Törmäsin verstaalla Reinikaiseen. Se oli väsäämässä uutta pituusjousta, laminoimassa hirvensarvislaisseja jalavan päihin. Mikke ilmoitti uhmakkaasti, että tällä ammutaan sitten yksipuisten luokassa. Sinä päivänä kun yksipuisten luokassa sallitaan laminoidut jouset, meikäläinen jättää hommat siihen. Selkärangatonta kusetusta.
Perustelut? “Kun ei tää kestä muuten”. Voi jeesuksen perkele, millaista yksipuisen jousen tekemistä.
Meinaatko nyt selkänokkia? Laita @M.Reinikainen kuvia nokeista.
Mitä lopetat silloin Tuukka? Eihän sarvivahvisteisilla selkänokeilla pitäisi olla suorituskyvyn kanssa mitään väliä, sinun mukaan.
Ole hyvä ja lähde vaan saman tien.
Näillä “selkä” nokeilla varustetuilla juosilla on suomessa ammuttuu yksipuisten jousien luokasssa muistaakseni 7 miehen toimesta jo vuodesta 2008 ja tullaan ampumaan jotkossakin.
Olisit kuunnellut loppuu asti etkä vain kävellyt pois päin seppien pajalle niin olisit kuullut siitä miten 6mm läski syinen jalana kärki murtui kyljistään molemmistä päistä koska käytin taas kerran avaruus teiteilijöiden kehittämää ff kuitua tillöröinti naruna.
Nyt sitten tulit tänne parkumaan asiasta mistä oltaisiin voitu ihan keskenään jutella ja yrittää löytää toisen lainen ratkaisu primikeinoin, mutta ei… piti mennä oikein nettiin ja alkaa toisen tekemisiä haukkumaan…
Jos sinulla hirttää kiinni niin silloin kannattaa joko löysätä narua ja jatkaa omalla kaistallaan välittämättä muista, mutta jos se ei käy niin tämäkin laji on edelleen pelkkää harrastusta jossa ei ole ovia.
Hyvää matkaa vain simme mikä mikä saarelle jossa saat olla ihan oma herrasi 
Tuukka taitaa olla tosissaan. Mikä on kyllä hieman hämmentävää ottaen huomioon nykyisen maailmanpoliittisen tilanteen. Vaikka toisaalta, aihe on tärkeä, oikein tärkeä. Tosin Tuukka voisi muistaa akateemisen asiallisen keskustelukulttuurin, niin monet asiat voisivat edetä paremmin. Oman asian julistaminen ei vaadi taitoa, vaan taitoa vaatii se, että saa muut uskomaan omaan asiaansa. Fiksujen ihmisten parissa hyvillä perusteluilla on paljon merkitystä.
Suurin ongelma on nyt se, että aiheesta ei ole edes asiallisesti keskusteltu. Suomalaiselta pituusammunnalta puuttuu edelleen Knuutinpoikien hyväksymät julkaistut säännöt. Mitään yksipuisten jousien luokkaa ei ole edes olemassa, paitsi jokaisen ampujan omassa päässä. Ja kun jokaisella on oma “oikea” käsitys aiheesta, niin eihän se toimi.
Ensin voisi vaikkapa kerätä pituusammunnan erilaisia julkaistuja sääntöjä, jonkin verran niitä löytyy. Sen jälkeen voitaisiin vaikka keskustella ihan asiallisesti ja tehdä sääntöehdotus. Itse asiassa, sellaisen olen jo tehnyt mutta sitä pitäisi vielä vähän viilata. Ehkä pitäisi laittaa se foorumille kommentoitavaksi ja sen jälkeen alistaa se Knuutinpoikien hallituksen korjattavaksi ja hyväksyttäväksi. Saataisiin sitten lopulta viralliset säännötkin.
Liimatut osat yksipuisten jousien luokassa on kyllä hankala kysymys, eikä vain ideologisesti. Jenkkisäännöissä yksipuisten jousien luokassa sallitaan kahdesta palasta tehty jousi, jopa kahvan laminointi ja liimatut nokkivahvikkeet. Liimattu kahva on aika kyseenalainen, koska sillä on vaikutusta jousen suorituskykyyn. Kahdesta osasta tehty jousi ei ole enää yksipuinen. Nokkivahvike on hankalin, sillä ei ole vaikutusta suorituskykyyn – paitsi epäsuorasti, koska nokki voidaan tehdä kapeammaksi, jäykemmäksi ja teoriassa myös kevyemmäksi. Mutta, onko esimerkiksi silkkipunos nokin ympärillä ok?
