Tuli tehtyä rekurvi josta oli alunperin tarkoitus saada yli 60#. Rekurvien taitossa puuta halkesi kuitenkin sen verran että taitos jäi niin ohueksi, etten uskaltanut jättää lapoihin paksuutta. Lisäksi toinen rekurvi tuli laitettua hätäisesti muottiin joten toinen on enemmän kurvilla kuin toinen. Samalla myös leveydestä lähti kun lapoja joutui ohentamaan. Seuraavaan rekurviin pistän kärjet ämpäriin ainakin viikoksi.
Refleksiä laittaessa puu halkeili ja joutui myös ohentamaan lapoja. Laitoin pikaliimaa halkeamiin ja jatkoin viimeistelyä. Tästä tuli ihan kohtuullisesti onnistunut, vaikka paljon meni myös pieleen. Ylälavan taipumaan en ole täysin tyytyväinen.
-Massa jänteen kanssa 296 grammaa
-Pituus nokkiuran pohjasta toiseen selkää pitkin mitattuna 130cm
-Ylälapa leveimmillään 43mm, alalapa 45mm
-Ylälapa pidempi kuin alalapa
-Paunat hieman yli 40#24"mutta oon ampunut tuuman lyhyemmällä vedolla
-Jänne 26säikeinen Bockensin pellava, silkkiä keskipunoksessa
-4 kerrosta TruOilia
Keitin reilun puoli tuntia ja ennen sitä joku pari kolme tuntia liotusta vedessä. Pitäisi liottaa varmaan pidempään. Jouduin hiukan korjailemaan toista kärkeä sen ollessa muotissa kun meni hiukan vinoon. Kerralla pitäis laittaa kunnolla eikä sen jälkeen enää mitään säätöä😅
Tuo on kyllä aika terävä mutka, vaatinee metallia tueksi.
Nätti jousi kyllä! Näytät erikoistuneen näihin rekurveihin!? Vanhalinnassa en ehtinyt/tajunnut tulla moikkaamaan ja ihmettelemään joustasi, olisi pitänyt.
Rekurvia on tullut kokeiltua nyt pariin jouseen, tällä hetkellä pari muutakin jousta jo työn alla. Toisesta tulossa myös rekurvi. Tuun kyllä jatkossakin satunnaisesti kisoihin, oli hauskaa Liedossa. Oli muuten kisassa ekat ammunnat tällä jousella pidemmältä matkalta, ammuin kisoja edeltävänä iltana sisällä kahdesta metristä😁
Kristian on edennyt nopeaan tahtiin komeiden jousien teossa ja ottaa haastetta tekemiseensä ennakkoluulottomasti. Hienoa.
Vastakäyrien päiden (engl. recurve) tekemnen ei ole ihan helppo juttu.
Eri puut taipuu eri tavoin. Kierre puussa on myrkkyä vastakäyrän tekijälle. (kokeilkaa tehdä vastakäyräpäinen jousi syreenistä, tuomipihlajasta…haastetta piisaa) Oksa taivutettavassa kohtaa on aina riski.
Itse olen liottanut huollellisesti, muutamankin päivän jousen kärkeä, jos jousi on jo ampuma kuiva.
Tuoreena puu käyristyy mukaviten mielestäni. Ei tarvitse edes lämmittää.
Mitoitus/tasapaksuisuus taipumassa on myös tärkeää. 10-12mm taipuu mukavasti. Lisämillien tuominen lisää märkyysvaatimuksia ja huolellisuutta puristusvaiheessa. Apujutut, kuten Tuomon mainitsema pelti tai narupunos taivutettavan osan alueella ehkäiseen halkeamia. Samaten puun maltillinen väsytys auttaa. Tietysti lämpö, pasutus.
Joskus puu yllättää tässäkin. Unelman näköinen pala ratkeaa ja oksainen taipuu ongelmitta.
Mä jätän varmaan liikaa paksuutta taivutettavaan osaan, kun haluan pitää pelivaraa jos puu halkeilee nii sit on materiaalia mitä voi veistellä pois. Samalla se että sitä paksuutta on voi olla osasyy että miksi kalikka ei taivu ja halkeilee. Pitäisi vaan uskoa että se sentti paksuutta riittää. Jätän myös pituudessa hiukan pelivaraa ja leveydessä että pystyy korjailemaan jos kurvit taipuu vinoon. Seuraavaksi kokeilen kunnon viikon-kahden liotusta ja keittoa niin luulis paksummankin kalikan taipuvan mutta ei kyllä ihan noin hurjalle kurville kuin tässä jousessa.
