Preeriakisan lähestyessä intiaanien ammuntatekniikka ihmetyttää. Lyhyt jousi ja jänneväli vaatii teknisesti aikas paljon ampujalta. Youtubesta löytyy läjäpäin vinkkejä mutta luottaako niihin vai eikö, siinä pulma. Onko välimeren tekniikka järkevä vai pitäisikö mennä nipistyksillä kuiteskin. Ampuuko joku nipistyspeukkutekniikalla jousi poikittain vai osuuko tolla kurssilla opitullakin välimerellä?
Toi Ishin tekniikka vaikuttaa toisella katsomalla aika fiksulta. Ei jänne ainakaan hakkaa kättä mustelmalle.
Kummallisen näköistä… Voitiinko noin ampua hevosen selästä? Mielikuva on kovasti ihan perinteinen ote jousesta hepan selässä.
Ensimmäisen videon ammunta taas ei mun silmään näytä yhtään oikealta, jotenkin huteran luonnoton etukeno, aivan kuin ampuja kyykistyisi - turhaan. Toivottavasti ei tämä ole se aito tapa ampua. @JMenna tai @SimoHankaniemi tietää varmasti tästä.
Huvittava muuten, opettaa perinteistä intiaanien ammuntatyyliä jousella jossa on jänteen vaimentimet.
Jenkkien touhua…
Preeriakisassa kaikki ampui viime vuonna välimerenotteella. (Muistaakseni).
Joo, karvatupsut on vähän kornit kyllä. Toisaalta, peukkutekniikka oli mongolienkin ja samuraiden käyttämä ja jousen kääntäminen ammuttaessa. Ja muistelen nähneeni jossain myös apachien ampuneen nimenomaan jousi poikittain ilman käsivarsisuojia. Pitänee opetella peukuttamaan. Onhan tässä aikaa monta päivää.
Well… niitä Pohjois Ameriikan natiivien ammuntatekniikoita on aika läjä. Ei olemassa sellasta yhtä “Intiaaniammuntatekniikkaa”. Otteista jänteestä ja nuolesta on monia, kuin myös variaatioita jousikäden asennossa ja kallistuskulmassa. Pitääpä kaivaa jotain kuvallista… Itse ammun välimeren tyyliin jossa päätyön nuolikädessä tekee keskisormi ja nimetön, etusormi statistina.
Tasankojousten vetopituus näyttäisi olevan pääsääntöisesti lyhyensorttista joka mahdollistaa kolmen sormen vedon. Jännekulma ei ole täydessäkään vedossa sormia lyttäävä. Aika yleinen näyttää ollen nipistys+apusormet -metodi. Katotaan mihin sitä päätyy. Jos kerkiää saamaan jousen valmiiksi.
Tasangoilla ammuttiin moneen tyyliin, mutta kyllä avustettu nipistysote oli kaikista yleisin otetyyppi ja klassinen ote (pliis, ei Välimeren ote) fringe-kamaa. Jos Preeriakisassa sallittu jousen mitta ei edusta tasankojousten raja-arvoja vaan enemmistön enimmäismittaa, samalla logiikalla myös klassisen otteen pitäisi olla kieltolistalla. Siinäpä haastetta, kun vedellään jousiamme nipparin kanssa, ja osuakin pitäisi 40 metrin päähän!
Veto oli tosiaan useimmiten lyhyt tasankoammunnassa. Nuolivarsien tyypillinen pituus esimerkiksi Smithsonianin kokoelmissa on 19 - 22", eikä näitäkään nuolia vedetty kärkeen asti läheskään aina. 120-senttinen, kapea yksipuinen (vallitseva tyyppi) ei pariakymmentä tuumaa pidempää vetoa nielekään.
Joo ja ei pelkästään ote nuolesta/jänteestä vaan myös jousikäden toiminta ammuttaessa. Perinteisesti pitkillä jousilla ammutaan jousikäsi suorana ja jännettä vetämällä, inkkarityylissä ilmeisesti jousikäsi osallistui aktiivisesti vetoon työntämällä jousta vedon kanssa samanaikaisesti niinkuin tossa Ishivideossa. Laubin kirjassa American Indian Archery mainitsee saman asian.
Saatan jopa lyhentää tota mun jousitekelettä 120-senttiseksi että vaakataso ja työntö/veto olisi helpompi. Tai sitten en.
