30.8.1995 ammuttiin Ivanpahin kuivalla järvenpohjalla 566,50m - siihen maailman aikaan todella pitkä luonnonmateriaalijousitulos!
Välineet oli täysin Harry Draken tekemiä, mutta ammunnan teki Don Brown. Kuitujousiammunnan hiipuessa, Harry Drake alkoi 80-luvun lopulla kiinnostumaan sarvijousista ja niillä tehdyistä tuloksista Turkissa. Tällöin oli kovasti epäilyä ilmassa, että voiko vanhat tulokset (mm. 846m) olla totta, mutta lopulta Harry näki itse turkkilaisten jousien potentiaalin jolloin hänenkin mielensä alkoi kääntyä siihen että tulokset olivat mahdollisia.
Drake - Graysonin kirjeenvaihdossa Harry useasti toisteli tarinaa 50-luvulta kuinka lyhyt, kovasti vastakaareva, mutta vain 50# jousi heitti pitkälle. Harmi vaan että hän myi jousen ystävälle, jonka autosta tämä varastettiin myöhemmin. Siinä oli suorituskyky kohdallaan ja se toimi sytykkeenä myöhemmälle innostukselle näihin jousiin.
Pari otetta kirjeistä -96 vuoden loppupuolelta:
Sitten itse ennätyksestä, Harryllä on osa välineistä valmiina 1.9.1995 (joku heittää näissä päivämäärissä…):
Nuolet sulitettiin ohuilla vesipuhvelinsarviliuskoilla 8.9.1995:
Ennätysnuoli oli douglas kuusta: 12.9.1995:
Harmillisesti sarvijousia ampumaan ei koskaan löytynyt peukalovedolla osaavaa ampujaa - eikä tietenkään siperi osaavaa käyttäjää. Jousi tehtiin siis länkkärityyliin pistoolikahvalla, ikkunaleikkauksella ja ammuttiin modernilla laukaisulaitteella. Jossakin kirjeessä mainittiin n.100# jousen jäykkyydeksi, mutta en enää muista missä.
Pienenä kuriositeettinä että nuoleen on hierottu grafiittia! Harryllä oli tapana viimeistellä nuolet karnauba- vahalla sekä grafiitilla. Niillä syntyy kieltämättä todella liukas pinta.
Vielä mainittava että sittemmin ennätystä paranti Ivar Malde vuonna 2019 vain 33 senttimetriä.
Tässä kuvia jousesta ja nuolesta:
Esimerkkejä mahdollisista laukaisulaitteista millä tulos ammuttiin:
4 tykkäystä
Tämähän on muuten sitten luokka jossa tulevaisuudessa tullaan ampumaan yli 700m. Mieluuten minun toimesta ensi vuonna… Sarvijousista saadaan ulos todella kovat lähtönopeudet ja sarvijousen häpäisemällä (pistoolikahva + ikkunaleikkaus) saadaan kevytmassainen nuoli lähtemään suoraan jäykästäkin jousesta.
Jos ei muuta niin ainakin siinä näkee näiden luonnonmateriaalien potentiaalin. Sitä jousta tuskin tulen tänne postaamaan, mutta henk. koht. kiinnostaa tämä ennätys ottaa haltuun.
Ammuinhan viimeksi todella rujolla tekniikalla ja huonolla jousella 542m tässäkin sarjassa. Siinä oli hyvä valmistautuminen kaukana.
Harry kääntyisi haudassaan kun näkisi että pojilla on kaikki avaimet käsissään, mutta eivät saa nuolta suorana taivaalle…hah!
3 tykkäystä
Lähteissä mainittiin tuon ennätysjousen jäykkyys 120 paunaksi. En tähän hätään löytänyt varmennusta, saati kun mun kirjasto-arkisto on muuton takia laatikoissa.
Luonnonmateriaalijännevaatimuksen takia tuon ennätysnuolen nokin täytyi olla valtavan laaja, kuten kuvasta näkee. Ei ihme, ettei kestänyt.
Ei ollutkaan kaukana maininta paunoista, 115# ilmoittaa Harry 23.8.1995.
