liikaa liimaa ja sitä sitten tursusi joka raosta aivan liikaa.
Toiseksi sotkuisin liimaus ikinä.
Puristus prätkän sisäkumin suikaleilla ja parilla ruuvipuristimella.
Vaihdoin muotissa puristamisen pöydällä puristamiseen palikat kärkien alla (Otin Lehtiksen rakenteluista mallia).

Hyvältä (jousi)puuliimalta vaaditaan:

  • riittävä leikkauslujuus (useimmilla on)
  • riittävä tarttuminen puuhun (vaihtelee kovasti liima-, puunkäsittely- ja jopa puuyksilökohtaisesti)
  • sopiva viskositeetti (jota leviä ja imeytyy, toisaalta ei liian notkea)
  • järkevät kovettumisolosuhteet (esim. ei kovin korkea lämpötila)
  • ei saa olla hauras kovetuttuaan ja sillä täytyy olla riittävä murtovenymä (4-5%)
  • joissain tapauksissa pehmeä (pieni kimmomoduli) antaa paremman lujuuden kuin kova korkean lujuuuden liima

No, mites liimaus onnistui?

Onhan tuo joskus vähän sotkuista mutta mieluummin vähän (paljon…) sotkua kuin epäonnistunut liimaus. Ensimmäiset liimaukset menivät aikoinaan pieleen siksi, että en lukenut käyttöohjeita, pihistelin liimassa, väärä liima, eikä ollut oikein käsitystä, mitä pitäisi tehdä. Muun muassa erään jousen liimasin kahteen kertaan – siellä ne laminaatit edelleen odottavat kolmatta liimausta… Muutenkin harmittaa, jos viimeistellyn jousen liimaus alkaa pettää tai sauma irvistää ikävästi.

Ei tullut täydellistä, mutta kyllä liimasaumat varmaan kestävät.
Luvattu 1/2h työaika tuli kyllä tarpeeseen, kun
Lähdin vähän turhan ahneesti kerralla liimaamaan kaikkia neljää slaissia.
Varmaan olisi tullut parempi lopputulos jos olisi kahdessa erässä liimannut.
Voin laittaa kuvan kunhan ehdin taas joku päivä jousen rakenteluun.



Tuosta näkee suurinpiirtein millaista jälkeä tuli, eli osittain saumat jäi rumiksi vaikka varmasti kestääkin.

1 tykkäys