Miten jalkajänteet kannattaa käsitellä liimattaviksi säikeiksi? Yleisintä lienee kuivana nuijiminen ja repiminen ohuiksi säikeiksi. Täällä oli kuitenkin kiinnostavaa keskustelua asiasta ja esitettiin, että pehmeäksi liotettuna repiminen on helpompaa ja laatu paljon parempi:
http://www.primitivearcher.com/smf/index.php/topic,62837.0.html
Tuo ketju piti lukea, mutta jäikin välistä. Siinähän oli mielenkiintoista tietoa! En ole itse liottamalla erotellut jänteitä, aina vain kuivana repinyt. Sekin on sujunut kai ihan ok. Kun tekee paljon ja peräkkäisinä päivinä, tuppaa kädet kuivamaan ja ärsyyntymään hommasta.
Nyt pitääkin seuraavalla kerralla kokeilla märkänä.
Valmiit jänteet olen aina niputtanut, kostuttanut ja kietaissut löysään solmuun. Nämä kun laittaa veteen lillumaan odottamaan jänneselystystä, sujuu liimassa dippailu nopeimmin.
Nuijiminen ja repiminen kuivina. En ole liottanut.
Voisi toki kokeilla myös tuota liottamista.
Jänteiden repiminen hieman kosteina onkin vanha juttu. Spier (1928, 150) kertoo Havasupain repineen jänteet osittain kosteina. Jänteiden irrottamisen jälkeen ne kuivataan kokonaisina. Kun jänteille tulee käyttöä, niin kokonainen jänne upotetaan veteen yön yli, jonka jälkeen jänteet revitään säikeiksi.
Kesällä kokeilin tuota märkänä repimistä, mutta eihän se toiminut oikein ollenkaan. Jotenkin tosi hankalaa tehdä homma tarkkaan märkänä kun näpit luistelee minne sattuu. Saattaa olla että oli väärä tekniikka.
Mitenhän turkkilaiset teki jänteiden prosessoinnin… muistelenko väärin jos sanon että kuivana?
Kokeile silleen semi kosteana. Niin, että ei kuulla ihan läpi.
Kyl mulla ainakin onnistui ihan hyvin yhden jalan kanssa.