Nimenomaan, jos miettii marjakuusilonkkaria rivimiehen aseena.
Kuka muistaa että intissä ei ne rynkyt olleet ihan priimaa? Vinoa piippua ja tähtäin heiluu. Ei mitään ylimääräisiä krumeluureja vaan toimintavarmuutta hiekassa ja pakkasessa.
Noista brittijousistahan on löydetty vaikka mitä työkalujen ja about poltto (?) jälkiä. Ihan kavan tai vetopuukon jälkiä. Ei varsinaisen viimeisteltyä siis aina.
Taivutuksen neutraaliakseli on samassa kohden kuin pinnan painopisteakseli jos puu on homogeenista, jos taasen ei ole niin poikkipinnasta täytyy laskea ns. moduulipainotettu neutraaliakseli. Noin lyhyesti jäykempi materiaali vetää neutraaliakselia puoleensa.
Nyt sen verran selkeytystä, että jos jo olemassa olevasta poikkipinnasta pyöristetään vatsasta nurkkia niin helpotetaan selkää koska pinnan painopiste siirtyy selkään päin. Samalla kyllä heikennetään vatsaa.
Eli tasainen vs. kuperaa pätee sanotun kaltaisesti vain jos molemmat ovat yhtä paksuja.
Myönnän, että tuo hyvinkin pyöreä selkä vähän ihmetyttää, sen olisi voinut tehdä paljonkin tasaisemmaksi, jolloin vetolujuus olisi parantunut. Ehkei sitä tarvittu?
Näissä jutuissa on vähän sitäkin perua että nykyään tehdään kaikesta tasaista, koska työkalut soveltuu siihen. Höylät ja raspit on suoria. Nuolet on tasapaksuja pötköjä, koska sorvi työntää semmoista.
Toki tuohon aikaan oli rautatyökaluja laajasti, että täysin ei sovi näihin lonkkariaikoihin tämä vertaus.
Vähän elliptinen/pyöreä muoto on nopea ja helppo työstää. Moni jousi kestää, varsinkin kun laitetaan reilusti pituutta ja vaikka vähän myötäkäyryyttä.
Marjakuusihan on huippua kamaa, aika vähän tulee vastaan marjakuusien rikkoutumisia netissä.
Kestämisen suhteen voi hyvinkin olla tuo tilanne. Toisaalta jos esiintyvää max. jännitystä pienennetään niin myös viruminen pienenee, toisaalta nurkkien pyöristys pienentää massaa.
Suo siellä, vetelä täällä.
Marjakuusessa ilmeisesti veto- ja puristuslujuuksien suhde on hyvin lähellä pitkäjousen “optimia”. Pitäisin kuitenkin omituisena jos jokin muukin puulaji ei pystyisi samaan, kokeiltavia löytyy …
Toinen konsti on sitten lähteä kokeilemaan kullekin puulajille sopivinta poikkipinnan muotoa. Siinä ei kuitenkaan voi aivan ihmeellisyyksiin mennä, mutta jotain on kuitenkin tehtävissä.
Primitive archerilla vastikään ajauduttiin vähän samankaltaisiin keskusteluihin:
Mun mielestä vuorijalava tekee ihan huippuja lonkkareita, kokemus on näyttänyt tosin että ne pitää olla leveämpiä ja lähes käänteisellä profiililla kuin marjakuusi.
Leveitä, pyöreäselkäisiä ja litteävatsaisia. Paahtaminen auttaa jalavalla ja joskus saattaa dramaattisesti vinksauttaa selän heikommaksi. Kuten tässä:
Selkä petti lopullisesti kun päädyin vielä viimeisenä paahtamaan jousen, nyt jousi on jo jossain savuna taivaalla. Olisi saattanut kestää tuolla vanhalla 29" vedolla.
Vuorijalavasta tulee minun eka “real bow”, pari paju-egyptiä työn alla. Olen miettinyt vähän tuota kisaamista että oisko reilumpi käsijousella kisailla kun varsijousen osumatarkkuus on hitusen parempi kuin käsijousten.
“Marjakuusessa ilmeisesti veto- ja puristuslujuuksien suhde on hyvin lähellä pitkäjousen “optimia”.”
Monessa muussakin puussa on hyvä suhde. Mitä tarkoitat optimilla?
Eihän sillä väliä kun eri sarjassa kisataan
Mitä nyt optimilla yleensä tarkoitetaan, jotta nyt ei kuitenkaan mentäisi liian absoluuttisiksi niin lainausmerkeissä.
Marjakuusta käytetään pitkäjousissa mutta kyllä muistakin puista pitkäjousen saa. Avoin kysymys on, että miten optimi määritellään.
Ei optimin määritelmä ole vaikea. Absoluuttinen optimi on paras mahdollinen kyseiseen tarkoitukseen. Sitten on erilaisia rajoitettuja optimeita, joissa sitten on syytä määritellä rajoitukset.
