Tuntuu nuo pellavajänteet flaamilaisella olevan hankalia tehdä. Aika moni jänne tuntuu pettävän 1000 laukauksen jälkeen. Ei koskaan lenkistä tai hankauksesta, vaan vaikuttaisi olevan joko kuidun pituudessa vika tai epätasaisessa jännityksessä. Ehkäpä tässä olisi se syy märkäkehrättyyn pellavaan siirtymisessä.
Kuvassa tyypillinen murtuma, yhdestä säikeestä lähtemällä. Jänne 12 säikeinen, eli 240 paunaa kestävä, jousi on 50# @27". Ehkä 1200 laukausta takana.
Onko tuossa jänne pujotettu jänteeseen punotun silmukan kautta ja muodostunut silmukka on sitten pujotettu nokkiin? Epäilisin, että syy voi olla siinä, jos näin on, koska tuossa tulee epätasainen rasitusjakauma jänteeseen. Tee mieluummin niin, että puno kunnon silmukka, jonka pujotat suoraan nokkiin, eli ihan perinteisesti siis.
Toisekseen, solmun tai lenkin jännettä heikentävä vaikutus ilmenee juuri tuolla tavalla, jänne tai osa siitä katkeaa nimenomaan pienen matkan päästä solmusta.
sama selkosuomella kiitos ja jos mahdollista rautalangasta väännettynä. Vetänee vertoja niksipirkan villasukkien korjausohjeelle.
Rautalankaa ei ole juuri nyt saatavilla mutta jos käytetään jännettä, niin kuva tilanteesta, jonka oletan tuossa Jeren jänteessä olevan ja jota pitäisi mielestäni välttää. Eli jänteen päässä on silmukka. Jänteen toinen pää pujotetaan silmukasta läpi, jolloin siihen muodostuu uusi silmukka (lenkki), joka kiristyy itsestään.
Tuohan vastaa vähän tukkikytkyä, joka on heikompi kuin hyvin tehty punottu silmukka.
Mielenkiintoista. Kiitos! Ei kyllä tullut pieneen mieleenkään että se tuosta johtuisi. Järkeilin että pitää silloin lenkistä rikkoutua. Mutta tosiaan, kiristävä silmukkahan vetää kaikenlaista pinnettä langoille… Kokeillaanpas ihan yksinkertaisella seuraavat.
Tein tuossa juuri kahteen ugrijouseen jänteet, 14 säikeisenä, niihin piti jo olla lenkeillä kokoa. 140 graania, kun jänteillä on mittaa 150-152cm.
