En ole ammattilainen puukon tai miekan takoja, varsijousimies enemmän. Mutta pitää tällainen tehdä kun arvostan nykyään vaan suoria kopioita.
Näissä on kahvassa käytetty vissiin marjakuustakin, minä ajattelin käyttää koivua tai ehkä saarnea, ensin pitää takoa terä.
Terä vanhasta potkukelkan jalaksesta. Piti tulla balestrino varsijousen kaari mutta vähän liian ohut, 3mm siihen. Näistä potkurien jalaksista saa omien kokemusteni mukaan hyviä teriä.
Ensin leikataan muotoon ennen taontaa, huomenna taon myös norja ja maltaprojektin kaaret.
Kokeile nyt ensin, että miten tuosta kelkan jalaksesta leikattu suikale edes karkenee ja kuinka korkean lämpötilan tarvitsee ennen kuin ensimmäsitäkään vasaran iskua sille annat…
Juu olen tehnyt tuosta ennenkin puukkoja, karkenee hyvin hehkuvasta kirsikasta
veteen. Päästönä olen pitänyt tuolle materiaalille puukoille hellauuni 180 C puoli tuntia. Balestrinon (jousenkaari) kohdalla päästö olisi ollut 400 C puolituntia. Tuo on mutuilua lämpötiloista ja ajasta mutta usean puukon olen onnistunut noin tekemään. Liipalla ja timanttiviilalla saa niin teräväksi että leikkaa silkkipaperia ja pitää terää hyvin. Normaalisti en näin tekisi vaan tilaisin kyllä puukkoterästä mutta menee muutama vanha potkukelkka uusiokäyttöön.
Taottu, karkaistu, päästetty, hiottu viilalla ja hiekalla ja teroitettu liipalla. Kuvassa teräsuu ylöspäin.
Kahvaan ajattelin koivua. Onko porukalla tietoa mitähän eläinliimaa tuohon kannattaisi laittaa? Kävisiköhän pihka? Porasin kahvaan jo reiän, noin 5 mm jää vielä naulan tapaan kiinni.
Vain tuohitervasta ja lyijystä on viitteitä. Muuten liimoja ei todennäköisesti ole käytetty. Niittaus on 90% yleisin tapa. Seuraavaksi on yleisin on pelkästää sisään puristaminen ilman liimauksia.
Eli kahvaan sopiva reikä. Terän ruotoon taltataan väkäsiä, kahva lämpimään veteen ja terä lyödään sisään. Annetaan kuivua ja hiotaan muotoon. Ei muuta.
Reikä on niin tiukka että vasaralla saa paukuttaa. Tein ruotoon viivoja viilalla. Menee hyvin kiinni ja pysyy. Kahvaan valitsin koivua kun hies- ja rauduskoivu on eurooppalaisia lajeja. Tuo Hedeby 6 on löytö Jyllannista. Menin vuolemaan kahvan jo melko lähelle lopullisia mittoja mutta suojasin teipillä ja narulla halkeilun estämiseksi. Seuraavaksi paukutetaan…tiputan reikään kiehuvaa vettä.
Ei mitään epokseja. Reikä oli sen verran hyvä että sai kunnolla vasaralla paukuttaa, viimeset 10 mm varsinkin. Pysyy varmasti. Kahvaa saa vuolla siistimmäksi. Terää en halua hiomapapereilla kiilloittaa.
Vuolin ja siklasin puukolla, puleerasin puukalikalla, ei hiomapaperia. Nimikirjaimet dremelillä. Sävytys polttamalla ja turha noki pois. Tuli kyllä parempi kuin odotin.
Muotoilin vielä hiljalleen vesisankon avulla kulmahiomakoneella ja ja loput 10 mm käsirautasahalla ettei päästynyt - vähän viilaa ja liippaa vielä mukaan. Oli kyllä rankkaa. Nyt se on alkuperäisempi.
Juu siis ei terään. Tuohi tuohta vasten, muutama siisti kerros. Ikävää kun ei noistakaan ymmärtääkseni ole mitään originaalia mallia olemassa, teriä vaan.
Kyllä niitä on Birkasta, Novgorista ja virosta jonkin verra että vo isanoa oleen ihan yleinen tuippien sekä muiden terävien suojia.
Muut materiaalit ovat tietenkin nahka ja puu. Jopa yksi sarvestakin löytyy jostai, mutta en muista aikakautta. Olisiko ollut 1100-1200 luku.
Parempaa laata on sitten pronssiset tupet joissa on karva suojus sisällä.
Tuohissa ei käytetty liimoja. Ne punotaan ja istutetaan toisiaan vasten. Ei siinä ole mitään tarvetta millekkään liimoille.
Tuohi tuohta vasten, muutama siisti kerros. Ikävää kun ei noistakaan ymmärtääkseni ole mitään originaalia mallia olemassa, teriä vaan.