Tuli vaan kovasti mieleen siitä Mikken esittelemästä jännejousesta että onhan sitä monenlaista jänneselystystä. Liiman määrä vaikuttaa hirveästi. Muutaman jousentekijän kanssa ollaan keskusteltukin että miten joillakin on niin ruskeat jänneselät. No siellä on paljon liimaa! Kaikkihan meistä liottaa jänteitä 25-30% liuoksessa, mutta montako pohjakerrosta laitetaan liimaa väliin ja kuinka paljon jännenipuista puristetaan liimaa pois?
Tässä alla kaksi kuvaa jousen eri lavoista jotka “paperilla” on saman prosessin käynyt, mutta toisesta (vasen) on jänteistä puristettu huomattavasti enemmän liimaa pois. Lätty on täten kivasti littana, mutta kuivanut jännekerros ei näytä läheskään yhtä yhtenäiseltä kuin se jossa jännenippu on laitettu todella liimaisena (oikea).
Tässä sitä huonompaa selystystä, kuidut suunnilleen suorassa joo, mutta vähällä liimalla. Nämä ovat 2020 ja 2021 jousia muutenkin, jänteitä ei ole kovin hyvin revitty…
Piti ottaa vähän jänneselystyksissä takapakkia, mutta nyt homma onnistuu taas. Alla vähän kuvia, ~27% liima vs 20% liima.
Konsensus alkaa olla että mitä enemmän liimaa, sitä parempi ja varmempi jousi. Läpikuultavat vahvat kerrokset ilman ilmakuplia, lisää kiertojäykkyyttä, säikeet ei nouse pystyyn hioessa jne jne. Ei mitään syytä pihistellä liimassa, edes pelko että pituusjouseen tulee painoa.
Yhdistäisin samaan myös miten jotkut kertovat jousien runkojen rikkoutuvan “aivan normaalisti”, mutta ihmekkös se jos jänneselkä ei ole napakka ja hyvällä liitoksella puussa kiinni.
Vasemman puoleisimmassa jousessa on 2mm paksu jännekerros - ei uskoisi?
Onkohan liiman määrälle ylärajaa? Missä menee raja siinä, että liima imeytyy hyvin jänteisiin, ei geeliydy liian nopeasti ja niin edelleen? Toisaalta, 27-prosenttisessa liimassa on lähes kolme neljännestä vettä, joka haihtuu pois ja jättää sitä tyhjää tilaa. Oletko mitannut, että kuinka paljon kuivaa liimaa jänneselystyksessä lopulta on – mikä on jänne/liima-suhde?
Jos tuota huonoa hiottua jänneselkäkuvaa (juuri tuollaisia oli minun selystykset…) miettii, niin eiköhän tuo karvoittuminen johdu siitä, että jänteiden päällä on liian vähän liimaa? Vai johtuuko ero siitä, että jännesäikeet imevät eri tavalla eri vahvuista liimaa? Vai onko kyse edes siitä, miten jänne imee liimaa vaan pikemminkin siitä, millaisen matriisin jännesäikeet ja kuiva liima lopulta muodostavat?
Joka tapauksessa, pitääpä vaan tosiaan rohkeasti liimata jänteen paksulla liimalla, kunhan siihen vaiheeseen ehdin.
Vasemmanpuoleiset, läpikuultavat on niitä 27% kerroksia. En tiedä missä raja menisi, mutta moni ajattelee rajana sitä mikä vielä on käsiteltävissä eikä geeliydy keskenkaiken. Suomessa on lämpimät kämpät talvisin, noh ainakin joillakin. Sehän helpottaa liiman käyttöä. Joku on saattanut valita laihemman koska ei ole lämmintä tilaa missä käyttää paksumpaa.
Tuo hapsuuntuminen johtuu siitä että nuo jänteet eivät ole imeneet liimaa itseensä, ihan kai johtuen siitä että liimaa ei ole ollut tarpeeksi. Onhan tuossa paksumpiliimaisessa nyt 35% enemmän liimaa grammoissa. Tuntuu että monet hämmentyy näissä jänneasioissa - niin minäkin. Nyt kuitenkin kokemus alkaa näyttää että tuo liiman vähyys vaikuttaa aika moneen asiaan fataalisti.