Pituusammuntasäännöistä voidaan jatkaa vaikka Pituusammunta-osassa.
Laitatko listan näistä selkänokkiampujista yksipuisten jousten luokassa? Sillähän ei ole mitään väliä, millä kukakin ampuu kisoissa, kunhan ennätyksiin ei päädy vääriä välineitä.
Selkänokkilaminaatit ovat jouseen laminoituja kantavia rakenteita. Yksipuisessa jousessa ei voi olla laminoituja kantavia rakenteita, tai se ei ole yksipuinen jousi. Jos selkälaminaattinokkijouseen ei laminoi nokkeja, ei jousi toimi lainkaan. Jos selkälaminaattinokki irtoaa liimauksistaan, lakkaa jousi toimimasta.
Selkälaminaattinokki on tullut käytännössä mahdolliseksi ainoastaan synteettisten liimojen käyttöönoton jälkeen. Vaikka eläinliiman lujuus riittää yllin kyllin selkänokkien laminoimiseen, ei vettä kestämätön kantava rakenne ole käyttökelpoinen ulkoilmaoloissa. Vaikka tökötti on vedenpitävää, ei sen lujuus riitä alkuunkaan selkänokkien laminoimiseen. Näistä syistä selkänokit on otettu käyttöön vasta lasikuitujousten käyttöönoton yhteydessä. Ne kuuluvat lasikuitujousiin ja lasikuituaikaan, ja siirtävät jousen välittömästi pois varhaiskantaisesta jousiammunnasta.
Ei pidä paikkaansa:
Tähän täytyy lisätä, että laminoitu selkänokki helpottaa yksipuisen jousen tekoa epärehellisellä tavalla. Riittävän sirojen yksipuisten nokkien tekeminen on keskeinen haaste yksipuisten jousten luokassa. “Ei kestä ilman laminointia” on kuitenkin silkkaa bullshittiä:
Miksi käytit tilleröintijännettä, joka leikkaa jalavan kaltaista pehmeää puuta kuin voita? Etkö ymmärtänyt, ettei niin voi tehdä yksipuisen luokan pituusjousta? Jos jousi hajoaa tekovaiheessa, otetaan uusi keppi ja tehdään uusi jousi. Jokaisen ymmärtämä elämän perusasia.
Silkki- tai jännelankapunos yksipuisen jousen nokkien ympärillä täytyy sallia, sillä samanlaisia rakenteita on ollut olemassa ennen nykyaikaa. Lankapunos nokin ympärillä ei ole lainkaan samalla tavalla elimellinen kantava rakenne kuin selkälaminaatti, jossa nokki on. Sidoksetonkin nokki toimii.
Minun jouseni ei ole mikääm primitiivinen jousi vaan se on luonnossa luonnollisilla mutkilla kasvaneesta puusta veistetty jousi jossa ei ole vielä mitään ylimääräistä.
Nokit tullan tekemään juuri niillä kriteereillä mikä meidän seuramme sille sallii ja sillä hyvä.
Tuo ff tulee olemaan tuon jousen oma jänne kuitenkin lopulta ja tässä vain kävin itsekseni eri vaihtoehtoja miten saan pahuksen kepin kestämää. Kyllä tuo jousi paunat kestäi aikaisemmin tuollakin jänteellä vedossa jos olisin jättänyt paksummaksi, mutta kun se ei ole tämä vehkeen lopullinen muoto. Primitiivisyys ei ole tämän yksilön elämän tehtävä.
Vai pitäisi sinulle jotain nimi listaa tehdä.?
Ei oo historian kirjat sinulle kauhean tuttuja mitä yleensä käy niille jotka sellaiselle päätyvät.
Ja KYLLÄ! kaksi (vai oliko se jopa kolme?) näistä ovat todellakin olleet kertaalleen sinä vuonna sen vuotisia ennätyksen rikkojia meidän kisoissamme. Sitä ei oteta keneltäkään pois. Eikä niitä siirretä mihinkään uuteen luokitukseen koska meidän seurassamme sellaista ei ole.
