Noin kuukauden päivät työn alla ollut otsikon mukainen yksipuinen jalavaflättäri alkaa olla valmiin puoleinen. Tilleri on sellaisessa kunnossa, että en enää itse näe siinä juuri virheitä, joten on aika kääntyä foorumin viisaiden puoleen: vieläkö jostain puuta pois? Kaavailin oikeanpuoleista lapaa alalavaksi, sillä silloin saan jännelinjan kulkemaan jonkin verran kahvan keskikohdan oikealta puolelta. Aion ampua jousella peukalovedolla, niin tuo auttanee nuolta kahvan ohituksessa hieman.
Oikeanpuoleisen lavan leveämpi kohta on peruja siinä olleesta suurehkosta oksankohdasta, jätin siihen enemmän leveyttä jotta varmasti kestää. Oksa on kuitenkin tilleröidessä lähtenyt jo melkein kokonaan pois, joten raaskisikohan tuota kaventaa hieman? Syykulku tuossa kohdassa on kyllä edelleen oksan myötä aika vekkuli, niin kuin vatsapuolelta näkee:
Seuraavaksi ajatuksena olisi kaventaa kahvaa sekä kärkiä melko reilusti, tehdä uudet nokit, ja aloittaa sitten testiammunnat. Tämä on neljäs yritykseni jousen veistämiseksi, ja kolme edellistä menivät kahteen kappaleeseen ensimmäisen 200 laukauksen aikana. Nyt olisi toiveissa kestävämpi pyssy!
Ihan asialliselta näyttää! Ylälapa taipuu oikein hienosti! Alalapaa (oikea) ehkä vähän siklaisin oksan alueelta ja vähän siitä eteenpäin. Mutta jotta tilleristä uskaltaisi sanoa paremmin, niin jousta pitäisi vetää ampuja, silloin jousi taipuisi “oikein”. Tai onko jänne täsmälleen nokinpaikan kohdalla tilleripuun kolossa? Kärjissä on tosiaan keventämisvaraa niin leveydessä kuin paksuudessakin.
Totta, niinhän tuo näyttää olevan oksan paikkeilta vielä hieman jäykkä. Otan siitä muutaman siklin vedon verran pois ja sitten ryhdyn testaamaan. Laitan tänne lisää kuvia jahka saan jousen enemmän valmiiksi, mukaanlukien vetokuva ampujan kourassa. Tai vaihtoehtoisesti laitan kuvia rikkinäisen jousen kappaleista, katsotaan kuinka käy
Ja videoitu ampumasuoritus:
Ampumatekniikka on melkoisen kuralla, varmaan pitäisi harjoitella useammin kuin kerran kuussa!
En ole vieläkään ihan varma kumman lavan haluaisin pitää ylälapana, ampumatuntuma on suunnilleen yhtä hyvä kumminkin päin. Laukaisutapakin tuntuu elävän - tällä kertaa ammuin sormilla, mutta jousi tuntuu toimivan myös peukalolaukaisulla. Ampuessa tuli huomattua myös, että täytyy tehdä paksumpi rannesuoja, joka laukauksella räpsähtää ranteelle aika kipeästi.
Jousi on melko mukava ampua, mutta hieman laiskan oloinen, nuoli tippuu jonkin verran jo 18 metrin matkalla. Arvaan, että paunalukema on tuolla kuvan vedolla noin 45. Ajattelin joskus tulevaisuudessa koettaa paahtaa vatsaa ja samalla taivuttaa jousta vähän refleksille suorituskyvyn toivossa. Kärkiäkin voisi ehkä vielä keventää lisää. Mutta en lähde tekemään noita muokkauksia ennen kuin saan veistettyä seuraavan jousen valmiiksi. Harmittaisi liikaa, jos pilaisin vahingossa kokeilulla ainoan toimintakuntoisen puujouseni.