Yksi virhe mihin oon myös sortunut on liian nopea taivutus. Kyllä se märkä ja keitetty puu taipuu hienosti jos vaan hitaasti taivuttaa. Hätäillessä tulee aina eniten tehtyä virheitä. Tässäkin jousessa nousi kummassakin kärjessä säleet pystyyn taivutuksen aikana, mutta kun oli materiaalia niin sai pelastettua.
Aloin muokkaamaan tämän jousen tilleriä joka johti lopulta siihen että teen tästä jännejousen. Materiaalia lähti sekä selästä että vatsasta, niin olisi tullut liian kevyt jousi. Tästä tuli nyt tämmönen kahvarefleksillä varustettu yritys ja tämä on ensimmäinen jännejousikokeilu. Jousen paino nyt ennen jänteitä 235grammaa. Uritin rautasahalla selän ja jänteitä ajattelin laittaa noin 80g (paino otettu repimättömänä). Jännejousien valmistuksesta oon lukenut nämä foorumin tekstit ja jos jotain huomautettavaa löytyy niin otan mielellään vastaan ehdotuksia.
Tällä tavoin ajattelin edetä seuraavaksi:
-laihempaa liimaa yksi kerros selkään (miten laihaa?)
-jänteet vesiastiaan nippuina
-jännenippu pois vedestä,vesi puristetaan suurimmaksi osaksi pois ja kammataan jänteet
-kammattu jännenippu upotetaan paksumpaan liimaan ja puristetaan liika liima pois.
-nippu jousen selkään aloittaen kahvasta
-jänteet about 5cm toisen jänteen päälle
-ensimmäiseen jännekerrokseen lyhyemmät jänteet ja aina uuteen kerrokseen pidempiä kuin edeltävään
-kuivumisaika pitenee aina kerroksinen välillä, jossain oli mainittu niitä kuivumisaikojakin
-pinnenarua saa ilmeisesti alussa kiristellä päivittäin
Tämä ei todellakaan ole mikään ihanneaihio mutta mieluummin opiskelen tän kanssa kuin pilaan täydellisen aihion.
Kommentointi on vapaata ja toivottavaa😅
Oikeen hyvän olonen suunnitelma. Mä oon kietassu jänteet vaan löyhään umpisolmuun ja veteen likoomaan. Muista kuitenkin vähän saippuavedessä huljutella rasvat pois.
Nyt sille vasta uritetulle pinnalle on hyvä laittaa joku 5-10cm pohjaliima. Silloin jänneniput liimoineen tarttuvat parhaiten. Jänteillä muodostetaan semmoista tiiliseinää, eli lomittain ja limittäin vaan. Ei tarvitse korostetusti edellisen nipun päälle vetää ja muodostaa pattia siis. Nippujen pääthän haihtuu ohkasiksi haituviksi niin ne on luonnollista latoa vahvasti limittäin toistensa kanssa.
Ainoa juttu mikä kanttii kattoa on että ei tule ilmakuplia. Eli nippuja painellaan/vedetään kamman hamarapuolella niin kevyesti että ilmakuplat painuu puun ja jännenipun välistä pois, mutta ei kuitenkaan niin että liimat tirisee veke.
Hyvä siitä tulee, jännetyöt on mukavaa puuhaa. Tsemppiä.
Huomasin heti että miksi jänneniput ei kannata olla sidottuina narulla kun upotin ne veteen😄
Liimasin ensimmäisen kerroksen eilen illalla ja laitoin jänteet aika pienissä nipuissa paikalleen. Tulitikun paksuisia nippuja. Yksi "virhe"mitä tein, niin en puristanut aluksi vettä tarpeeksi pois liotetuista jänteistä, niin jousen selkä oli aika nesteessä. Aika mututuntumalla meni jänteet selkään ilman mitään ennakkolaskelmia.
Aika paljon luovuutta vaatii toi liiman pitäminen vakiolämmössä kun ei ole mitään pro-tason liimausastiaa. Liimaseos oli jotain 20-25% mutta saattoi olla aluksi laihempaakin kun jäi vettä enemmän jänteisiin.