Tästä muistaakseni keskusteltiin hallituksen kokouksessa jokunen vuosi sitten ja päädyimme aika nopeasati siihen että mitään uudistuksia ei tarvita. Jos joku haluaa pitää jotain tarkempaa jaottelua niin se on ihan fine, mutta seuramme kisoissa tätä jakoa ei ole.
PS: Onko joku sanonut että olen ollut jotain johonkin liimaamassa?? HÄH? Onko?
Sinulla ei varmaankaan ole koskan tullut mielessä että ehkä minullä olikin jokin toinen vaihtoehto mielessä.
Ja mitäs sitte?
Ideologia vastan ideologia.
Näkemisiin toiseen kertaan.
Tähän kohtaan sopii tosikertomus viime keväältä. Työstin pitkään ja hartaasti uutta pituusjousta harvinaisen kliinistä ja kierteettömästä syreenin latvavesasta. Teipperöin ja tilleröin laadukkaan oloista puuta työtunteja katsomatta. Muutama päivä ennen kisoja jousi otti ja räjähti selästä kesken tilleröinnin.
Pienen paniikin vallassa kaivoin jousipuuvarastoistani yhden vanhan syreeniaihion, huokaisin syvään ja aloin vuolla uutta jousta. Jousi valmistui kisapäivän aamulla. Erityisesti sen yksipuiset nokit tuottivat vaivaa ja veivät aikaa. No, jousi ja nokit toimi ja kesti, ja ammuin äärimmäisen uudella jousella pisimmän laukauksen, mitä koskaan 20" vedolla. Taisi olla myös pisin koskaan Suomessa yksipuisella jousella tuolla vedolla ammuttu laukaus.
Olisin voinut myös liimata latvasyreenin selkäsäleet paikoilleen ja vetää kerroksen raakanahkaa päälle, se olisi ollut keino pelastaa jousi. Olisin voinut myös olla niin häikäilemätön oman edun tavoittelija, että olisin mennyt pituusviivalle syreeninvärisellä ohuella raakanahkaselällä varustetun jousen kanssa ja maininnut, ehkä jälkikäteen, että juu, yksipuinen oli. Tämä ei eroa mitenkään siitä, että yksipuista pituusjousta tehnyt ihminen laminoi jousensa moniosaiseksi, kun se hajoaa kesken valmistuksen, ja väittää pokkana sen olevan edelleen yksipuinen jousi.
Edit: jotta asiaan paneutumattomille ei tulisi olo, että tässä vaaditaan liikaa, tai ollaan epiksiä julmiksia Miken tukalaa tilannetta (jousen rikkoutuminen tillerijänteen takia) kohtaan, niin kerrottakoon, että Mikke on Suomen tuotteliain ja nopein jousentekijä, joka on tehnyt enemmän jalavajousia kuin kukaan suomalainen, ja jolla on myös isompi varasto jalava-aihioita jemmassa kuin kenelläkään muulla. Jos on siis joku, jolla olisi rahkeet olla esikuvana tässä asiassa, se on Reinikainen.
Hyvä, ei minunkaan mielestä.
Sinällään Tuukalla on hyviä pointteja ja perustelu että ilman näitä vahvikkeita jousi ei toimisi, on totta.
Kannattaisin sääntöjen kirjaamista selvemmiksi ja selvää rajanvetoa. Jos säännöt tällä hetkellä sallii touhun, eikun antaa mennä.
Ehkä suurin ongelma pituusammunan kanssa ei kuitenkaan ole joku yksittäinen rikkinäisen jousen paikkaus, vaan se, että pituusammuntaa ei kukaan oikein treenaa, eikä siihen panosta. Tulokset kun kuitenkin paranisi huomattavasti enemmän harjoittelulla, kuin yksittäisen sarvivahvikkeen ympärillä tanssimalla…
Seura ei järjestä yhdysvaltalaisten pituusammuntasääntöjen mukaisia kilpailuita, koska kukaan ei halua nähdä sitä vaivaa, eikä kaipaa niitä rituaaleja. Suomessa ei ole ketään, kuka varsinaisesti harrastaisi pituusammuntaa “tosissaan”.