Samassa kirjeessä on mainintaa jänteistä ja laukaisulaitteistakin.
Ihan hauska näitä tutkailla ja vertailla, vaikka nykymittapuulla nuo kaikki onkin aika brutaaleja välineitä. Nämä kamppeet Harry teki jo elämän ehtoopuolella ja valitteleekin joissain kirjeissä että taito ei ole hyppysissä enää samallailla kuin nuorempana. 1995 Harry oli 80v.!!
Jousi on valtava kooltaan, ilmeisesti läpitaipuva, mutta nuoli silti vain 215gn painava. Nyky sarvijousipituusampujat pelkää ampua yli 110cm jousia kun ne on liian isomassaisia!
Nokki on nuolessa voinut toki laukaisussa hajota, mutta pidän todella epätodennäköisenä. Siis tuossa ennätystuloksen yhteydessä. Sellaiset ei yleensä pitkälle lennä mitä olen itse nähnyt.
Varmaan on joku myöhemmin ottanut vanhan mestarin nuolen ja ajatellut uudelleen ampua?
Nokkinsa puolesta tuo nuoli on muuten valtava. Harryllä ei tuohon aikaan varmaan ollut hyvää silkkiä saatavilla, nimittäin minun omien nuolien nokit on jotakin 3,2-3,5mm luokkaa. Tuon kokoisilla jänteillä minä ammuin viimeksi saman jäykkyisiä jousia.
Kyllä on hienoa lukea uranuurtajien omakätistä kommentaaria - kiitos siitä, Jere!
Harry Drake kuului tervaskantojen joukkoon. Jos hän ei olisi kuollut tapaturmaisesti, hän olisi varmaan voinut elää liki 100-vuotiaaksi, kuten useampi amerikkalainen jousifanaatikko viime vuosisadalta. Toisaalta saappaat jalassa on oikea tapa lähteä.
Kuulostaa poskettomalta (mitä Drake kirjoitti), että tuo jousi olisi taipunut kahvasta: paksu, sarveton pistoolikahva! David Dewey totesi aikoinaan, että taipumattomia kahvoja ei olekaan, mikä on insinööriopillisesti totta, mutta että sillä tavalla että tuntuu…
Näin 30 vuotta myöhemmin voi vähän hihitellä Draken arviolle, että on hyvin mahdollista että tämä jousi ampuu pidemmälle kuin mikään turkkilaisjousi koskaan.
Kai se on mahdollista, että Brown itse ampui ennätysjousella ja -nuolella useampia laukauksia ja nokin rikki. Mitataanko ja haetaanko nuolet Utahissa vasta kun kaikki “endit” on ammuttu, eli yhdellä nuolella ei voi tulla kuin yksi kisalaukaus? Olisin olettanut toisin.
On tietenkin myös mahdollista, että Brown ampui tuota nuolta kisojen jälkeen, jossain yhteydessä. Tai sitten rikko on jonkun tuntemattomuuden tekosia vuoden 1995 jälkeen, kuten sanoit.
Eipä kestä. Voin mä noi kirjeet jakaakin sille ketä ne kiinnostaa. Ne ovat lopulta ihan avointa materiaalia museosta.
Tuossa kirjeessä Harry puhuu muista jousista - pienemmistä turkkilaisista jousista ja niiden kahvoista. Tämä 566m jousi oli vasta kompromissi kun lyhyemmät turkkilaiset jouset ei pysyneet kasassa tai sitten tuli pistoolikahvattomuus ja nuolihyllyttömyys ongelmaksi.
Jousi oli tietääkseni ainoita länkkärityylisiä jousia mitä Harry teki, samaan aikaan kun rakenteli ainakin kymmenkunta perinteisen turkkilaisen jousen muotoista jousta. Kaksi niistä on nähtävissä Graysonin museossa, avaamattomina.
Enpä tullut ajatelleeksi, siis tietenkin pituutta ammutaan useampi kierros! Silloinhan nuoli on voinut hyvin hajota nokista vaikka samana päivänä.