Joku lasikuidun kanssa pelaava varmaan osaisi sanoa mitä tapahtuu kun hartsissa pihistelee?
Siistiä jälkeä! Mutta…Miten varmistaa veden haihtuessa että liima on jatkuvasti 27% vahvuista? Aika tarkalta kuulostaa tämmöiselle näppituntumalla liimailijalle. Jänneselän liimaustapojakin vaikuttaa olevan yhtä paljon kuin tekijöitä, niin onko ne prosentit oikeasti niin tärkeitä vai se miten paljon liimaa kokonaisuudessaan käytetään🤔Tuo hiottu jänneselkä muistuttaa sellaista jänneselkää jossa jännesäikeitä ei ole tarpeeksi pieniksi nipuiksi erotettu. Eli siis jänteitä ei ole revitty tarpeeksi ohuiksi säikeiksi. Silloin kun nippu on liian paksu niin ei se ime liimaakaan samalla tavalla oli sitten prosentit liimassa mitä tahansa. Liimaa liian vähän?
Tuollainen kirkas läpinäkyvä pinta on kyllä siisti ja varmasti paras laadullisesti. Tarvii olla ekasta kerroksesta asti täydellinen ilman isompia hiomisia ja tasoitteluita ja joka kerros tasaista niin kirkkaus säilyy.
Itse tykkään käyttää lyhyitäkin nippuja jänteitä pohjakerroksissa ettei tulisi hukkaa. Välillä niitä kerroksia joutuu hieman tasoittelemaan jos on juurikin jäänyt paksua nippua johonkin kohtaan. Voi samalla unohtaa läpinäkyvän pinnan vaikka seuraavat kerrokset olisi kuinka hyvin tehtyjä. Toiminnan kannalta kuitenkaan tuskin olennaista. Ulointa pintaa voi sitten tasoitella hieman paksummalla liimalla muutamalla kerroksella.
Siisteintä jälkeä olen saanut niin että jänteet on hyvin revittyjä ohuita pitkiä säikeitä, hyvin harjatut päät, muutaman päivän liotus jänteillä ennen liimausta ja siistiksi kampaus alustalla kunhan ensin olen upottanut kammattavan nipun liimaan
Kyllähän liiman tarkasti mitatessa ja sekoittaessa saa referenssiarvon. Heitinkin 27%, eli jotain 25-30% välillä. Ei ole niin tarkkaa, kunhan ei alle 25% ole. Yläraja-arvosta en vielä osaa sanoa. Vettä lisätään
sitä myötä kun vettä haihtuu. Näppituntumaan auttaa kun harjoittelee yli 200 jännekerrosta. Kyllä sen jälkeen paksuudet tunnistaa!
Ei ole, kunhan jänteissä on sisällä ja ympärillä - kaikkialla hyvin liimaa. Mutta tuo korealainen tapa on se normi sarvijousimaailmassa. Enkä oikein nää miksi puujousillakaan muuta tapaa käyttäisi. Siinä tavassa jänteet kammataan, jonka jälkeen sivellään liimalla ja kammataan lisää jne. niput geeliytetään.
Ei pidä paikkaansa. Johan nuo toiset jouset todistaa, kaikissa on jänteet samaa kalibeeria. Ei ole syytä tehdä turhaa työtä ja lisää hukkaa kun jänteet alkaa katkeilla käsissä ohuuttaan.
Ei pidä paikkaansa ettei ime. Kyllä imee. Kts. edellinen vastaus.
Liimaa on vaan liian vähän.
On. Ja tämmösillä jänneselillä ne maailmanennätykset on hallussa (+500m).
Tuota voi tasoittaakin ja sitten sivellä ohut liima päälle. Täsmälleen sama kirkkaus säilyy.
Itse uskon että noista lyhyistä jänteistä on tullut vähän semmonen myytti, kun mullekaan ei ole tullut vastaan mitään heikkouksia lyhyillä jänteillä.
Sarvijousessa ei pysty, taivutus helmeilyttäää ylimääräisen liiman irti.
Näinhän se pitää tehdä. Tosin liottaa ei tarvitse, vaan kastelu ja pieni pesu riittää mikäli kyseessä jalkajänteet. Selkäjänteissä on enemmän rasvaa, niitä pitää pestä ja liottaa antaumuksella.
