Pitkäjousiin liittyvää kysyttävää taas. Pystyisikö joku lyhyesti kertomaan vähän yleisimmistä jousen etuprofiilivaihtoehdoista ja niiden tillerimuodoista? Kiinnostaisi siis jonkinlainen pieni yhteenveto siitä, mitä vaihtoehtoja ylipäänsä on olemassa, ja mitä etuja tai heikkouksia kussakin on? Ensimmäiset jouseni tein siis sillä tyylillä että tasaleveä suurimman osan matkaa, ja kavennus noin 30 cm kärjistä. Vasta jokin aika sitten sain kuulla pyramidijousiakin olevan olemassa, mutta en tiedä niistä juuri mitään satunnaisia täällä puhuttuja tiedonjyväsiä lukuunottamatta. Yritin googletellakin, mutta olen aika huono etsimään tietoa englanniksi netin syövereistä.
Jousen etuprofiili eli tasoleikkaus voi olla hyvin monen muotoinen. Jo varhaiskantaisissa jousissa esiintyy lähes kaikki mahdolliset tasoleikkausmuodot. Kaikki nämä toimivat, mutta olennaista on, että jousi tilleröidään tasoleikkauksensa edellyttämään taipumaan.
Jousi, joka on tasaleveä (lähes) päästä päähän oli hyvin tavallinen muoto varhaiskantaisissa jousissa. Tällaisen jousen tillerimuodon on oltava voimakkaan ellipsinen tai suorastaan kärkitoiminen, jotta rasitus jakautuu kaarissa tasaisesti. Käytännössä tämä saavutetaan ohentamalla kaaria voimakkaasti tyvistä kärkiin.
Päinvastainen tilanne on niin sanottu pyramidijousi, joka tunnetaan myös eri puolilta maailmaa luonnonkansojen keskuudesta. Pyramidijousi kapenee voimakkaasti tyvestä kärkiin, mutta taipuakseen oikein sen täytyy olla tasapaksu koko kaarten mitalta. Pyramidijousen oikea tillerimuoto onkin lähes ympyrän kaaren osa.
Ehkä yleisin tasoleikkausmuoto on kahden edellä kuvatun tyypin välimuoto, jossa kaari on osan mitastaan täysin tai lähes tasaleveä mutta kapenee sitten esimerkiksi puolikaaresta ulospäin voimakkaasti. Tällaisen jousen oikea tilleri on ellipsinen, siten, että taipuma kasvaa sisäkaarista ulkokaariin asteittain.
On hyvin tavallista nähdä jousia, joiden tasoleikkaus edustaa jotain tiettyä tyyppiä mutta tillerimuoto ei vastaa tasoleikkausmuotoa. Näitä ovat esimerkiksi pyramidijouset, jotka eivät ole tasapaksuja tyvestä kärkiin ja taipuvat tästä syystä liian kärkitoimisesti, ja muut kuin pyramidijouset, jotka on tilleröity taipumaan liikaa sisäkaarista. Molemmissa tapauksissa puu ylirasittuu paikallisesti, mikä johtaa kasvaneeseen myötäkäyryyteen ja jousen rikkoutumisen riskiin.
Päästä päähän lähes tasaleveä, voimakkaan ellipsinen jousi toimii parhaiten melko suuren vetopituus-jousenpituus-suhteen parina. Esimerkiksi kaksi metriä pitkä, tasaleveä ja näennäisen kärkitoiminen jousi vetää tasaisesti, heittää hyvin ja pysyy myötäkäyryydeltään vähäisenä. Mikäli jousesta halutaan erityisen lyhyt vetopituuteensa nähden, on pyramidinen tasoleikkausmuoto paras vaihtoehto, sillä pyramidijousen suuri taipuma sisäkaarissa tuottaa alhaisen jännekulman mikä vähentää stakkausta. Pyramidijousi ja läheiset muodot ovat ainoita puujousia, jotka ylipäätään kestävät voimakkaan sisäkaariaktiivisen tillerimuodon.
Pyramidisten jousten huono puoli, pöljän ulkonäön ja hälyarvoa kasvattavan pinta-alan lisäksi on se, että sisäkaarista leveät jouset vaativat erityisen isokokoisen raaka-ainepuun ja ovat suuritöisiä työstää - sitä enemmän, mitä vähemmän tai alkeellisempia työkaluja jousentekijällä on käytössään. Kapeita jousia tekee pari, kolme samalla työllä, kun kaikki työvaiheet otetaan huomioon. Itse olen ratkaissut ongelman käyttämällä jousiini kaikista tiheimpiä, vahvimpia puita, joista tulee pyramidisinakin kapeita jousia. Suurimmalta leveydeltään lonkkarimainen lyhyt pyramidijousi onkin suosikkijousimallini, kun on kyse lihan hommaamisesta.
2 tykkäystä