Hyvän pituusammuntanuolen piirteet

Jousiammunta Pituusammunta
1

Millainen on hyvä pituusammuntanuoli? Triviaali vastaus on tietenkin, että sellainen, joka lentää mahdollisimman pitkälle. Mutta miten sellainen nuoli lopulta tehdään?

Teettekö nuolen tuosta vain lonkalta, ihan mututuntumalla? Vai käytättekö jotain valmiita mittoja? Entä onko tavoitteena tietty paksuus, jäykkyys, painopiste, tietynlainen barrelointi? Onko jotain, mikä tekisi pituusammuntanuolesta jotenkin erityisen työlään? Miksi pituusammuntanuolen pitäisi olla käsityötaidon mestarinäyte sarvikärkineen ja -nokkeineen, jos (ja kun) on aivan mahdollista, että nuoli osoittautuu ensimmäisellä laukauksella aivan surkeaksi tai jopa katoaa. Jos ja kun mestaritkin tekevät satoja nuolia ja valitsevat niistä testaamalla parhaimmat, niin jo se osaltaan kertoo, että pituusammuntanuolen tekeminen on täysin hakuammuntaa tiettyjen rajojen puitteissa.

Sopiva barrelointi, sopiva paino, hyvä viimeistely ja sulitus, niin siinähän se on!

2

On varmaa, että kukaan väärti pituusampuja ei tee pituusnuolia lonkalta mutulla. Kovia tuloksia edeltää aina läjä empiriaa. Itse kukin kyllä aloitti hakuammunnalla. Käsittämättömän pienet erot nuolissa vaikuttavat kantamaan ratkaisevasti. Lähes identtisessä pituusnuolisetissä on aina yksi nuoli, joka lentää muita pidemmälle. Melkein samanlainen mutta vähän erilainen nuoli lentää vielä pidemmälle, ja sen metsästyksessä saattaa syntyä 100 tai 500 nuolta.

Itse olen tehnyt kaikkiaan ehkä 30 pituusnuolta, ja nuoliin panostamalla olen kasvattanut henkilökohtaista kantamaani noin 100 metriä. Nuolia vähän tuunaamalla se 300 jaardia ja 300 metriäkin puhkotaan.

3

Näinhän se menee - mutta mitä nuoliin panostaminen käytännössä tarkoittaa? Mikä on tavoite, kun nuoli on työpöydällä? Barreloitko, kunnes nuoli on tietyn paksuinen tai tietyn jäykkyinen? Onko sinulla tavoitemassa? Vai loppuuko työstäminen, kun nuoli vain näyttää hyvältä? Käyttääkö kukaan perustellusti selkeää mitattavaa parametria

Näinhän se menee - mutta pystyykö kukaan oikeasti kertomaan, mikä se pieni ero lopulta on? Tietty kaava on olemassa mutta sen jälkeen mennään ihan sokkona. Pituusammuntanuolissa ei päde samat periaatteet kuin tauluammuntanuolissa, joita voidaan testata mielin määrin vaikka sulattomana, eri kärkipainoin, pituuksin ja siten hakea paras mahdollinen eri parametrien yhdistelmä.

Itse teen nyt pituusammuntanuolia sillä periaatteella, että barreloin nuolet sopivasti niin, että painopiste tulee keskelle. Paksuus 7–8 milliä. Sen jälkeen teen nuolista erijäykkyisiä, jonka jälkeen testaamalla löytyy toivottavasti tilastollisesti toimivin jäykkyys. Oletan, että nuolen jäykkyyden on oltava sopiva, vaikka PA-foorumilla kävinkin ilmi, että samalla nuolella on ammuttu ennätykset niin 35-, 50- ja 70-paunaisilla jousilla. Jos laukaisun ja nuolen lähdön saa hiottua hyväksi, niin sitten onkin enää nuolen (varsinkin sulituksen) ilmanvastus, jolla on suurin merkitys kantamaan. Sen pienentäminen on melko suoraviivaista mutta työlästä.

