Hauduttelin tuossa ekan pienen testisatsin jänneliimaa. Laitoin noin kourallisen jänteitä ja vettä sen verran, että peittyivät. Siinä se hautuivat ainakin 6 tuntia ja pidin huolen, ettei päässyt kiehumaan. Lopuksi siivilöin mössöt pois ja jätin liiman jääkappiin jähmettymään. Seuraavana aamuna kun sekoitin liimaa, niin se oli edelleen geelimäistä ja helposti sekoittavaa puuroa kylmänäkin. Vastaavasti tuo purkkigelatiini menee samassa ajassa niin tiukaksi, että jos esimerkiksi haarukka jää kattilaan liiman sekaan niin siinä se sitten onkin, eli ei siis ole mitenkään sekoitettavassa muodossa.
Mikähän tässä nyt meni pieleen? Oliko sittenkin liian kuumassa vai olisiko pitänyt hautua kauemmin? Ehkä enemmän jänteitä?
Jänneliimaa en ole (vielä) keitellyt mutta sammenrakkoliimaa kylläkin. Jotenkin tulee mieleen, että jännemateriaalia oli liian vähän, siitä ei vain irronnut riittävästi liima-aineita. Eli liikaa vettä. Jos vesi-liimaseos on liian ohutta, niin eihän se jääkaapissa kovetu, koska se ei pääse kuivumaan.
Asian voit varmistaa sillä, että kuivaat liiman. Levitä vaikka ohuelti pellille ja anna kuivahtaa, niin näet mitä jää jäljelle. Kun tiedät liiman kuiva-ainemäärän, niin voit verrata sitä esimerkiksi purkkigelatiiniin ja siihen, että kuinka paljon kuivaa liimaa pitää laittaa tiettyyn vesimäärään. Kourallinen jänteitä painaa varmaan 20-30 grammaa ja siitä määrästä saa liima-ainetta irti vaikka puolet (mikä on saantoprosentti jänne- tai nahkaliiman keittelyssä?), niin eihän se paljon ole. Parikin desiä vettä, niin liruksi jää.
En olekaan kertaakaan kuivatellut liimojani. Yleensä olen tehnyt purkkigelatiinista satsin, jota sitten säilön jääkaapissa ja käytän, kun tarvetta tulee. Ainakin viikon säilyy ennen kuin menee pilalle.
Heitin tuon kokeilusatsin jo menemään. Täytyy tehdä uutta isommassa kattilassa ja laittaa enemmän jännerippeitä. Jos sitten vaikka onnistuisi.
Osaatko sanoa, onko esimerkiksi nahka- ja jänneliimalla paljoa eroa loppujen lopuksi? Tai kalaliimalla? Eroa taitaa löytyä lähinnä geeliytymisajoissa? Baker totesi Paleoplanetila, että tuollainen elintarvikkeeksi valmistettu, “maustamaton” gelatiinijauhe olisi parasta laatua olevaa nahkaliimaa.
Itse keittelen 10 tuntia jonka jälkeen rippeet pois ja haudutan keitoksen kasaan… uuninpellillä. Kun liimaseos on geeliintynyt leikkelen sen pieniksi paloiksi näin kosteus haihtuu nopeampaa…
Hauduttelin uuden satsin ja nyt onnistui. Yhden jänneselän liimasin jo tuolla ja tuntuisi, että geeliytymis/kuivumisaika oli huomattavasti pidempi kuin markettigelatiinilla.
Mikä on sopiva lämpötila jänneliiman hauduttelussa? Usein on mainittu ettei saa kiehua mutta riittääkö lämpötilaksi esim 60-70 astetta?
Minkä verran jänneliimaa menee yhden jousen selystyksen liimaamiseen (n. 90g jänteitä)?
Tällä hetkellä noin 30g jänteen rippeitä hautumassa. Saa nähdä pääseekö niistä tulevalla liima määrällä alkuunkaan.
En tiedä mikä on oikea tapa jänneliimassa mutta eilen keitin sorkan ja luun roippeista toisen satsin liimaa koska eka kerralla niihin jäin 10 tunnin turinan jälkeen vielä liiman aineksia kiinni. Siis keitin ihan kunnolla jotta kudokset ja muut hajoaa. Siivilöin ja keitin kasaan. Laitoin kasaan keitettyä liimaa lusikallisen lautaselle kuivumaan yön yli ja tuloksena oli erittäin kiinteää suht kovaksi liimautunutta tavaraa.
En usko että 60-70 astetta riittää jänteiden liimaksi muuttumiseen vaan sen lämmön pitää olla kiehumispisteessä. Varsinaisessa liimauksessa lämpötila ei saa nousta yli 70 asteen koska silloin jänteet alkavat kypsyä ja todennäkoisesti vetävät itseään kasaan.