Tärkeä huomio tähän, että edelleenkin jalkajänteillä liimaaminen on huomattavan erilaista selkäjänteisiin. Oon kehittänyt teoriaa että jalkajänteissä on enemmän sitoutunutta liimaa kuin selkäjänteissä. Vähän vaikea kuvailla, mutta 20% liimalla liimattu jalkajänne näyttää samalta kuin 25% liimalla liimattu selkäjänne.
Ennenkö siirryin selkäjänteisiin, olin tehnyt ison pinon jousia jalkajänteillä. Meni hiton pitkään taiteillessa tommosilla 70cm pitkillä jänteillä että sai ne siististi jouseen ja niin että ne pysyi kiinni kunnolla.
Ne on elukassakin ihan erilaisia/erituntuisia ne jalka- ja selkäjänteet. Jalkajänne paksu ja selkäjänne tosi ohut lettu. Mitä ohuempia kuivattuja jänteitä on takonut sitä karkeemmiksi jäävät, vaikka kuin siivoo ja vetää metalliharjan/riivinraudan läpi. Mulla on yks biisonin selkäjänne ja en ole sitä käyttänyt kun epäilen että tuhtiudestaan (vrt peura, hirvi) huolimatta siitä ei tule niin hyvää jälkeä kuin hirven jalkajänteistä.
Vedät korealaisella tyylillä ja tietty selkäjänteistäkin tulee. Ivar myy isoimmalla rahalla semmosia jousia kokoajan ja näyttää kelpaavan. Siistejä ovat. Toki niin on mullakin nykyään…
Bakerkin suosi selkäjänteitä, koska ne on helpompia pieniä. Baker ei mikään dedikoitunut jännejousiseppä sinänsä ole, mutta teki jännejousiakin jonkun 100 kpl asiaa tutkiakseen.
Selän jänteet tietty pidempiä, mut hirvestä saadut 40cm on pelittäneet hyvin.
Pitäis kokeilla hirven selkäjänettä verrokiksi että saako yhtä ohuen pehmeäksi kuin jalkajänteet - samettisen tasainen jänneselkä.
Itselläni on peuran sekä hirven selkäjänteitä vielä jonkin verran ja oma kokemus on, että saa pehmeeksi, mutta työn määrä on pidempi samaan määrään kuin mitä yhdestä jalasta saa. Selän jänteen sopii paremmin jousen jännejänteeksi kuin selkää.
Ostin semmosta pilipaliliimaa, haisee kun mikä, on kummallisen pienenä ilmavana lastuna - mutta oli halpaa! Sekotin siihen 30% nopeasti geeliytyvään hyvää liimaa ja tämmönen jänneselkä tuli. Aika tumma, mutta eikö ooki kirkas. Ja liimaa on paljon, 25-30% seoksella. Toimii!
Toinen lapa on vähän huonommalla liimauksella, liekkö olisi siitäkin pitänyt liottaa jänteet pois… Katotaan nyt. Laitoin kerralla kolme lyhyttä lättyä tuohon lapaan, eli varmaan joku 25g.
Niin, musta tuntuu että tuo rungon lämmittäminen on aika oleellinen. Tai se että huone on jo itsessään todella lämmin. Se auttaa liiman tarttumisessa niin paljon että kerroksista tulee läpikuultavat.
Mutta pitää muistaa kuitenkin että jännekerros vaalenee taivutettaessa.
Sitten vielä yksi jippo mitä en ollut aikaisemmin kokeillut. Nimittäin geeliytyneen jännelätyn kääntäminen pöydällä ja myös sille toiselle puolelle liiman valelua. Vaikka nippu näyttäisi kuinka imeneen liiman, huomaa aina kääntäessä että siellä täällä on aika valkeita kohtia.
Hyvähän se on nämä taas oppia kun kohta kaikki jouset liimattu, turkin reissu lähestyy ja korjauksia ei enää pituusjousiin juuri kerkeisi tehdä. Toivottavasti kaikki menee paremmin tänä vuonna…
Toivottavasti kaikki menee paremmin tänä vuonna…