Toisin sanoen, nyt nuolen pituus on määritelty ennakkoon, samoin paksuin kohta sekä barrelointimuoto karkeasti. Sen jälkeen lopputulos on sitä mitä sattuu tulemaan.

Kokonaan toinen kysymys on se, mihin nuolien tuunaaminen lopulta riittää. Kukaan ei liene testannut jousensa todellista potentiaalia kunnon testeillä. Voi olla, että niillä jousilla, millä nyt ollaan ammuttu Suomessa pituuskisoja, ollaan jo aivan äärirajoilla, mikään nuoli ei välttämättä lennä ko. jousilla enää pitemmälle, paitsi ehkä joitakin metrejä tai jopa muutama kymmenen metriä, jos hyvä laukaisu sattuu kohdalle. Jousen suorituskyky ei parane, vaikka nuolta kuinka tuunattaisiin ja paranneltaisiin.

4

Hyvä aihe!

Kun lähdetään pituusnuolia tekemään, on mielessä (tietenkin :wink: ) seuraavat speksit:

  • oikea jäykkyys
  • oikea pituus
  • oikea painotus
  • oikea sulitus

Mikään ei siis varsinaisesti ole sattuman kauppaa. Jäykkyyden mittauksella päästään todella lähelle optimia, jolloin ei magialle ole tilaa jouseen sopivuudessa.
Massan minimoinnin takia nuolista tehdään määrämittaisia.
Painotus on jo kinkkisempi, jossa löytyy kokeiluvaraa. Painotus on omissa nuolissa vaihdellut barreloinnin takia, mitään kärkipainoa kun en käytä. Materiaaleja sarvinokkeihin ja kärkiin olisi, mutta en ole niihin hennonut vielä aikaa uhrata. Olen itse ampunut hyviä tuloksia 150gr-230gr nuolilla. Perstuntuma on että 180-200gr on paras.
Sulitus luonnollisesti mahdollisimman pieni. Nykysellään se on mun nuolissa 27x6-7mm.
Nuolen ohuus on tietysti juttu, joka kannattaa huomioida. Parhaat tulokseni kun olen ampunut 8mm nuolilla - ohkaisempaa ei ole ollut. Tuosta paksuutta pudotan jonnekin 7-7,5mm uusilla nuolilla. En ihmettelisi vaikka näillä ohkasemmilla pamahtaisi 300 rikki heti.

Profilointi on siis se juttu, mikä muuttuu kun nuo perusjutut on kunnossa. Profiloinnin olen tehnyt hieman seuraillen tätä dokumenttia: http://margo.student.utwente.nl/sagi/artikel/turkish/

Olisin hieman samaa mieltä noista jousien heittämisistä, nopeita jousia kaivataan. Mulla on tuossa nyt 120-145cm pitkiä jalavarekurveja 3 kappaletta, 62# @24", 70# @22" ja 76# @24". 2 pisintä pitää 7-9cm refleksiä jänteeltä oton jälkeen, lyhin muutaman sentin. :slight_smile: Uskoisin että nuo tekee vielä tuhoa… Sanan kaikissa merkityksissä! :smiley:

5

Nuoliin panostaminen on käytännössä tarkoittanut esimerkiksi sitä, että olen ottanut tarkasti selvää pisimmälle lentävien nuolieni ominaisuuksista ja pyrkinyt huolella kopioimaan niitä uusiin nuoliin. Aikaisemmin tein erityisesti spineltään villisti vaihtelevia nuolia, mutta käytäntö osoitti, että vääränjäykkyinen ei lennä pisimmälle vaikka se olisi minkälainen.

