Jousen lavan poikkileikkauksen optimointi

Perinteisestihän pidetään parempana sellaista jousta joka viruu ennemmin kuin paukahtaa selästä. Tajuaa aika nopeasti kumpi pilaa ammuntakokemuksen ja kumpi vähän vain “hidastaa”.

No tarkoitan kun katsoo kuvan suhdetta pinta-ja sydän puulla niin voisi kuvitella että marjakuusi nimenomaan on vetolujaa verrattain puristuslujuuteen. Sitä minä vain tällä hain

Puujousen taivutussäteillä jo pari milliä selystystä ymmärtääkseni poistaa vetorasituksen vatsapuulta. Siksi laminaattijousissakin käytetään vain 2-4mm paksuja selkälaminaatteja. Sama jänteillä.
Monesti laminaateissa vatsapalat saattaa vielä olla niin huonosyisiä että todellakin losahtaisivat rikki, jos vetoa saisivat.

Sydänpuu marjakuusessa on nimenomaan puristuslujaa (tai näin olen ymmärtänyt, en muista nähneeni yhtään mittaustulosta). Näin pyöreähkö vatsa kyllä lisää selän rasitusta, toisaalta pitkäjousessa tyypillisesti kädensijan lähellä puristus on suurempi kuin veto. Olen kyllä nähnyt tuloksia, joissa koko puusta otettuja kappaleita on testattu ja lie aina pintapuu kestää vetoa paremmin kuin sydän, tällä on ihan hyvä syynsä kun ajattelee pystyssä olevaa puuta ja tuulta.

Eli suoremmat selkä ja vatsa antaisivat lujuuden puolesta paremman tuloksen. Miksi sitten tehtiin noinkin pyöreitä? Yksinkertainen vastaus on ettei tiedetä. Arvailla voi, että tilleröinti ja yleinen taipuman virittely tapahtui helpoiten nurkkia pyöristellen. Toisaalta voi olla etteivät kyseiset jouset sittenkään olleet kovin lujuuskriittisiä, joten oli varaa muuhunkin kuin aivan optimimuotoon. Aivan terävät nurkat olisivat olleet kolhuarkoja, tuo pyöreämpi muoto taasen arvaten ei juurikaan.

Nimenomaan, jos miettii marjakuusilonkkaria rivimiehen aseena.
Kuka muistaa että intissä ei ne rynkyt olleet ihan priimaa? Vinoa piippua ja tähtäin heiluu. Ei mitään ylimääräisiä krumeluureja vaan toimintavarmuutta hiekassa ja pakkasessa.

Noista brittijousistahan on löydetty vaikka mitä työkalujen ja about poltto (?) jälkiä. Ihan kavan tai vetopuukon jälkiä. Ei varsinaisen viimeisteltyä siis aina.

Taivutuksen neutraaliakseli on samassa kohden kuin pinnan painopisteakseli jos puu on homogeenista, jos taasen ei ole niin poikkipinnasta täytyy laskea ns. moduulipainotettu neutraaliakseli. Noin lyhyesti jäykempi materiaali vetää neutraaliakselia puoleensa.

Nyt sen verran selkeytystä, että jos jo olemassa olevasta poikkipinnasta pyöristetään vatsasta nurkkia niin helpotetaan selkää koska pinnan painopiste siirtyy selkään päin. Samalla kyllä heikennetään vatsaa.

Eli tasainen vs. kuperaa pätee sanotun kaltaisesti vain jos molemmat ovat yhtä paksuja.

Myönnän, että tuo hyvinkin pyöreä selkä vähän ihmetyttää, sen olisi voinut tehdä paljonkin tasaisemmaksi, jolloin vetolujuus olisi parantunut. Ehkei sitä tarvittu?

Näissä jutuissa on vähän sitäkin perua että nykyään tehdään kaikesta tasaista, koska työkalut soveltuu siihen. Höylät ja raspit on suoria. Nuolet on tasapaksuja pötköjä, koska sorvi työntää semmoista.
Toki tuohon aikaan oli rautatyökaluja laajasti, että täysin ei sovi näihin lonkkariaikoihin tämä vertaus.

Vähän elliptinen/pyöreä muoto on nopea ja helppo työstää. Moni jousi kestää, varsinkin kun laitetaan reilusti pituutta ja vaikka vähän myötäkäyryyttä.
Marjakuusihan on huippua kamaa, aika vähän tulee vastaan marjakuusien rikkoutumisia netissä.

Kestämisen suhteen voi hyvinkin olla tuo tilanne. Toisaalta jos esiintyvää max. jännitystä pienennetään niin myös viruminen pienenee, toisaalta nurkkien pyöristys pienentää massaa.

Suo siellä, vetelä täällä.