Meille riittää pelkkä vapaamuotoinen pituusammuskelu ja tulosten mittaaminen laserilla suoraan nuoleen. Emme tarvitse satojen metrien mittaisten köysilinjojen virittelyä, juuri ennen kisoja kalibroituja paunamittareita (Inspectan todistuksin ja kustannuksin), harjateräsviirejä, sentin tarkkoja mittalaitteita (kerran lainasimme Turun yliopistolta), emmekä mitään muitakaan kommervenkkejä.
Yhdysvaltalaiset jousiluokitukset eivät myöskään ole järkeviä. Jousten jakaminen paunarajalla luokkiin ei liity mitenkään primitiivijousiammuntaan. Jousen voimakkuus on primiammunnassa ampujan ja jousen välinen herkkä suhde. Se on joko sopiva, liian löysä tai liian jäykkä.
Myös yhdysvaltalainen epäkulttuurinen tapa jakaa jouset materiaalin ja rakenteen mukaisiin luokkiin on outo. Sen mukaan bushmannijousi (1 m), englantilaisjousi (2 m) ja siriono-jousi (3,6 m) ampuvat pituutta samassa, “yksipuisten” luokassa. Primijousi on kulttuurisidonnainen metsästys- ja voimankäyttöväline. Materiaali ja rakenne ei tee jousista yhteismitallisia. Yhtä hyvin voisi jakaa ampujat luokkiin esim. hiusten kiharuuden perusteella.
Pituutta on varmasti aina ammuttu ja pitkälle ampuminen on ollut tärkeää ainakin sodankäynnissä. Itseäni kiinnostaa pituusammunnassa juuri kulttuurisidonnainen ammunta, eli välineet ovat militaria-tyyppisiä. Jousen ja nuolen tarkoitus ei siis ole pelkästään ampua muuhun käyttöön kelpaamaton nuoli mahdollisimman pitkälle.
Pituusammuntaa ei minun tietääkseni ole harrastettu käytännön elämästä vieraannutettuna urheiluna muuta kuin Turkin hovipiireissä. Ja sielläkin ilmeisesti vain suhteellisen myöhäisinä vuosisatoina.
Knuutinpoikien parissa on siis tarpeetonta väitellä siitä, kuuluvatko nokkivahvikkeet “yksipuiseen luokkaan” vai ei. Meillä ei ole mitään virallisia jousiluokkia pituusammunnassa. Jokainen saa määritellä luokkansa miten haluaa. Itse ammun preeriajousiluokassa, siis preeria-perusjousella leikkavaakärkistä vesanuolta. Yhdysvaltalaiset eivät tunne tällaista luokkaa lainkaan, mutta sillä ei ole minulle merkitystä.
Jos joku on kiinnostunut ampumaan yhdysvaltalaisten säännöillä ja luokituksessa, niin sehän on täysin mahdollista. Myös kisat voi järjestää heidän säännöillään, kunhan ottaa ja tekee sen. Mutta sitä ei voi edellyttää, että muut järjestäisivät, joiden intresseihin asia ei kuulu. Jos haluaa tosissaan ampua USA:n siunaaman tuloksen, niin paras tapa olisi lentää Utahiin ja osallistua siellä suolajärvellä pidettäviin kisoihin. Heillä on valmiit systeemit, eikä lentolippu maksa kuin muutaman satasen. Siellä saisi asialleen varmaan myös julkisuutta eri tavalla kuin ampumalla Turussa ABC:n pellolla viiden ihmisen porukassa.
Toisaalta:
USA:n pituusammuntaseurahan on jo määritellyt luokat, joissa ammutaan epäkulttuurisin välinein. Miksi ne luokitukset eivät kelpaa? Näiden lisäksi on sitten jonkin kulttuurin mukaiset luokat. Esim. englantilaistyylisellä sotajousella ammuttavat sotanuolet ovat oma luokkansa. Ei sitä voi verrata jollakin mikä-mikä-pituusjousella ja pituusnuolilla ammuttuihin tuloksiin. Preeriajousella ammuttavat sotanuolet ovat oma luokkansa jne. MInusta tämä jako on aivan selkeä. Jokainen saa mitä haluaa. Kohdistuipa kiinnostus pelkkään abstraktiin pituusammuntaan, tai kulttuurisidonnaiseen, niin luokka löytyy aina.