Panostaminen on tarkoittanut myös ihan yksinkertaisesti sitä, että teen nuolet huolellisemmin kuin aiemmin. Nuolivarsissa on oikeasti tasainen ja tasapainoinen barrelointi, ne on läpikotaisesti viimeistelty lasinliukkaiksi ja niiden sulitukset ovat oikeasti niin huolella tehty kuin osaan. Kaikella on väliä, eikä mikään hifistely ole liioittelua, toisin kuin metsästysnuolissa. Näillä eväillä mentiin 169 metristä 268 metriin eikä katto ole tullut vastaan.

Barreloimattomalla pituusnuolella en tee mitään, joten barreloin nuolivarret alusta saakka, jo ennen nuolivarren pyöristämistä. Lähtökohtana on jälleen parhaimman nuolen barreli, joka on tähän saakka ollut melko mieto. Jos ja kun pyöristetyn barrelinuolivarren jäykkyys on riittävä, hyvä. Jos se on riittämätön, tulee siitä kevyen jousen pituusnuoli.

Pituusammunnan historia osoittaa, että että jousen suorituskyky = kantama paranee, kun nuolta parannetaan, vaikka aiemminkin olisi vedetty täydesti ja laukaistu taidokkaasti. Täsmälleen samalla nopeudella lähtevillä nuolilla voi olla 100 metrin ero lentomatkassa. En minäkään sitä ennen vanhaan uskonut.

6

Mitä puuta hyvä pituusnuoli olisi? Mun alkeelliset yritelmät olivat koivusta, 7mm kukkakeppien varsia. Bambuvarsia olen kiinanpojilta tilaillut, viimeisimmässä satsissa oli yksi selvästi ohuempi mukana jonka ajattelin uhrata pituusjumalien alttarille. Velipoika oli kaatanut tontiltaan pari koristepuuna ollutta tuoksupoppelia, sitäkin harkitsin. Poppelin serkkua haapaakin löytyy valmiiksi billeteiksi lohkottuna, kevyttä kuin enkelin siipi on se.

Tuolla Monus-ketjussa oli vetokuvia jossa mestari ampui kolme sormea nuolen alapuolella. Eliminoiko se yläsormen melkein pakostikin jarruttavaa vaikutusta?

7

Hill ampui 89 vuotta sitten todella pitkäikäisen pituusmaailmanennätyksen koivunuolella, vaikka ei uskoisi, tavallisesti niin löysästä puusta.

Bambunuolilla on ammuttu mm. 50-paunaisten yksipuisten ME, mutta valikoiva on oltava. Perryn enkkanuoli oli vain 5.6 mm paksu.

Poppelinuolella ammuttiin vielä vähän aikaa sitten voimassa ollut ELB-enkka, jota voisi hyvällä syyllä pitää edelleen oikeana ELB-enkkana.

Melkein mistä tahansa puusta tai ruohosta voi löytyä poikkeuksellisen jäykkä varsiyksilö, josta tulee huippuluokan pituusnuoli taiten tehden. Ollaan siis lajin suhteen samassa jamassa kuin puujousirenessanssin myötä jousipuissa: kaikista syntyy, design ja toteutus ratkaisee.

1 tykkäys
8

Oliko Perryn nuoli bambunvesa vai säleistä liimattu? Mikä on pituus?

Hiukan numeroiden pyöritystä… Jos oletetaan, ettäPerryn bambu oli äärimmäisen jäykkää; löysin tonkin-bambulle joitakin MOE-arvoja, noin 30000–38000 N/mm2. Jos käytetään arvoa 40000 N/mm2, niin tällaisesta bambusta tehty 5,6 milliä paksu tikku taipuu 26 tuuman tukivälillä ja 2 paunan painolla 27,65 milliä. Sen “normaali” spinearvo olisi siten noin 25 #. Taipuma 22 tuuman tukivälillä (2 paunan paino) on 16,7 milliä

Samat laskelmat Alan Casen parhaimmalle bambusälenuolelle: Pituus 26,3 tuumaa, halkaisija 5,94 mm, taipuma 14,48 mm (22 tuuman tukiväli, 2 paunan paino), josta saadaan MOE-arvo 36560 N/mm2. Laskennallinen spine-arvo (26 tuuman tukiväli, taipuma 23,9 mm) on 27 #.

