Käväisin pikaisen mökkireissun jälkeen kotimatkalla yhdellä syrjäisellä metsätien haaralla, joka nousi pienen järven viereiselle pikkuhuipulle. Ylärinteessä ja mäen laella ajourassa 100 metrin matkalla lojui aarre: virheettömässä kunnossa olevia hanhen siipisulkia! Löysin sulkia yhteensä 18. Näillä sulittaa jo nipun historiallistyyppisiä nuolia.
Ajankohta on ihmeellisen aikainen sulkasadolle, mutta ei tässä oikein muusta voi olla kyse: kaikki sulat olivat tiellä pitkälle matkalle ripoteltuina, ja ne olivat pelkkiä vauriottomia siipisulkia. Yhtään pienempää sulkaa tai höyheniä saati höyhennystä ei näkynyt missään, eikä tien pientareilla tai pusikoissa ollut mitään.
Hanhethan kuuluvat niihin lintuihin, jotka vaihtavat siipisulkansa kerralla, mutta minun käsitykseni mukaan vasta keskikesällä tai vähän sen jälkeen. No, niin tai näin, kotimatka virkistyi kummasti, sillä en ole koskaan asunut sulkalähteiden lähellä saati löytänyt tällaista kätshiä. Paikka pannaan visusti mieleen, tulevaisuuden varalle.
Sulkia en itse ole koskaan mitään merkittäviä löytänyt, joten kiinnostaa täkyt, millä joskus voisi vaikka löytääkin. Voiko päätellä, että hanhen tapauksessa järven läheltä on hyvä etsiä?
Hieno löytö! Tällaiset on aina kivoja bonuksia. Tässä on aika lähellä yksi merkittävä lintujärvi, mitä en kylläkään ole vieläkään käynyt katsastamassa. Oisko se nyt keskikesällä sitten kannattavin reissu vai milloin?
Oikein hyvä löytö. Petikon vaistossakin lähti pieni vahtokauppa/myynti käyntiin kisan jälkeen kuin itsestään. Tajolla oli ainakin: Hanhensulkia, jalkajänteitä, käärmeennahkoja, paksua sahaterää leikkureiksi, tiipii kangasta…
Ja tämä on vain hyvä piirre joka on liimautunut kisojemme oheen sen kummemmin niistä rummuttamatta. Näin sen pitää ollakin kun harrastajat ovat levällään maassamme ja tapahtumia sekä joitain materiaaleja ei ole kovin helpolla kaikkien saatavilla.