Pinnassa on viisi kerrosta sellakkaa. Tämä on helppo poistaa sitten joskus ennen lämpökäsittelyä, mutta ei kestä kosteutta juuri lainkaan. Jänne on yksisilmukkainen, FastFlightia pellavalankapunoksin. Laitoin kahvaan nahkaa ensin pelkästään ompeleilla, mutta lisäsin myöhemmin vähän nahkaliimaa kun kahva liikkui ammunnan aikana. Nuolen ohituskohtaan pitäisi varmaan tehdä vielä jokin suoja. Otin aihiota kuoriessani talteen jalavan nilaa, josta voisi kietoa tuohon vaihdettavan suojan.
Ranteelle räpsyminen loppuu, kun muutat otteen kahvasta löysemmäksi. Ei koko kouran puristusta (knuckles white), vaan jousi kevyesti peukalon ja etusormen muodostamaan lenkkiin ja rystyset 45 asteen kulmassa kahvaan nähden muut sormet ihan rentona. Näin kyynärpää kiertyy pois jänteen tieltä ja ranteelle räpsiminen vähenee. Myös osumistarkkuus parantunee, kun tiukka kouraote ei kierrä jousta laukaistessa, vaan jousi saa tehdä työnsä rauhassa. Tämän huomasin itse oman urani alkumetreillä ja siinä olen pysynyt. Jänneväliä nostaisin itse tuossa jousessa, joka muuten on ihan nätti. Sekin vähentää räpsimistä ja rauhoittaa laukaisutilannetta. Lonkkareissahan se ”fistmele” on perinteinen mitta, eli käsi nyrkissä peukku pystyssä mahtuu kahvan ja jänteen väliin.
Oikeastaan pyrinkin tuossa ammunnassa aikalailla tuon kaltaiseen kahvaotteeseen, sillä erotuksella että pidän etusormen lisäksi myös keskisormea kahvan etupuolella. Olen ampunut aiemmin tällä otteella lähinnä pistoolikahvaisilla moderneilla jousilla, joten suora kahva tuntuu vielä vähän vieraalta, eikä ote liene ihan virheetön jokaisella nuolella.
Jos en saa kättä oikeaan asentoon, jänne napsahtaa ylemmäs käsivarteen, alla olevan kuvan kohtaan 1. Jos käsi on mielestäni oikein, jänne osuu kohtaan 2, siis ranteeseen.
Jänneväli oli kyllä muistaakseni yli tuuman verran tuota fistmele -mittaa lyhyempi, ja se lienee suurin syy näihin ranneosumiin. Täytyy koettaa lyhentää jännettä ja katsoa kuinka käy. Toinen tekijä voi olla se, että jännelinja ei kulje aivan kahvan keskeltä, vaan karvan verran tuolta jousikäden puolelta.
Jousi on oikein hieno! Mutta, jostain syystä nyt näyttää siltä, että ylälapa ei enää taivukaan kovin nätisti, ihan kuin kahvan jälkeen olisi jäykkä alue. Millainen tilleriero on, kumpi lapa taipuu enemmän ja kuinka monta milliä ero on? Alalapa näyttäisi taipuvan enemmän, joten laittaisin sen ylälavaksi, tai ainakin kokeilisin, että miltä näyttää ja tuntuu.
Jänneväli on tosiaan liian matala, mihin viittaa se, että jänne osuu ranteen tyveen käden ollessa oikeassa asennossa.
Nuolen ohituskohtaa ei tarvitse mitenkään suojata – jos nuolet kolisevat kahvaan, niin syynä on yleensä liian notkeat nuolet tai huono laukaisu, joita liian matala jänneväli vain korostaa.
Sinänsä ote kahvasta ja tekniikka näyttävät oikein hyvältä! Ankkurointi, hyvä, todellinen pitovaihe (puuttuu 99 prosentilta primiampujista…) ja laukaisukin näyttää rennolta. Jousikäsi vähän putoaa mutta se on korjattavissa aika helposti.
Kuvat vasemmalta oikealle: sormilaukaisu ja oksainen lapa ylhäällä (kuten edellisen viestin kuvassa), sormilaukaisu ja oksainen lapa alhaalla, peukalolaukaisu ja oksainen lapa alhaalla.
