Yllätti todella kovasti tuon Hupa-jousen ohuus. Siis tajuttoman ohkanen jousi. Tosi kummallinen kapine…
Yllätti todella kovasti tuon Hupa-jousen ohuus. Siis tajuttoman ohkanen jousi. Tosi kummallinen kapine…
8 tykkäystä
Hienoja!
Hikkoria taitavat olla nuo yksipuiset. Eipä ole tosiaan selkä yhdellä lustolla näissä, vaan aika surutta tasoiteltu tasaiseksi. Hieman yllättävää on Hupa-jousen puuaihion valinta, ei sitten ole huonompaa aihiota löytynyt? Ohut jousi ja valtava oksa melkein koko lavan leveydeltä. Toinen iso oksa lavan kärjen lähellä ja ihan kuin siihen olisi tullut puristusmurtuma. Toisessakin lavassa oksankohtia. Puulaji voisi olla jättituija (Western red cedar, Thuja plicata)? Ohutlustoista, oksaista, jotenkin katajamaista puuainesta.
Nää on vaa niin kauniita.
Rekurviselffari on museokortissa luokiteltu oregoninsaarneksi (Fraxinus latifolia).
Yksikään hikkorilaji ei kasva luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan länsi- / luoteisrannikolla.
Toisin kuin tasankointiaanit, länsi-/luoteisrannikon kansat tekivät itsenäisyytensä loppuun asti jousensa paikallisista puista. Näiden joukossa on paikallisen saarnen lisäksi useita “eksoottisia” tammilajeja.
Genosidin jälkeiset reservaattijouset voivat tietysti olla länkkäreiltä saatua hikkoripuutavaraa, vaikka näistä ei ole mainintaa tuon ajan tutkimuskirjallisuudessa.
2 tykkäystä
Upeita jousia ja hyvät kuvat oot ottanu 
1 tykkäys