Isotuomipihlajaa, haettu tästä kyliltä, yhden Suomen tunnetuimman kuvanveistäjän pihalta, ihan luvan kanssa, jokunen vuosi sitten. Tämä oli sitä erää, jonka kaadoin talvella ja joka sitten unohtui navettaan kesäksi. Oli sitten ottanut vähän väriä kuoren alla. Ei vielä selvästi lahonnut mutta alkavaa kasvustoa kuitenkin. Puu toki kovaa ja lujan tuntuista. Jousi siitä sitten tuli.
Jäykkyys 42 paunaa 25 tuuman (63,5 cm) vedolla, pituus 150 cm. Pituus-vetopituussuhde siis 2,36. Pitempikin veto varmaan menisi. Leveys 29 mm, ilman jännettä kiva vastakaarevuus. Ei virunut oikeastaan lainkaan. Pinnassa karhunrasvaa, pellavanarupunoskahva ja pellavajänne.
Tuo kirjava värityshän on todella kaunis, aivan kuten jousikin !
Eilen oikasin yhden 130 senttisen marjatuomipihlajan jännelinjan kohdalleen. Olikin aika kova väännetävä vaikka materiaalia ei ollut paljon. Ihan toista vääntää verrattain nyt vaikka jalavaan mitä viimeksi väännellyt
Alalapa vasemmalla, eli se läikikäs lapa. Niin päin tuntui luontevammalta, tillerikin on noin päin hieman positiivinen, vaikka alalapa näyttää taipuvan enemmän. Nyt kun tuota katsoo, niin voisi tosiaan olla toisinkin päin. Pitää ampua vielä enemmän ja katsoa miten asettuu. Tuo on aika symmetrinen kahvan suhteen, eli voi heittää tarvittaessa ympäri.
Tuo olikin jäänyt kesken tuo mun kysymys, eli siis piti kysymäni että onko isotuomipihlajalla ja marjatuomi pihlajalla mitään yhteistä materiaalin ominaisuuksissa ? Kuinka kapeasta aihioista tämä on valmistettu ?
Rungon halkaisija oli luokkaa 30 millimetriä, ehkä vähän yli, pieni kuitenkin. Kahva oli aluksi ihan pyöreä mutta halusin vähän taipumaa kahvaankin, joten piti ohentaa. Tuomipihlajat ovat tiukkaa puuta, harjanvarsiaihiosta saa jäykänkin jousen.