Jänteistä jos tehdään liima niin se kiehutetaan. Ottaa aikaa tuntitolkulla, tyyliin 8-10 tuntia. Valmis liima lämmitetään noin 70 asteeseen. Noin 50 asteiseen upotetaan jänteet. Kuumemmassa jänteet “palaa”, menee sykkyrälle.
Tuli itsellekin ajankohtaiseksi keitellä jänneliimaa, kaupallisten nahkaliimojen huvetessa.
TBB 1:ssä sanoo Baker, että mitä enemmän liiman teossa käytetään lämpöä, sitä heikompaa liimasta tulee. Käy järkeen koska tällöin proteiinit rikkoutuvat. Samaa sanovat kokeneet jännejousentekijät jenkkilässä.
Eli keittämään ei näiden tietojen perusteella todellakaan pitäisi ruveta.
Myöskin, mitä tummempaa jänneliimasta tulee, sitä heikompaa. Uudelleen lämmittäminen heikentää myös liimaa.
Aloitin omia liimoja hauduttelemaan eilisiltana, mielessä että homma sujuu 8 tunnissa, mutta mitä vielä, eihän jänneroippeet olleet rikkoontuneet kokonaan edes 15 tunnin päästä.
Toki jotkut palat olivat isoja ja satsilla oli kokoa (500g jännejämiä/tuppeja ja 4L vettä). Työpäivän keitos sai viilentyä, mutta se ei varmaan haittaa, kun kohta haudutellaan loppuun.
Pidin lämmön 60-80 asteessa pääsääntöisesti ja pyöräytin seoksen pari kertaa tehosekoittimen läpi. Tämä varmasti jouduttaa pilkkoutumista. Näin jälkiviisaana tuota tehosekoitinta tarvitsisi vain lopussa, murskaamaan viimeisetkin jämät ja maksimoimaan saanto. Ilmeisesti muut jotka kymmeneen tuntiin saavat liiman valmiiksi, hauduttavat kuumemmassa tai peräti keittävät.
Aikamoista voimapirtelöähän tuo on… En kuitenkaan maistanut. Ihan tuommoinen riistainen haju, hirvikeittoa. Eikös idässä päin tehdä ruokaa ihan jänteistä? Keittoa juurikin.
Ei ollut vielä geeliytynyt yhtään keitos päivän aikana, nestettä on liikaa vielä. Tahmasi sormet kylläkin kuvasti.
Liiman keittämistä jälleen, johan tuota on tullut taas puoli kiloa käytettyä niin piti uutta tehdä. Nyt oli aika pitkät hauduttelut, 30-35h.
Tuulettimella kuivaa nopiaan.
Hauduttelitko jänteitä kokonaisena vai pilkoitko mitenkään pienemmäksi ? On nimittäin niin pitkät haudutusajat. Ahvenennahkaliiman keitossakin meni lopulta toista vuorokautta mutta tuloksena oli kyllä sitten priimaa liimaa vaikkakin vähäinen määrä. Taidan seuraavalla kerralla pieniä kuivat nahat jollakin tapaa hyvin pieneksi, pakkohan sen on lyhentää haudutusaikaa jonkun verran.
Tuossa oli joku puolisen kiloa jännejämiä, tuppeja ja muuta roskaa. En pilkkonut mitenkään, laitoin vain vesihauteeseen vuorokaudeksi ennen keittämistä. Alussa tuli liikaa vettä kattilaan, jonka takia meni noin pitkäksi touhu. Pitkä hauduttelu (10-20h) matalalla lämmöllä on hyvä, mutta jossain menee raja kun hauduttaminen alkaa heikentää liimaa, uskoisin.
Optimitilanteessa vettä on juuri niin vähän, että kun hauduttaminen on loppuvaiheessa, on liima juuri niin paksua että sen voi kaataa pellille kuivamaan. Jouduin siis tällä kertaa haihduttamaan vettä liian pitkästi, joka venytti aikaa.
Tällä kertaa muussasin liiman rojuja pienemmiksi sauvasekottimella ja valmiin liiman geeliytin jääkaapissa, jonka jälkeen pilkoin pellille kuivamaan tuulettimen eteen.
Sauvasekoitin toimisi varmaan ahvenennahoillekin oikein hyvin. Tehosekoittimeen kippailun jätin pois… sen jälkeen kun käräytin yhden tehosekoittimen moottorin.
vaimo epäilemättä tykkäsi. Pitää kokeilla tuota soseutusta, nämä liimankeitot on hieman saanut palautetta. Varsinkin “hyvälle” tuoksuvat hirvensorkat.