Kisat Tammisaaressa oli ja meni, mutta kirjataan nyt vähän kuitenkin. Kilpailu on Tapio Säilän kunniaksi järjestettävä (vuosittainen?) “international round” jossa ammutaan 20 maastotaulua kolmella nuolella. Taulupohja on IFAA hunter taulu, eli musta tausta jossa 5p rinki on valkoinen. 4p ja 3p ulkoringit on siis mustalla.
Kilpailun yhteydessä otettiin käyttöön uusi kisakeskuslaavu ja lopuksi ammuttiin heiluvaan pöllöön tähtäinsarjojen sekä vaistosarjojen voittajan kesken Tapsan pystistä pudotuskilpailu. Esa oli lähellä päästä loppukilpailuun, mutta harmillisesti rekukaveri ampui tarkemmin. Ei ehkä mikään reiluin “karsinta”…
Varsinainen kisa oli aikamoista ohiampumista muilta, mutta Esa pääsi aika lähelle SM/MM(?) ennätystä. Maastoradat on raakaa touhua jos ei treenaa. Pistekortilla näkyy kaikki HB ampujat, eli Esa, Pasi, Jani ja minä.
Mun 52# sarvijousi on nyt ottanut niin paljon vahinkoa ja puristusmurtumia vatsaansa että pitää kiireesti tehdä uusia jousia. Ehkä sillä taka-hikiän vielä sutasee mutta vähän häiritsee ampua tollasella jousella…
Puujousentekijän näkökulmasta tuntuu hullulta, että sarvivatsaisessa jousessa on puristusmurtumia, vaikka käyryyden säteet ovatkin ihan toista luokkaa. Olisiko kuvaa krysallisesta sarvivatsasta?
Tossa. Voi olla että tuossa kohdassa on joskus murtunut runko. Sen seurauksena jänneselkäkin alkanut pettää. Sen seurauksena tuohi irronnut myös ja sivunahat repeillyt kanssa. Sitten vähän sateessa ammuskelua niin siinäpä se. Toki on tämä jousi nyt jo ~5v ollut ammunnassa. Viimeiset 3 vuotta ykköspeli. Tillerissähän tämmöiset ei paljoa näy - ainakaan vielä.
Jos sarvijousella ammutaan paljon, niin kyllä sekin kuluu. Ei sarvi mitään ihmemateriaalia ole vaan ottaa settiä siinä missä muutkin. Kestää toki paljon kuritusta ennenkö antautuu.
Piti palata tutkailemaan… Tämän jousen lähes koko historia löytyy tältä foorumilta. Lyhkäsiä jänteitä näytti olevan. Joko hirven jalkajännettä tai vesipuhvelin jalkajännettä ainakin veikkaisin.
