Nyt tuli taas omassa ampumisessa huomattava oivallus! Ja sitten aloin katsomaan ympärille, eikä tämä nyt aivan peruskauraa tunnu kaikkialla kuitenkaan olevan?
Kyseessä siis hartioiden linjaus oikeaoppisesti. Ei mennä liikaa siihen miten perseellään oma asento on ollut, mutta kuinka moni voi nostaa kättä pystyyn että tekee kuten alla olevassa kuvassa? Siis että jännekäden olkapää on oikeasti taaempana kuin jousikäden olkapää?
Samalla linjalla näkee paljon, ja sitten kuten minulla, edessä oleva olkapää hitosti liikaa vasemmalla! Eli seuraa iso “kolmio”. Tämä johtaa jousikäden jäkittämiseen, laukaisun hetkellä sivuvippaamiseen, joka heittää nuolen perää vasemmalle. Mietinkin tässä äskettäin että miten nuolisetti näyttää kuin olisivat löysiä (nokki vasemmalla) vaikka selvästi kaikkien muiden vinkkien mukaan ovat jäykkiä?? Jäykkiähän ne olivat.
Äsken radalla ampumassa ja kyllä vaan sujui kun olkapään sai taakse. Latsi teki töitä ja veto piteni. Taivaat aukesi ja soi titityy.
Asiaahan voi kokeilla tekemällä tuosta kolmiosta suuremman, käsi irti vaan reilusti leuasta. Kyllä menee hankalaksi, varsinkin jousikäden osalta. Kolmio vaan mahdollisimman littanaksi, tulee samalla veto hyvin selälle. Tai pikemminkin niin, että tuo hyvä linjaus seuraa hyvästä selkävedosta. Ja jos on oikein treenatut rintalihakset, niin ei välttämättä kannata ilman paitaa ampua.
Itseasiassa mistä tämä lähti oli siitä että vetokäden kyynärvarsi/hauis/olkapää kipeyty ja rupesin miettimään että miksi kyynerpää sojottaa niin paljon sivulle.
Tässä on se ongelma mikä lyhäriammunnassa häiritsee, vetokäden kyynärvartta ei saa millään ilveellä linjaan nuolen kanssa. Se onkin kunnon käsi-sportti. Eikä paljoa ankkurointia lyhyelle vedolle nää, tulee hurjat rasitukset muuten.
Eihän lyhytvetojousilla voi ”ankkuroinnista” puhuakaan samassa mielessä kuin pitkävetoisilla jousilla. Jompi kumpi käsi tai molemmat on koukussa vedossa ja ”tähtäyksessä”, eikä vakaata asentoa saa aikaiseksi, kun asento on pelkästään lihasten varassa, eikä ”luut jonossa”. Toistettavuus suorituksissa on huonompi kuin ”fita-pönötyksessä” tai korvan taakse vedoissa.
Ei minun mielestä ankkuri-termillä tarkoiteta kuin pistettä mihin jänne vedetään ja pidetään pieni tauko. Oikein lyhyillä vedoilla ilma-ankkuri, suupieli, leuka, korva tai vielä pidemmällä taas ilma-ankkuri.
Tismalleen kuten Lehtis sanoi. Mun 23 vedossa vetokäden kyynärpää jää sojottamaan miltei kohtisuoraan oikealle ylhäältä katsottaessa. Luut ei ole tällöin janalla, vaan lihasvoimaa tarvitaan pitämään paketti kasassa. Lyhytjousen haasteita.
Tämä ainoastaan siksi koska veto on niin lyhyt, mutta ankkurointi kyllä tapahtuu vetokäden peukalon tyvinivelellä kasvoihin. Kolme eri kohtaa pystylinjassa eri etäisyyksille. Nenänpieli, suunpieli, leukaluun alareuna.
Pohdinnassa on että jos haluaisin pitkille matkoille tulosta niin ampuisin samalla tekniikalla kuin esim ammun taljalla. Veto poskelle ja oikean kyynärvarren luut nuolen suuntaisesti. Tämä vaatisi ihan uuden kaluston valmistuksen.
Varmaan just noin. Tuo suora kahva on jotenkin vaikea ottaa muulla kuin sillä “koura otteella”. Siis hellästi ja sillä rannekulmalla että kyynerpää menee sivulle.
Normaali kyynärvarsi kiertyy aika hämmentävän paljon lähes 90. Joskus aikanaan muistelen tuota kiertoa opetelleeni juuri tuon tapaisten jälkien seurauksena. Toinen mahdollisuus on syödä riittävästi K2 vitamiinia, se ainakin pienentää mustelmia ja ei ole luustollekaan pahaksi.
