Uimarantaa raivatessa vedestä nousi suurehko lylymäntytukki. Inuitithan tekivät jousensa rantaan ajautuneista ajopuista. Pitäisiköhän halkaista ja katsoa, mitä tämä on syönyt:bomb:
?
7 tykkäystä
Eikös niissä inu jousissa (siellä erämaan takana) sitä puuta laitettu vain paikoitellen niihin muuten sarvesta, jänteestä ja luusta tehtyihin kaariin? Muista vain yhden kokonaan puusta tehdyn inun nähneeni. Siinäkin oli lievää B profiilia muistaakseni.
Tosi tiukkaa lylyä!!!
Suolaveteen pudonnut puu taitaa heti lakata lahoamasta ja säilyy sellaisenaan lie aika kauan. Järven pohjassa maannut puu taasen alkaa heti hajoilla. Toisaalta täällä mökkijärven rannoilla taitaa olla 6000 v vanhoja kantoja, en ole yrittänyt kyllä veistellä niitä minkälaista puu on.
Se on tuo mänty ollut joskus nyökällään järvelle päin, jonkun verran on aikaa jo vierähtänyt! Hyvin voi kuvitella mielessä miltä näyttänyt.
Otos Tufton Masonin kirjassa “North American bows, Arrows and Quivers” on kyllä useampi puinen inuit-kaapelijousi, myös arktiselta alueelta. Kirjassa tosin ei juurikaan analysoida esiteltyjen jousien puuaineksen alkuperää, että onko tehty jostakin tundrapajusta vai ajopuusta.
Eilen halkaisin lylyn rungon ylemmän osan. Heti halkaisun jälkeen lohkopinta oli iloisen punakeltainen kuin pitkään muhineen tervaskannon sisus. Vuorokausi ilmakosketusta ja alkaa näyttää aivan lahopuulta. Jotenkin tuntuu, että olisi pitänyt olla liikkeellä ennen puun veteen kaatumista, siis ehkä vuosisata tai pari aiemmin.
2 tykkäystä
Todennäköisesti yleisin arktisen alueen jousipuu historiallisella ajalla oli haaksirikkoutuneista laivoista peräisin oleva ajopuu, lähinnä tammi.
Mieltä kutkuttaa sekin mahis, että kun greenheartin kaltaisia hyperpuita käytettiin pohjoisten alueiden merialusten kuluvimmissa osissa, olisiko trooppisia puita myös joissain arktisissa jousissa.
3 tykkäystä
Alueen suuret joet kuten Mackenzie ajavat myös subarktisia puita kuten mustakuusta Jäämereen. Kovin hääppöisiä jousipuitahan ne eivät ole.