Hikkori-LB:stä preeriakelpoiseksi

Avasinpa ihan oman ketjun tälle hikkorijouseni muutokselle pitkästä preeriakelpoiseksi. Vuonna 2008 sen alunperin tein ja käytin Kuralan maastokisassa ja paunoja oli 60 lbs @ 28". Enpä sitä paljoa sen jälkeen käyttänytkään, vaan viimeksi on verstaan nurkassa ollut pölyyntymässä, joten päätin typistää sen. Katsotaan, saako modifioituna enemmän hommia. Nyt se on pari milliä vaille 130 cm (reilu 51"), lavoista otin leveydestä varmaan 1,5 cm pois ja hiukan lähti paksuudestakin. Kahvasta poistin siihen liimatun paksunnoksen pois, joten jousi on nyt yhdestä puukappaleesta. Tilleröinnin jälkeen vaaka näytti 57 lbs @ 22", joka on 2,3-kertoimen mukaan sopiva vetopituus.

Vesanuoliakin laitoin lopuksi muutaman tekeille; 27", pihlajaa, koivua ja jotain tuomen tapaista. Keppien jäykkyys on jotain sekalaista, mutta reilu ylimitta ja pitkä sulitus ohjannevat nuolet haluttuun suuntaan, jos lyhyellä vedolla yleensäkään opin jotenkin ampumaan.

Moderaattori voi halutessaan siirtää tähän jouseen liittyvän keskustelun kommentit tähän ketjuun Preeriakisa/American Round/Pituuskisa -ketjusta.

4 tykkäystä

Pitkät nuolet on hyviä ampua lyhärilläkin! Apacheilla oli 33-34" nuolia kun jousi vain 44".

Kyllä noista vielä sen 2" lyhentää :grin:

Ylipitkänä on vähemmän ronkeli jäykkyyden kanssa. Mitä lähempänä vetopituutta, sitä tarkemmin pitää spinen olla sovitettuna jouseen. Jos tuolla mun kepukalla 2,3 suhteella semmoiset 22” vetää, niin jää 5” ylimittaa korjaamaan jäykkyyseroja ja laukaisuvirheitä. :grin:

1 tykkäys

Muista Lehtis että preeriakisassa pitää olla vesanuolet. Vielä ehtii hyvin oikomaan, parissa viikossa kuivuvat

E: tarkemmin katsottuna nuo ovatkin vesoja. Ei mitn siis!

Jep, vesoja ovat. Porakoneen ja nauhahiomakoneen kanssa barreloituja. Nokkipää n. 8,5 mm ja keulapää n. 9 mm, keskeltä paksumpia.

Ompas Lehtis löytäny tasavahvaa vesaa!!! wow!!!

Viisi painaa noin 22 g ja kolme (koivua?) n. 30 g. Ensin mainituilla mokkasiinijahtiin.

Useampana vuonna aina näin keväisin vesoja olen keräillyt, kun kuori lähtee näpsästi. Useampi kymmenen on vielä odottamassa.

Haitko pitkään kun paksuudet silmämääräisesti noin tasaisia?

Mökin rantapusikoista poimin. Nokkipään katkaisin kuivana n. 8,5 mm pakusta kohdasta. Se alkuporaan pyörimään hitaalla nopeudella ja nauhahiomakonetta vasten keulapään barrelointi. Tämä siis nyt aikanaan kuivatuille ja oiotuille vesoille.

okey, hionta selittää tasapaksuisuuden.

Innostuin vielä käymään vesavaraston läpi ja 15 sopivaa löytyi huomiseksi askareeksi muotoilla viimeisteltäväksi. 21 vesaa jäi odottamaa tulevaa liian ohuina 27” mittaan. Jos niistä tekisi joskus lyhyitä tai sitten tenavaluokan nuolia.

Nokkipäät tasailtu tästä setistä n. 8,5 mm:iin. Loppu jäi viikolle, kun tehdään siivousreissu mökille vappua ajatellen.

Alkaa lyhytjousisetti olla valmis. Pari nuolta vielä täydennykseksi mökillä odottavista aihioista ja nuolten pintakäsittely päälle. Aihiot 27”, n. 22 g, nokit ompelulangalla vahvistettu, 125 gr kärjet ja 6” sulat (repimällä sulkakynästä irrotettu). Laakiakaan ei ole vielä ammuttu, mutta ehtiihän tässä vielä ennen Kuralan preeriaa.

5 tykkäystä

Komeet sulat. Meikäkin laittaa tälle vuodelle villikalkkunan sulat jännepunoksin.

Mietin myös, josko nyörittäisin sulat, mutta jätin sittenkin vain liiman varaan. Ei kokonaisuus muutenkaan ihan autenttinen ole.

Etu- ja takapäätä meinaat? Inkkareilla oli juuri niin tehty. Sulkaa halkoen ei mitään punoksia minun tietääkseni käytetty. Ne on sitten brittijuttuja ja tarvii hienoja lankoja.

Hieno setti! Sulkien sitomisesta, niin preerialla ne sidottiin lähes aina sulkien edestä ja takaa. Itäisellä metsäalueella, siis Mississippin itäpuolella, käytettiin jonkin verran myös sulan läpi kiertämistä. Kosteammassa ilmastossa tuo läpi kiertäminen on varmaankin parempi. Kuivalla preerialla ei niin välttämätön.

Kiitos, Simo!

Nuolia on nyt seitsemän; kärkiä oli justiinsa vain sen verran, vaikka aihioita jäi vielä useampiakin mökille tulevaisuutta varten. Täytyy vielä tsekata, pääsevätkö kaikki mukaan Turkuun, eli käyttäytyvätkö sopuisasti keskenään. Tru-Oil -nimisen petoelukan rasvaa tulee pari varvia nuolten suojaksi

Ennakkoluuloton aluevaltaus Riihimäen ampujamestarilta. Isot pojot siitä.

Hieman mun makuun tyylirikko hioa nuolet paksuudeltaan samoille millinosille, mutta tietysti niin voi tehdä. Kyllä niitä on hinkattu ammoinkin. Onhan jos minkämoista skraappauskiveä nuoliuralla ja nuolen paksuuden säädintä äijillä ollut.

Itse suosin tapaa että aihio on valmis kuoren oton jälkeen. (tämä selittääkin sen miksi mulla on niin vaikeaa tehdä tasalaatuinen vesanuolisetti - tai löytää) Jonkun mahdollisen oksanpatin voi hieman viilata alas, mutta miltei kasvupaksuudella olen itse mennyt. Maagiset taikauritukset pintaan, sulitus, kärki, ja menoksi. Toisaalta, olen tasalaatuistanut vesasettiä toiseenkin suuntaan, jäykistänyt paahtamalla.