“Professori löysi Espoosta uuden hyönteisen – nyt pelätään, että se tuhoaa Suomen jalavat.
Euroopassa jalavanhankapistiäinen on tuhonnut kokonaisia jalavametsiä. Odotettavissa on, että jalavanhankapistiäinen jatkaa leviämistään Suomen jalavapuistoissa ja luonnonmetsissä.”
Että silleen…
Kesäkuun alussa olin 10 pvää Öölannin saarella, jossa oli upeita lehtimetsiä paksuin rungoin: Tammi, jalava, saarni, poppeli (halkaisijat ± metri), pähkinä (en o ikinä ennen nähnyt semmosta jättipähkinää kuin siellä, rungon halkaisija reilu 30cm. en edes tiennyt että ne voi sellaisiksi kasvaa)
1x3km metsä tämmöstä oli puuveistopaikan likellä. Juoksin sen kutakuinkin kokonaan leirin aikana. Tuli taas se fiilis mikä rauhotetuissa metsissä tulee: Maailma on ollut joskus kaunis, komea ja jylhä paikka.
Tämä pistiäinen on myös siellä vaivana. En ole ihan satavarma onko sama laji, mutta siivekkäästä puhuivat.
Jalava kuolee pystyyn. No, he keräävät kuolleet tietysti pois heti kun sellaisen havaitsevat ja niistä tulee veistopuita yms.
Lopukkeena tajuton havainto Ruotsi vs Suomi ja tienvarsien metsät. Ajoin Tukholmasta tuonne Öölantiin edes takas n.400km ja en nähnyt ainoatakaan sellaista avohakkuuta, joita on maassamme aukea toisensa perään. Siis sellaisia joissa ei ole edes siemenpuita jätetty ja koko maa on käännetty nurinniskoin.
Toki siellä oli hakkuita, talousmetsää, puupeltoja jne, mutta paljon maltillisemmin ja paremmalla maulla toteutettuja kuin täällä. Vanhaa metsää (+100v silmämääräisesti paljon enempi) Kyse on tahdosta, että miltä paikat näyttää.
Suomessa raha ja ahneus puhuu niin kovaa että jyräys on armotonta maksimaalisen voitontavoittelun tähden. Surkeaa.
Puhuin tästä siellä ja sain kuulla totaalisista hakkuista myös Ruotsin maalla. Reitilleni ei vain osunut yhtään.
Jos ajan 100km kotoani mihin tahansa suuntaan niin totaalisesti jyrättyjä kivien kuivautsreikiä on matkalla tusina. Ainakin.
3 tykkäystä
Juu, samaa mieltä, oikea metsä on kaunis. Valitettavasti vain kaikki ei sitä näe, vain sen rahallisen arvon, eivätkä toiset ei edes metsäänsä koskaan näe “livenä” kartalla vain…
Oman metsäni olen vannonut säästätettävän ja pidettävän luonnontilaisena ja monimuotoisena, ainakin niin kauan kuin minussa henki pihisee. Jos siellä puu kaatuu muutoin kuin luonnollisesti, niin se on varastettu…
Olkoon se suojapaikka metsän väelle, ja rauhoittumispaikka itselleni.