Vastaavasti laskin omille uusille kuusinuolille arvoja. Halkaisija 8 mm, jäykkyys 65 #, niin MOE-arvo on noin 26000 N/mm2. Jos halutaan taipumaksi sama 27,65 milliä, niin tällä kuusella se tulee eteen, kun halkaisija on 6,24 milliä. Jos taas taipumaksi halutaan 23,9 mm, niin halkaisijan pitäisi olla 6,47 mm.

Näissä laskuissa on jätetty barreloinnnin vaikutus huomiotta. Pitäisi itse asiassa mitata tasapaksu aihio ja barreloitu ja katsoa, kuinka paljon se vaikuttaa taipumaan.

Jotenkin jo näistä kahdesta laskelmasta alkaa käydä ilmi yksi olennainen asia, mitä aavistelin jo aiemmin - liian jäykän nuolen käyttäminen. Edellisestä pituusnuolierästä parhaiten lensi notkeimmat nuolet. Samoin ikivanha bulletwood-ennätysnuoleni on melko notkea, selvästi notkeampi kuin viimeisimmät nuolet. Samaa on nähtävissä em. laskelmissa, kyseiset nuolet ovat todella notkeita. Ehkä juju on siinä, että sopivan notkealla nuolella löytyy oikea viritys. Taannoinen suurnopeusvideo, jossa ammuin yhden pituusammuntanuolen, niin se oli selvästi liian jäykkä ja otti siksi kimmokkeen kahvasta. Taulunuolilla tämä tapahtuu äärimmäisen harvoin, koska nuolissa on kärkipaino ja ne ovat pitkiä, useimmiten, jos nuoli kolahtaa kahvaan, niin se on liian notkea. Mutta pituusammunnassa pelataan aivan erilaisilla nuolilla.

Tässä on myös mahdollisimman jäykän ja tiheän puun käyttämisen idea - nuolivartta voidaan ohentaa hyvinkin ohueksi, jolloin ilmanvastus saadaan pieneksi sekä jäykkyys sopivaksi. Samoin tiheä puu tuo ohueen nuoleen riittävästi massaa. Lisäksi luulen, että hyvin suurella MOE-arvolla (lähtökohtaisesti jäykkä materiaali) on jotain tekemistä värähtelyjen vaimenemisen kanssa, positiivisessa mielessä tietenkin.

Olen aiemmin aristellut nuolien ohentamista alle 8 millin, peläten niiden menevän liian notkeiksi. Luulenpa, että teen sittenkin seuraavista noin 7 millin, ehkä jopa alle, nuolia. Pitääpä tosiaan nyt rohkeasti kokeilla notkeampia nuolia.

Tiivistelmä: 50-paunaiselle jouselle nuolen sopiva taipuma 22 tuuman tukivälillä on ennätysnuolien perusteella noin 13–17 milliä.

9

Liian jäykkä pituusnuoli tulee nopeasti alas, siinä missä liian notkeakin. Itse kun olen pitänyt yhtenä johtotähtenä pituusnuolten ohuutta, niin havaintoni on, että jäykimmät ohuet nuolet lentävät pisimmälle. Kahdeksaa milliä paksummat nuolet eivät ole lentäneet minulla koskaan edes 200 metriä. Pienenkin paksuuseron vaikutus kantamaan on myös Klopstegin dataa, ei pelkkää Kumpulaisen sumeaa biasta.

Perry teki ainakin ennätyksiä ampuessaan jousensa 24 tuuman vedolle, joten oletan ennätysbambunuolen olleen sen mittainen, ellei msitten sääntöjen sallima 23-tuumainen, joka vedettiin paksun kahvan sisäkyljelle. Casen laminoituja bambunuolia ei ollut vielä käytössä tuo 50# enkka ammuttaessa, joten yksiruohoinen varsi on oletettava.

