Jasmikejousi, 52 paunaa 25 tuuman vedolla. Jasmike on peräisin muistaakseni mökiltä, jossa on iso pihajasmikepensas. Siitä nappaisin isoimman oksan, jokan pituus oli noin 160 senttiä ja leveyttä riittävästi. Puu oli aavistuksen päässyt happanemaan jossakin vaiheessa, koska ydin oli osittain musta ja kuoren alla tumma sävy. Muuten puu oli kyllä aivan priima ja kerrassaan upea. Isoin oksa osui just nätisti kahvan kohdalle. Ei kierrettä, ei muitakaan isompia virheitä - toisinsanoen, lähes täydellinen aihio! Tämä on myös suurin jasmikeaihio, joka minulla on, pari pienempää löytyy vielä.
Puu on hyvin vaaleaa mutta kaunista, ja upea työstää. Todella kovaa ja tasa-aineista. Aihio oli noin 3 senttiä vastakaareva ja nyt se on täysin suora, ehkä aavistuksen vastakaarevuutta edelleen. Se on nyt viimeistelyä vaille ja tässä arvon, että petsaanko vai en. Mitä mieltä raati on - väriä vai ei?
Ajattelin kokeilla tätä myös keväällä pituusammuntaviivalla, alle 50-paunaisten luokassa. Pituusnuolten mitalla, eli 24 tuuman vedolla jää just alle 50 paunan. Potkua tuntuu nimittäin löytyvän ihan kivasti.
Lisään vielä tarkat mitat, kunhan saan ne mitattua, jousi ei ole juuri nyt käsillä.
Edit: Jousen pituus 155 senttiä nokista nokkiin, levein kohta 33 milliä ja massa 526 grammaa.
Upea jäkkärä! Jasmike on todellista superpuuta, syringa on steroids, kuten joskus 10 vuotta sitten hekumoin.
Tuomo se pukkaa uusia jousia tänne sarjatulella. Metsästävällä jousentekijällä ei ole nyt aikaa vuolla puuta - kaikki liikenevä vapaa-aika menee kovaa vauhtia hupenevaa metsästyskautta hyödyntäen, eli jousihommia ovat ainoastaan leikkurien teroittaminen ja mahdollisesti tarvittavien uusien jahtinuolien tekeminen. Maaliskuussa alkaa sitten jousentekosähinä!
Kiitoksia! Syreeniä paremmalta tämä puu kyllä tuntuikin, todella kovaa, elastista ja eloisaa. Tämä oli ensimmäiseni jasmikkeesta ja täytyy kyllä sanoa, että jasmikepuskat sekä mökillä että kotona vaativat harventamista. Harmittavasti jäi ottamatta talteen pikkupätkä tätä puuta tiheysmittauksia varten. Sahausjäämiäkään ei ole kun aihio oli sahattu muotoonsa jo ajat sitten. Mitäs Tuukka sanoo tiheydeksi?
Tekemieni mittausten mukaan jasmikkeen kuiva-tuoretiheys on 780 - 810 kg / m3. Uusia näytepulikoita on uunikuivausta odottamassa, saapa nähdä, kasvaako vaihteluväli ja tuleeko “tiheysennätystä”. Äärimmäisen eloisaa puuta tosiaan, mutta napsahtaa vedossa pelottavan helposti armottoman puristuslujuutensa myötävaikutuksella, selkä kun on vielä yleensä hemmetin pyöreä näissä.
Vieläkin näen painajaisia siitä ranteenpaksuisesta, täydellisen suorasta, oksattomasta, soikean poikkileikkauksensa ansiosta vetopinnaltaan laakeaselkäisestä, 150-senttisesti virheettömästä jasmikkeenvarresta, jota himottelin ohikulkiessani moneen otteeseen, ja kun sitten tauon jälkeen kävelin kasvupaikan ohi, oli jasmikepensas leikattu maan tasalle eikä maanpäällisiä osia ollut missään poimittavaksi. Lähellekään samanlaista yksilöä en ole koskaan ennen enkä jälkeen tavannut missään.
Hienosti onnistunut jousi! Mutkikas kuin mikä ja oksankohtia piisaa, silti jousen tekijälle “lähes täydellinen aihio”. Hieno löytö, pitkä aihio tosiaan. Syreenistäkään kun ei tuon pituisia löydy oikein millään.
Ei ole tosiaan leveydellä pilattu, toivotaan että pituusviivalta kajahtaa!
Petsaamisesta paha sanoa. Jos ulkonäkö sulla on mielessä, niin nätti se on juuri noinkin.
Voe mahoton! Tähän mennessä himottavin jousi tällä foorumilla, ehdottomasti. Tämä menee jo jousipornon puolelle.
Älä hyvä mies laita mitään väriä pintaan! Öljyä vain, niin syvenee tuo selän käärmemäinen camo-kuviointi. Ajan patina pitänee huolen lopusta sävytyksestä. Itselläni on aina ongelma, että petsatako vai ei. Puu sinällään ja varsinkin ydinpuu-pintapuu -yhdistelmä on jo niin kaunista katseltavaa, että harvoin se siitä petsillä paranee. Toisaalta taas sitten vaihtelu virkistää…
Kiitoksia! Kyllä minäkin vähitellen kallistuin siihen, että öljy pintaan vain. Vaikka puu sinällään on hyvin vaaleaa ja tylsää, niiin tässä se voisi kyllä toimia, kun kontrasti selän kanssa on ihan kiva. Kahvaan en laita mitään, tuo suurin oksa sijoittuu juuri sopivasti kämmenkuoppaan ja lisäksi viimeisessä kuvassa näkyvä pieni oksannystyrä (oikeassa lavassa, siinä alapuolella) osuu jousikäden etusormen kohdalle -> käsi löytää aina paikkansa.
Hieno löytö, pitkä aihio tosiaan. Syreenistäkään kun ei tuon pituisia löydy oikein millään.