Grayson archery collection - 1800/1900 -luvun taulunuolia

v.1947 tehty setti, Ben Pearsonilta.














Painopiste kärjestä mitattuna.










3 tykkäystä

1890- luku, D. Helen Kern “NAA champion” taulusetti














Painopiste kärjestä mitattuna.




2 tykkäystä

1900, Kernin perheen nuolia



Painopiste kärjestä mitattuna.









3 tykkäystä

1882-1891 vuodelta Thomas Aldred nuolisetti.









Painopiste kärjestä mitattuna.





5 tykkäystä

Ovat ne hienoja! Eihän tuollaisia tee enää kukaan. Pearsonin setti näyttää olleen vähän liian notkea kyseiselle jouselle ja ampujalle, sen verran paljon on kulumaa ennen sulitusta.

On kyllä komeita nuolia. Tuollaisia ei viittisi paljon riipaista takamaastoon jossakin Petikon tai Taka-Hikiän karkeloissa.

Nooo… kaupallisesti ei! Mutta multa löytyy tältä foorumiltakin pari settiä.

Onhan ne työläitä, mutta hienoja nuolia. Tällein yhden miehen pajana viitsii tehdä ja ampua tuollaisilla. Enkä muilla nuolilla ammukaan pitkiä matkoja tauluun.

Barreloidut kärkivahvistetut taulunuolisetti olisi kyllä kiva tehdä ensi kaudeksi. Sitten kun saan hiomajigit nuolien nokkipään ohentamiseksi ja barreloimiseksi kuntoon sekä niiden vaikutuksen testattua, niin voi tehdä nuoliakin. Vaatii paljon testinuolia sekä sulattoman testiä.

Näissä viimeisissä kuvissa erottui hyvin nuolivarren lustot – ja jos oikein katsoin, niin mielestäni nokkiuran suunta lustojen suhteen vaihteli nuolesta toiseen. Nuolivarren jäykkyyttä ei tuohon aikaan mitattu, vaan katsottiin vain massaa. Onko tosiaan nokki tehty huomioimatta lustojen suuntaa?

Viimeisten nuolien sinihopea vaakunointi on hieno! Saakohan metallinhohtoisia pienoismallimaaleja jostakin? Googlella löytynee.

Vaakunointimalleja pitää kyllä kerätä talteen. Varsinkin tämä viimeinen miellyttää malliltaan silmää, vaikka siinä onkin vain kaksi pääväriä ja rajaukset mustalla. Toisinaan vaakunoinnit saattavat mennä överiksi, liikaa värejä ja raitaa ja pituutta.

Testit voi olla mielenkiintoisia, mutta et sä niitä tarvitse että saat hyvin lentävän taulunuolen! Noissa kuvissahan jo mitat löytyy.

Nokkiurahan tehdään sarveen, joten ei siinä pitäisi olla stressiä halkeamisesta. Tietysti sen verran kannattaa olla järkeä ettei mene 2mm fastflightilla ja jäykällä lonkkarilla ampumaan noitakaan. Saattaa vaikka haljeta.

Yksinkertainen on kaunista! Mulla on revellin metallivärejä ollut, kyllä ne hyvällä pensselillä toimii. Kai. Epäilen silti vähän että laatu ei ole paras.

Ensi vuonna olisi tarkoitus ampua paljon taas taulukisoja niin pitääkin alkaa pikkuhiljaa uusia nuolisettejä tekemään. Lonkkarille olisi nuolet valmiina, joten ehkäpä sisäkausi pitäisi käyttää treenaamiseen ja tulla Riihimäen perinteiseen (?) talvikisaan pyörähtämään.

Tottakai tarvitsen! Hyvin toimiva nuoli löytyy vain testaamalla ja haluan tehdä testit sulattomilla nuolilla, niin voin olla varma, että välineet toimivat. Sehän se testaamisen idea on, että saan hyvin lentävät taulunuolet! Tuollaiset ohennetut ja kärkivahvistetut nuolet ovat niin työläitä, että en ala arvailemaan nuolivarren jäykkyyttä. Merkittävin tekijä osumattomuudelle löytyy tietenkin ampujasta mutta se on sitten aivan eri asia.

Juu, eihän siinä halkeamisriskiä ole mutta lähinnä nuolien yhteneväisyyden suhteen ajattelin, että sinänsä kiinnostavaa, ettei asiaan ole kiinnitetty huomiota, kun nuolet muuten ovat taidokkaasti tehty.