Tällainen metrinen, noin 35 milliä leveä jännevahvistettu ja käärmeennahalla päällystetty hasseli tuli tehtyä, jonka esittelin Yukun alustalla. Pieniä puristusmurtumia ilmeni valmistumisen jälkeen paikoittain, joten jousi jäi lopulta hyllylle koristeeksi. Tästä seuraavaan, nro. 2, ei tullut puristusmurtumia, mutta vahingossa grillasin sen hengiltä…
Paunoja tässä noin 35, 20 tuuman vedolla.
Kyseessä siis pähkinäpensas?
Markku Vilppola on tietääkseni ainoa joka on selystänyt sekä laminoidun että muutaman selffari pähkinäjousen. Jokainen yritys oli muistaakseni tappio paitsi se jossa oli hikkori vatsa.
Pohjalaisen Pasilla oli viime kesän kisoissa mukana pähkinävatsainen laminaattirekurvi, jossa oli hasselin mukaiset mahtavat myötäkäyryydet mukana. Pasi itsekin totesi, että pähkinäpensas ei oikein kestä puristusta. Oikein hyviä pitkän pituussuhteen yksipuisia siitä kyllä tulee. Jotkut parhaista ja nopeaheittoisimmista kevyistä jousistani ovat olleet hasselia.
Lämpökäsitelty litteä vatsainen pähkinä ei ota myötäkäyryyttä eikä murtumia. Toisaalta selkä menee sen verta kovilla että jos on liian tiukka tilleri vetoon/paunoihin verrattaessa niin sanoo kyllä räks.
Paras hasselijousi minkä olen tehnyt on litteävatsainen, 30 mm leveä, läpitaipuva ja 30-paunainen. Näillä spekseillä, ilman lämpökäsittelyä, tämä hasseli on ampunut tuhansia nuolia ja on puristusmurtumaton, myötäkäyryyttä 20 mm. Milli leveyttä per pauna, täysin litteä vatsa ja lievästi pyöreä selkä riittää tekemään todella hyviä hasselijousia ilman lämpökemiallista muuntamista.
