Kun nyt noita 1800-luvun taulunuolia on tullut tehtyä, halusin ottaa vähän mallia toisenlaisista nuolista.
Ei näistäkään prikulleen samanlaiset tule, mutta ainakin lähelle.
Nyt varret on valmiita ja mekaanisesti täysin orkkiksia. Okei, ei lähdetä nyt mäntylajia ja patarautakärkeä nysväämään…
Purpleheart kärjessä, sarvinokit v-liitoksella kuten alkuperäisissä, maalattu ja lakattu. Sulitukseksi tulee kalkkunaa 3". Ehkä vähän turhan isot, mutta olipa niitä eri kokoisia sulituksiakin.
Painoa varsilla 400 greiniä ±5gn. 51# taulukon mukaan ja 71cm pituutta. Kärki 30gn.
Enhän mä vielä osaa maalata noita, mutta vähän on näköset jo.
5 tykkäystä
Hienoja nuolia!
Hankihan kultaväriä, näyttää hyvältä ja tiettävästi edesauttaa osumaan kultaan, eli keltaiselle… Näyttää siltä, että olet maalanut suoraan puulle -> värit leviävät. Aina pohjalle yksi lakkakerros + hionta ja vasta sen jälkeen maalaus, onnistuu paremmin. Entä ovatko nuolet täysin suorat? Pienikin mutka tuo heti vaihtelua ohuiden renkaiden paksuuteen.
Mites tuo nokki, oletko löytänyt kuvia, mistä näkyy selvästi, miten sarvinokki on asemoitu nuolivarren lustonkulkuun nähden? Tuosta kuvasta, eikä kirjasta, josta kyseinen kuva on, näe kovin varmasti miten nokki on asemoitu. Sinä laitoit näköjään sarven lustoihin nähden poikittain, kuten nuolivarteen sahattu nokkiura. Mietin vain, että onko tuo paras valinta? Kestävyyden suhteen ei varmaan ole väliä (?) mutta jos nuolivarressa on mutkaisuutta, niin se on useimmiten lustojen suunnassa. Eli, jos lustot mutkittelevat, niin nuolivarsikin mutkittelee. Nuolivarteen, puuhun sahatussa nokkiurassa lustot ovat päällekkäin ja mutkittelu on siis pystysuunnassa, noissa nuolissa se on sivusuunnassa. Sillä saattaa olla merkitystä Tämä on nyt lähinnä tällaista nojatuolipohdintaa ja teoretisointia, asia olisi kyllä periaatteessa testattavissakin. Tietenkin, mitään ongelmaa ei ole, jos nuolet ovat täysin suorat!
Juurikin noin, tuli huomattua tuo puupinnalle maalaus. Suoriahan ne, mutta tiedän että tuossa maalatessa pitää olla äärimmäisen suora. Kokeilin lakatulle pinnalle maalaamista niin ero on kuin yö ja päivä… Ensi kerralla sitten. En ole paljoa maalaamista harrastanut. Enemmänkin kirves- ja puukkomiehiä lapsuudessa. 
Mun mielestä niissä aikasemmin postaamissani keltasävyisissä nuolissa oli nokki sahattu näin. Ja mun mielestä loogista että onkin. Rasitushan käy varsinaisesti tuonne v-uran pohjaan nyt ja lustot vastustaa halkeamista paremmin. Sarvi kyllä kestää. Tai no, katsotaan ammunta ensin.
Tässä on taas pykälän kevyempiä nuolia, vaikka piti kylläkin saada 380 greiniin. Mutta lentäähän nämä 50 paunaisella.
3" sulitus ja villikalkkunasta kukkosulassa pieni merkintä. Oli ainoa oikea siipinen sulka, mutta kivan värivivahteenhan se antaa.
400-405gn painoa.
Ja osuu 60y.
2 tykkäystä