Simo vastasi aiemmin itselleen. Siksi voisin tehdä paremmin Knuutinpoikien primitiivi-ideologiaan paremmin sopivat luokitukset ja säännöt.
Miten Simo määrittelee nämä välineet? Mistä löytyy määritelmät, jotta uusi tulokas voisi ne katsoa ja tehdä sopivat välineet ja osallistua kisaan? Sisäpiiriläiselle rutiinia mutta uusille ei niinkään.
Ilmeisesti kukaan ei sitten halua. Ammutaan muutaman hengen porukoissa ja ihmetellään, miksi 250 metriä on jo kova suoritus.
Se, mitä ehdotan, ei ole Simolta pois, eikä varmaan keneltäkään muultakaan. Knuutinpojat järjestää ainoana seurana Suomessa pituusammuntakilpailuja. Sillä on iso merkitys ja se on tärkeää, jotta voidaan ampua virallisia kilpailutuloksia. Toivottavasti homma jatkuu!
USA:n säännöt ovat järjettömät kulttuurisidonnaisen ja funktionaalisen jousiammunnan kannalta. Kuten jo totesin, esim. jousten “yksipuisuus” ei tee eri kulttuurien jousista millään tavalla yhteismitallisia tai että niiden olisi hyödyllistä kilpailla samassa sarjassa. Yhtä hyvin voidaan jakaa ampujat vaikka kauneuden perusteella eri luokkiin.
USA:ssa on eräissä osavaltioissa pituusammuntatestejä jousimetsästäjille, joilla määritellään, onko jousi riittävän tehokas heittämään metsästysnuolta vaaditulle minimietäisyydelle. Näitä voisimme myös me kokeilla.
USA:n säännöt ovat ihan hyvät niille, ketkä ne sellaisiksi kokevat. Eli jos kokee, että jousen olennaisin asia on sen “yksipuisuus”, “yksinkertainen laminaattisuus”, “monimutkainen komposiittisuus” tai mitä näitä luokituksia olikaan. Ja sitten näitä vertaillaan turkkilaisvaikutteisilla pituusammuntanuolilla ampuen.
Minulle sillä ei ole merkitystä, miten joku määrittelee luokkansa, jos ampuu pituutta. Tuomo voi aivan hyvin tehdä ehdotelman luokista ja ne jotka löytävät siitä itseään koskettavan luokan, niin voivat ampua siinä systeemissä. En näe tarvetta millekään suljetulle systeemille, missä luokkien määrä olisi rajattu tiettyyn määrään. Pikemminkin luokkien rajattomuus innostaa kokeilemaan tuloksia eri systeemeillä. Esim. minulla on bushmanni-jousisetti, jolla en ole koskaan ampunut. Saatan innostua kokeilemaan bushmanni-pituusjousiammunnan Suomen-ennätystä. Missään “yksipuisten” luokassa ko. jousella ei olisi mitään aihetta ampua. Jousten materiaaleihin ja rakenteeseen perustuvia luokkia on tietysti rajallinen määrä, mutta kulttuurisidonnaisia luokkia on käytännössä sadoittain.
Englantilaiset ovat jo määritelleet kulttuurinsa ja historiansa mukaiset kriteerit sikäläisille sotajousille ja niiden kanssa pituutta ammuttaville nuolille. Mikke taitaa olla Suomessa ainoa, joka on ampunut pituutta sikäläisen systeemin mukaan. Preeria-välineistölle ei ole määritelty rajoja tässä yhteydessä, mutta sen voin tehdä. Sen voi tässä nyt kuitenkin sanoa, että nuolen täytyy olla tyyppiä preerian sota- tai metsästysnuoli, ei turkkilainen pituusammuntanuoli. Jännekin saa varmaan olla vain luonnonjännettä, jotta pysytään paremmin aiheessa.
Eli perusjako on minusta selvä. Mihinkään tietyyn kulttuuriin kuulumattomilla välineillä voi ampua jonkin amerikkalaistyylisen jaotuksen mukaisesti. Ja kulttuurisidonnaisissa luokissa ammutaan tietysti juuri sen kulttuurin mukaisilla välineillä niin aidosti kuin mahdollista.