Spineltään paras pituusnuoleni taipui 11.4 mm 22" tukivälillä ja 2# painolla. 26" tukivälin asteikolla (A:tTS) nuoli spinetti tasan 60#. Tätä notkeammat ja myös ohuemmat samantyyppiset nuolet ovat lentäneet toistaiseksi aina lyhyemmälle. Ohuus kuitenkin rulettaa niin paljon, että ohuimmat liian löysät nuolet ovat lentäneet kymmeniä metrejä pidemmälle kuin yhtä löysät paksummat nuolet ja lähes yhtä pitkälle kuin spineltään oikeanlaiset paksummat nuolet.

Puulajien saati nuoliyksilöiden eroja etänä mietittäessä homman kamppaa luontainen vaihtelu. Käytäntö on osoittanut, että melkein minkä tahansa puulajin sisällä on tiheydeltään, jäykkyydeltään, kimmoisuudeltaan ym. anomalisia yksilöitä. Joku tonkin-bambun kirjallisuudessa ilmoitettu kimmokerroinalue ei todennäköisesti kata läheskään tonkin-bambun todellista vaihteluväliä.

Heräjärven (2002) laajassa koivututkimuksessa itäsuomalaisen tukkikoivun kuiva-tuoretiheys vaihteli välillä 372 - 653 kg/m3, MOE-arvo välillä 7,8 - 20 GPa ja MOR-arvo välillä 61,3 - 156,6 MPa. Ero ääripäiden välillä on siis 2 - 2,5-kertainen - kuin jostain jalopuulistasta tahallisesti valkattujen hyvin erilaisten puulajien kirjallisuudessa ilmoitetut ominaisuudet.

Hillin 357 metrin koivunuoli oli varmastikin ääripään koivusta vuoltu.

Onko sinun bulletwood-ennätysnuolesi jäykkyys mahdollista mitata? “Melko notkea” ei sano paljon mitään. :slight_smile:

10

Yksiköistä vielä, esimerkiksi 40000 N/mm2 on sama kuin 40 GPa.

Schott (2006) toteaa, että tonkin-bambun pinnan (1–2 mm) MOE on 40–47 GPa, neljän millin syvyydessä noin 10 GPa ja viidessä millissä enää joitakin gigapascaleita. Muutos on nopea.

“Melko notkea” on 13,7 milliä kun tukiväli on 22 tuumaa.

11

Mun 250 metrinen mäntynuoli taipuu 22" testissä 13,4mm joka vastaa taulukosta 49 paunaa. Nuoli on 22,5" pitkä ja ammuin sitä noin 55 paunan vedolla jalavarekurvilla.
Sattuu lukemat aikalailla samaan.

12

Jatketaanpa tätä aihetta.

Lajittelin ja mittailin ison määrän mäntynuolivarsia, koossa 5/16 tuumaa. Sieltä paljastui muutamia kiinnostavia piirteitä. Toki eri parametrien vaihteluväli oli valtaisaa, esimerkiksi jäykkyys vaihteli välillä 26 ja 64 paunaa. Massa oli 292–494 graania, ja niin edelleen.

Pituusammuntanuolinäkökulmasta laskeskelin myön nuolivarsien jäykkyyttä suhteessa massaan. Kätevin numeroarvo tuli, kun jakoi jäykkyyden (paunoissa) nuolen massalla (grammoissa). Ison otoksen mediaaniarvo oli 1,78, minimiarvo 1,07 ja maksimarvo 2,20. Keskimäärin, mitä jäykempi nuolivarsi, sitä jäykempi se oli suhteesa massaan, toki vaihtelua esiintyi. Jäykillä kuusivarsilla lukema oli jo parhaimmillaan 2,54, eli selvästi jäykempi suhteessa massaan kuin parhaimmilla mäntyvarsilla.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valitsemalla jäykimmät nuolivarret suhteessa massaan, voidaan tehdä ohuin tai kevyin mahdollinen pituusammuntanuoli - ja siten myös oletettavasti paras nuoli. Valitsemalla numeroarvojen perusteella parhaimmat nuolivarret voidaan konkreettisesti vaikuttaa hyvien pituusammuntanuolien lähtökohtaan. Kokonaan eri asia on sitten se, miten hyvä pituusammuntanuoli pitäisi tehdä ja kolmas asia on se, miten hyvän ja hyvin tehdyn pituusammuntanuolen pystyy ampumaan mahdollisimman pitkälle.