Tuntuma ampuessa oli näistä paras keskimmäisellä vaihtoehdolla, ja sanoisin että siinä tilleri näyttääkin parhaalta. Peukalovedolla veto pitenee omalla ankkurillani noin pari tuumaa ja nuoli kilahtaa joka laukauksella kahvaan, mikä varmaankin kertoo nuolivarren olevan liian notkea. Nostin peukalovedolle myös kättä noin tuuman verran ylöspäin kahvalla, jotta nuoli lähtee puun kohdalta kahvanahan sijaan. Ylipäätään tuntuu aika luonnottomalta ampua peukalolla tällä kahvaotteella, ilman khatraa. Taidan ainakin toistaiseksi pysytellä sormilaukaisussa tämän pyssyn kanssa.
Jousikäden putoaminen laukaisussa tuntuu olevan itselle yleisin tekniikkavirhe, joka on ollut läsnä koko sen kolme vuotta kun olen jousella ampunut. Aina välillä siitä pääsee hetkeksi eroon, ja varsinkin pitkän tauon jälkeen se tulee aina takaisin. Se tuntuu olevan ainakin osittain taulukauhun johdannainen: laukaisu lähtee ikään kuin vauhdista, pyyhkäisen jousikädellä ylhäältä alas kohteen ohi ja päästö tapahtuu automaatilla tähtäyskuvan ollessa “oikeanlainen”. Päästön jälkeen jousikäsi sitten jatkaa matkaa alaspäin. Tällä tekniikalla ei ymmärrettävästi pääse kovin hyviin tuloksiin. Vaan eiköhän se siitä harjoittelemalla oikene taas!
Kiväärillä on aika yleistä tuoda tähtäin keskelle yläkautta. Itsekin teen niin useimmiten, mutta jousella tuon aina alakautta. Se tuli opittua jo varhain koska jousen veto täyteen reilusti yläkautta on säännöissä kielletty. Siinä voi vahingossa nuoli lentää pitkälle ja vaaralliseen paikkaan.
Niin piti vielä kirjoittaa ettei se täysin sitä käden putoamista estä,mutta ei lähde ainakaan jatkuvasta liikkeestä. Ite siitä opettelin joskus pois korostamalla sitä että asento näyttää pirun nätille vielä kun nuoli on jo taulussa. Ei se varmaan nätti ollut, mutta käsi pysy paremmin paikoillaan.
Kyllähän keskimmäinen kuva näyttää tillerin näkökulmasta parhaimmalta. Jos nuoli kilahtaa kahvaan laukaisussa, niin useimmiten syynä on liian notkea nuoli.
Ranella kyllä hyvä huomio. Vaikka tähtäyksen tuonti yläkautta on tavallaan helpompaa, niin se voi johtaa herkästi ongelmiin, kannattaa kyllä totutella alakautta tuontiin. Itselläni oli aikoinaan isokin ongelma jousikäden putoaminen.
Suosittelen hyvin vahvasti, että opettelet pitovaiheen. Sitä kannattaa treenata paljon ilman laukaisua. Teet koko suorituksen kaikki vaiheet mutta laukaisu jää vain tekemättä. Jos taulukauhu pääsee iskemään kunnolla, niin se vie kaiken ilon jousiammunnasta. Siitä on myös hyvin vaikea toipua. Laukaisu ei saisi ikinä lähteä oikean tähtäyskuvan perusteella, koska aikaa myöten se johtaa taulukauun. Lyhyesti, ammuntasuorituksen pitää aina olla hallittu, jokaista vaihetta myöten.
Hyviä vinkkejä, kiitos! Kävin tänään sisäradalla testaamassa näitä oppeja, ja niput ovat jo jonkin verran pienempiä. Vielä on paljon tekemistä ennen kuin tuloksiin voi olla millään tapaa tyytyväinen, mutta eteenpäin mennään. Täytyy ottaa noita pitoharjoitteita mukaan treeniin, niitä voi tehdä hyvin kotonakin.