Kyllähän tässä heti huomasi että esivalmistelut on tärkeimmät, että kaikki on valmiina ja mitä siistimpi nippu on kuivana niin sen siistimpää se myös on kosteana kampauksen jälkeen.
Kuvassa näkyy selkää 7 tunnin jälkeen
Hyvän kirkas pinta tuli. Siinä oppii matkanvarrella monta jippoa niin pärjää ja homma helpottuu.
Iso kattila vesihauteeksi auttaa, siihen sitten pikkukattila kellumaan päälle.
Ensimmäinen kerros menee yleensä helpoiten, ilmakuplia ei tule ja jänteet voi olla helpoin asetella. Kun pinta on niin tasanen. Osottaa vaan sen että jos kykenee tosi tarkkaan latomaan tasaisia kerroksia ilman että selkä näyttää kyntöpellolta, seuraavatkin kerrokset saa helpommin laitettua.
Nyt vaan siten pikku hionta lauantaina/sunnuntaina ja uutta kerrosta päälle.
27,5cm refleksiä nyt kun jänteet on pari kuukautta kuivuneet. Ensi viikolla verstaalla otan hiukan kärjistä tavaraa pois sivuilta ja aloitan tilleröimään
Jousi on saanut tuohikerroksen jänneselän päälle ja puuttuu enää sellakka vatsapuolella sekä nahkakahva. Laitoin tuohen kosteana silitysraudan avulla kiinni ja onnistuin parista kohdasta rikkomaan tuohen. Tuohipalat oli aika vaihtelevaa laatua ja joissakin kohdin turhan paksua, mutta saa nyt olla noin. Sellainen hieman vahamainen tuohi vaikutti hajoavan helpoiten. Tässä jousessa paunat painui 20-30 välimaastoon, mutta silti heittää nuolta kohtuu hyvin kun oon ampunut ylipainavia pyökkinuolia. Teen tälle kevyemmät setrinuolet, niin tästä tulee hyvä kisajousi lyhyille matkoille.
Kaunis jousi kerrassaan ! Mitäpä paunoilla väliä jos ei tarkoitus metsästää ja nuoli lentää sinne minne haluaa !
Oma jännekokeilu on jäänyt odottamaan lopullista viimeistelyä ja oli samat aikeet tuohiselkään. Mistä sait oppia tuohella päällystämiseen ? Olisi itse vielä perehdyttävä tarkemmin.
Millaisena profiili säilyy jänteeltä oton jälkeen ?
Tuohiopit sain täältä foorumilta lukemalla Mennan ja Jeren kirjoituksia ja YouTubesta. Vaikeinta on saada ehjiä ohuita kerroksia eroteltua toisistaan, kun taas toi tuohen kiinnitys raudalla painaen on aika helppoa. Tarpeeksi ohut ja hyvälaatuinen tuohi liimautuu helposti kiinni,mutta jos on liian paksua tuohta niin lämpö ei meinaa päästä läpi ja liimaus ei meinaa onnistua. Jos rautaan laittaa lisää lämpöä, niin tuohen pinta hajoaa helposti. Yksi tapa mitä en vielä kokeilut tuohen liimaukseen on sellainen missä tuohenpala liimataan jänneselkään ja pitkällä kangaspalalla kierretään paketti puristukseen.
Tubesta Bulgarian horn bow part.2 loppupuolelta löytyy
Mulla on käynyt mielessä (ihan oma keksintö) että pystyisikö sen koivuntuohen painelemaan silitysraudan tavoin kiehuvassa vedessä pidetyllä kankaalla (vaikka pyyhe) jolla painelee tuohta jänneselkää vasten. On ollut tarkoitus kokeilla mutta ei ole ehtinyt sinne asti.
Jousen massa on ammuntakuntoisena 261grammaa (ennen nahkakahvaa, sellakkaa ja tuohta 234grammaa) ja nuolien paino joita ammuin Vanhalinnan pituusammunnassa ovat painoltaan 420-480grainin välillä eli aika reilusti heittoa ja ylipainoa. Jänteeltä oton jälkeen refleksiä kahvasta n.11cm. Odotin että sellakkapinnasta olisi tullut tummempi ja oli tarkoituksena saada punertavan ruskeaa. n.2/3 Rubin hiutaleita ja 1/3 ruskeaa. Laitoin myös nahkakahvan kosteana kiinni ja kiinnitys tuli pellavanarulla. Vetokuvassa 24" veto