13

Eipä kovin vaativaa laskutoimitusta tähän tarvittu. Eli selvennyksenä, mitä suurempi numero, sitä parempi.
Voisi otta saman mittaussetin omille nuolille.

Eiköhän sitä pikkuhiljaa ala olemaan jo jotain tietoa miten nuolia tehdään. :slight_smile: Mä tarviisin sitä sun huippuluokan raakanahkaa!

14

Joo, vanhaa asiaa, eikä edes mitään korkeampaa matematiikkaa tarvita. Kiinnostavaa oli, että parhaimmat nuolivarret olivat jäykkyydeltään vähän päälle 50#, tiheydeltään hieman keskiarvon yläpuolella, MOE-arvo selvästi keskimääräistä suurempi mutta ei niitä korkeimpia arvoja. Massa aika keskimääräinen. Noissa parhaimmissa ei ollut mitään ääripään nuolivarsia. Mutta hyvä parametri, jonka avulla voi valita parhaimmat pituusnuoliaihiot. Lisäksi sain ainakin itse hyvää dataa, johon erilaisia nuolivarsia voi sitten verrata.

Jos yleispätevän arvon haluaa, niin silloin pitää laskea suhdeluku MOE jaettuna tiheydellä.

Olisi ihan kiinnostavaa tietää, että mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että puusta tulee jäykkää suhteessa tiheyteen. Geenit, kasvuolosuhteet, molemmat?

Poimi talteen seuraava auton listimä orava - siitä voisi saada oikein erinomaisen ohutta raakanahkaa! Vai mitä sanovat oravaspesialistit - orava vastaan peura?

15

Minäkin mittailin tuossa melkein kaikki (80kpl) 5/16 mäntynuoleni, painot oli keskiverrosti luokkaa 430-460 greiniä ja jäykkyys 58#.
Paras varsi tähän mennessä taisi olla 435 greiniä ja 63 paunaa. Siinä oli suhdeluku 2,25. Aika paljon oli kakkosia tai parempia. Hyvä sarja siis!

Taidan ottaa vielä sen eulerin kriittisen kuorman ja sitten onkin niin paljon mittailuja että saa riittää. :smiley:
Se on vähän tässä odottanut, kun on pa:n “willie”:lle pitänyt heittää testilukemia sillä metodilla.
Voisin siitä laittaa koonnin sitten tännekin, miten arvot vertautuu jne.

Katselin viime vuoden pituusnuoliaihioiden jäykkyyksiä ja nämä on nyt armottomasti parempia kuin ne. Paras oli viimeksi yksittäinen 58 paunainen. Tässähän lohkastaan suorilta jopa pari millin kymmenystä paksuudesta pois! PARI MILLIN KYMMENYSTÄ! Hah, noh meille se on paljon.

16

No huppista… Mittavirhehän se tuli, olin spinettänyt varret alipainoisella punnuksella, edelliset lukemat eivät pitäneet paikkaansa.

Koko 83kpl satsi on nyt mitattu ja sain keskiarvoksi 1,96 tuolle jäykkyyden suhdeluvulle. 61 paunaa oli jäykin varsi ja 2,15 suhdeluku suhteellisesti jäykimmällä yksilöllä.

Täytin jenkkikaverin taulukkoon nuolet, tässä otos parhaista kuudesta nuolesta.

image
image.png1232×139 10.3 KB