Pitkäjousen tapauksessa empiirisesti on osoitettu, että marjakuusi tuottaa hyvän lopputuloksen kun jousi tehdään englannissa käytetyllä tavalla. Jopa niin hyvän, että muita mahdollisia puulajeja käytettiin ELB kulta-aikana ilmeisesti vain kun marjakuusen saatavuus oli huono tai joku oli toista mieltä (Ja Minähän En Marjakuusta Käytä!). Marjakuusen saatavuus alkoi jossain vaiheessa huonontua kun sitä ylihakattiin pahasti.
Se, että joku puulaji on hyvä tai paraskin ei poista mitenkään sitä etteikö muistakin saisi aikaan ihan hyviä jousia. Jostain syystä nyt marjakuusi vain oli pop (tarviiko vanhahtava käsite selitystä?).
Walesissa ilmeisestikin käytettiin hyvällä menestyksellä muitakin puita ja muistelen lukeneeni argumentin, että kyseessä ei oikeastaan ole ELB vaan WLB.
Marjakuusen saatavuus oli alkuaikoina ilmeisesti Englannissa varsin hyvä koska puulajihan ei ole Euroopassa harvinainen.
Maclura pomifera taas kasvaa varsin rajallisella alueella ja sen saatavuus yleisesti pohjois-amerikassa oli rajoitettu (mitäs menivät tappamaan jättiläislaiskiaiset sukupuuttoon).
Miten nämä kaksi asiaa ovat yhteismitalliset puulajin suosioon?
En tiedä. Toisaalta empiria kyllä antaa vahvoja viitteitä. Ja KUTEN OLEN JO SANONUT niin lainausmerkit olivat osoittamassa, että kyseessä ei ehkä ole maailmankaikkeuden optimi.
Nyt loppui turhanpäivänen tahallinen väärinymmärtäminen. Termien käyttöä avattiin jo ja sen pitäisi riittää @VisaPelkonen sinullekin. Pysytään aiheessa.
En tiedä ja lainausmerkit. Eivät liity toisiinsa. En edelleenkään usko optimiin. Eipä ollut tahallista väärinymmärtämistä. Ei ole myöskään maailmankaikkeuden optimia kun keskustelu palaa paras jousipuu-väittelyyn.
Lonkkari on termi joka on lähes yksin omaam brittien saareen sidottu sana.
Erillaisia jousia “samankaltaisilla” muodoilla on ympäri maailmaa ja historiaa.
Ei ole olemassa mitään “parasta” On vain tilanteita ja ympäristöjä missä toinen parjää paremmin.
Samaa mieltä Reinikainen. Näin ollen ei ole myöskään välttämättä optimeja. Väittelystä on hyötyä mutta kun tätä foorumia on sellaiset 15 v lukenut ei tässä vielä olla päästy yksimielisyyteen pitkäjousen “optimaalisuudestakaan” - ihan lainausmerkeissäkin.
Rakenneoptimointi on sinänsä ihan hyvin tunnettu ja hallussa oleva asia ja periaatteessa olis luotavissa materiaalikriteeri pitkäjouselle. Siinä on vain yksi pieni ongelma, rajoittamattomassa tapauksessa vastaus on mahdoton: äärettömän luja materiaali, joka ei paina mitään. Siitä on vaikea repiä edes huumoria. Nyt tuleekin sitten se hankaluus miten asetetaan rajoitukset. Yksi mahdollisuus on luoda materiaalikriteeri, joka antaa jonkinlaisen “hyvyysvertailuluvun” kullekin puulle, olen näitä yrityksiä nähnyt ja ovatten olleet aika alkeellisia, mutta tulokset eivät ole olleet joissain mitenkään mahdottomia. Tällainen asia kuin poikkileikkauksen huomioonottaminen on joissain rajoissa mahdollista, mutta ei kovin pitkälle. Seuraavaksi tulee vastaan puun materiaaliominaisuuksien hajonta, tämä voidaan ottaa tilastollisesti huomioon, mutta se johtaa heti siihen, että jonkin vahvan aihion kohdalla ei enää olla kovin lähellä optimeita.
Eli mahdollista, mutta tulokset eivät enää välttämättä ole kovin hyödyllisiä.
Pitkäjousen tekee mielenkiintoiseksi se, että sekä puun valinta että muotoilu ovat läpikäyneet “evolutiivisen optimoinnin”, joka pitää sisällään huomattavan määrän erilaisia muuttujia. Sitä vastaan on aika vaikea argumentoida, ihmetellä toki voi ja pitääkin. MR jousien kohdalla pitää lisäksi muistaa, että kyseessä ovat sotilastavarat (halvin tarjoaja toimittaa), pidän hyvin mahdollisena, että omaan käyttöön tehdyt jouset saattavat jonkin verran poiketa näistä.