Marjakuusessa ilmeisesti veto- ja puristuslujuuksien suhde on hyvin lähellä pitkäjousen “optimia”. Pitäisin kuitenkin omituisena jos jokin muukin puulaji ei pystyisi samaan, kokeiltavia löytyy …
Toinen konsti on sitten lähteä kokeilemaan kullekin puulajille sopivinta poikkipinnan muotoa. Siinä ei kuitenkaan voi aivan ihmeellisyyksiin mennä, mutta jotain on kuitenkin tehtävissä.

Primitive archerilla vastikään ajauduttiin vähän samankaltaisiin keskusteluihin:

Mun mielestä vuorijalava tekee ihan huippuja lonkkareita, kokemus on näyttänyt tosin että ne pitää olla leveämpiä ja lähes käänteisellä profiililla kuin marjakuusi.
Leveitä, pyöreäselkäisiä ja litteävatsaisia. Paahtaminen auttaa jalavalla ja joskus saattaa dramaattisesti vinksauttaa selän heikommaksi. Kuten tässä:

Selkä petti lopullisesti kun päädyin vielä viimeisenä paahtamaan jousen, nyt jousi on jo jossain savuna taivaalla. Olisi saattanut kestää tuolla vanhalla 29" vedolla.

Vuorijalavasta tulee minun eka “real bow”, pari paju-egyptiä työn alla. Olen miettinyt vähän tuota kisaamista että oisko reilumpi käsijousella kisailla kun varsijousen osumatarkkuus on hitusen parempi kuin käsijousten.

“Marjakuusessa ilmeisesti veto- ja puristuslujuuksien suhde on hyvin lähellä pitkäjousen “optimia”.”

Monessa muussakin puussa on hyvä suhde. Mitä tarkoitat optimilla?

Eihän sillä väliä kun eri sarjassa kisataan

1 tykkäys

Mitä nyt optimilla yleensä tarkoitetaan, jotta nyt ei kuitenkaan mentäisi liian absoluuttisiksi niin lainausmerkeissä.

Marjakuusta käytetään pitkäjousissa mutta kyllä muistakin puista pitkäjousen saa. Avoin kysymys on, että miten optimi määritellään.

Ei optimin määritelmä ole vaikea. Absoluuttinen optimi on paras mahdollinen kyseiseen tarkoitukseen. Sitten on erilaisia rajoitettuja optimeita, joissa sitten on syytä määritellä rajoitukset.

Pitkäjousen tapauksessa empiirisesti on osoitettu, että marjakuusi tuottaa hyvän lopputuloksen kun jousi tehdään englannissa käytetyllä tavalla. Jopa niin hyvän, että muita mahdollisia puulajeja käytettiin ELB kulta-aikana ilmeisesti vain kun marjakuusen saatavuus oli huono tai joku oli toista mieltä (Ja Minähän En Marjakuusta Käytä!). Marjakuusen saatavuus alkoi jossain vaiheessa huonontua kun sitä ylihakattiin pahasti.

Se, että joku puulaji on hyvä tai paraskin ei poista mitenkään sitä etteikö muistakin saisi aikaan ihan hyviä jousia. Jostain syystä nyt marjakuusi vain oli pop (tarviiko vanhahtava käsite selitystä?).

Walesissa ilmeisestikin käytettiin hyvällä menestyksellä muitakin puita ja muistelen lukeneeni argumentin, että kyseessä ei oikeastaan ole ELB vaan WLB.

Marjakuusen saatavuus oli alkuaikoina ilmeisesti Englannissa varsin hyvä koska puulajihan ei ole Euroopassa harvinainen.

Maclura pomifera taas kasvaa varsin rajallisella alueella ja sen saatavuus yleisesti pohjois-amerikassa oli rajoitettu (mitäs menivät tappamaan jättiläislaiskiaiset sukupuuttoon).

Miten nämä kaksi asiaa ovat yhteismitalliset puulajin suosioon?

En tiedä. Toisaalta empiria kyllä antaa vahvoja viitteitä. Ja KUTEN OLEN JO SANONUT niin lainausmerkit olivat osoittamassa, että kyseessä ei ehkä ole maailmankaikkeuden optimi.

Nyt loppui turhanpäivänen tahallinen väärinymmärtäminen. Termien käyttöä avattiin jo ja sen pitäisi riittää @VisaPelkonen sinullekin. Pysytään aiheessa.

2 tykkäystä

En tiedä ja lainausmerkit. Eivät liity toisiinsa. En edelleenkään usko optimiin. Eipä ollut tahallista väärinymmärtämistä. Ei ole myöskään maailmankaikkeuden optimia kun keskustelu palaa paras jousipuu-väittelyyn.