Happomarjajousi 36#@18"

Vuosikausia vanha espoolainen happomarja-aihio pääsi vihdoinkin jouseksi. Olin tyhmyyttäni työstänyt aihiota liikaa kahvan kohdalta, joten jousi jäi vähän kevyeksi. Mutta kelvollinen siitä kuitenkin tuli. Jäykkyys 36 paunaa 18 tuuman vedolla.

Jousen pituus 105 senttiä (41,3 tuumaa), leveys leveimmillään 23 milliä, paksuus 14,5 milliä. Massa 183 grammaa. Vastakaarevuutta oli aluksi 70 milliä, lopuksi 50 milliä. Puu tuntuu kyllä todella elastiselta ja varmaan selvästi pitempikin vetopituus menisi.

Puu on todella kaunista, tasa-aineista ja kirkkaan keltaista. Laitoin pintaan vain öljyn, koska tämähän ei petsaamista tarvitse…

3 tykkäystä

Olet Tuomo poustannut viime päivinä kokonaisen läjän toinen toistaan lyhyempiä, läpitaipuvampia ja kahvattomampia yksipuisia pikkujousia, äärimmäisen niukoin kontekstein. Aiotko sinä ampuakin näillä vai teetkö ihan tekemisen riemusta? Onko jousentekijän kilpalistalla olla eka sitä ja tätä puuta käyttänyt jäkkäristi? Oletko nähnyt valon, vai onko motiivina kenties vaientaa kriitikkosi tuottamalla kaikista primitiivisimpiäkin jousia enemmän kuin kukaan muu? :slight_smile:

Kun lyhyitä, natiivityylisiä jousia jo vuosia sydämellä tehnyt ja käyttänyt kollega poustaa jatkumoon orgaanisesti istuvan lyhyen barberijousen, ei voi kuin myhäillä myötäilosta, mutta tässä tapauksessa sarjakuvamaisia kysymysmerkkejä leijuu ilmassa.

Onpas kauniin näköistä puuta tuo happomarja! En pelkää tunnustaa että en tunnista kyseistä pensasta luonossa ja en lie kuunaan ole lastuakaan ottanut tuosta lajista. Toki kaikkea on puukkoiltu, että aivan saletti en itsestäni ole.
Allekirjoitan tekijän viimeistelyvalinnan.

Tuukka on tarkkanäköinen ja esitti hyvän kysymyksen. Valitettavasti pitää tuottaa pettymys lyhytjousifaneille - onni on pitkissä jousissa.

Nämä lyhärit saivat alkunsa siitä, että syksyllä siivosin verstasta (suursiivous kerran vuodessa, ennen Taka-Hikiän kisaa…) ja “löysin” paljon hienoja lyhytjousiaihioita, jotka olivat kypsyneet hyllyssä vuosikausia. Siispä päätin tehdä niistä jousia, viimeinkin. Muutama parhaimmista pääsee varmasti vähäiseen käyttöön, kuten Preeriakisaan sekä muuhun ammuntaan. Pitäähän jo ihan yleissivistyksen takia tietää jotain lyhytjousistakin. Lisäksi pitää toki tehdä vielä niihin käyttöjousiin sopivat nuolet, vesoista tietenkin.

Mutta, eikös täällä aika moni tee jousia ihan tekemisen riemusta, kokeillakseen uusia puita, uusia muotoja ja ihan muuten vain? Siitä minullakin on pitkälti kyse, jousien tekeminen on aivan ehdottoman tärkeä osa perinnejouseilua, koska se on yksinkertaisesti kivaa - vaikka vaimon mielestä jousia on “joka paikassa”.

Toisekseen, näiden lyhärien tekeminen on kivaa mutta myös haastavaa. Materiaalia on vähän ja puuta pitää poistaa hyvin varovasti, muuten käy huonosti. Jousen voi tehdä nopeastikin, kun ei tarvitse liimailla eikä yksityiskohtia liiaksi säätää. Tavallaan on hienoa, että pienestä ja mitättömältä näyttävästä kalikasta voi tehdä aseen.

Muistatteko jäbät vielä kun Tuomo teki tämmösiä nättejä lyhäreitä? Jonnet ei muista. :smiley:

6 tykkäystä

Kylläpä aika rientää! Jo yli kolme vuotta tuostakin jousesta!

1 tykkäys