Aikamoinen höpöttelijä… Kunhan tässä vähän pääsee treenaamaan ja 240p menee puhki useammin niin ehkä?
Pitäs varmaan käydä näöntarkastuksessa, tuntuu että heikkenee kaukonäkö kovaa tahtia
1 tykkäys
Kävin justiin näöntarkastuksessa ja pistin luku- ja päätelasit tilaukseen. Kaukonäkö on hyvä ja hajataitto korjaantunut, mutta lähinäkö varsinkin vasemmassa silmässä oli muuttunut sen verran, että ”tiimarilasiktkin” tuntui paremmilta kuin aiemmat mittojen mukaan tehdyt.
Kyllä minä vielä taidan A-luokissa kisata, jos vain kavereita viivalla on. V- ja S- luokat sitten joskus…
1 tykkäys
Kyllähän ne pitää just oikeet lasit olla. Yllättävän vähän vaikuttaa sisäammunnassa, mutta ainakin sitten pidemmillä matkoilla on kriittistä nähdä mihin nuoli meni.
Tänään oli vähän kummallista ammuntaa, 20ft/6m etäisyydeltä melkein täydet,5-5-5-4. Mutta sitten muilta ei oikein osunut.
Vaihdoinpa seuran settiin (arrowforgen valmisnuolia), jossa painot ja spinet heittelee ainakin 5#. Ja hitto eka sarja 23p?? Niissäpä oli tiukat uudet sulat.
Nyt kun tässä katsoo niin kukkosulka on kun “pakasta vedetty”, mutta entäpä tuo jousta kolistellut sulka. Mikä on muilla kokemus, paljonko tämä vaikuttaa osumiseen? @TuomoReiniaho ?
2 tykkäystä
Minulla myös sama, nokitettaessa ylös osoittava kanasulka kuluu nopeiten. En osaa sanoa, kuinka vaikuttaa osumiin, koska ammun nuolia 10-15 kpl:een settinä kierrättäen, jolloin ne kuluvat tasaisesti keskenään. Nyt viimeisimpään sisäsettiin vaihdoin hiljattain tuon sulan plus jokusen osumista hajonneen. Setit poistuvat vilttiin, kun niitä on jäljellä 5-7 kpl. Yleensä olen tehnyt nuolia kerralla enemmän, joten käytettynä huilaavia settejä yhdistämällä saan taas toimivan samassa kuosissa olevan setin, jonka kutistuttua minimiin, se päätyy mökille.
Vähän mututuntumana sanoisin, jos keppi on jouseen nähden oikea, sulituksella ei niin isoa merkitystä ole, kunhan sulat ei ihan raakkuina ole. Pidemmillä matkoilla voisi olla jopa niin, että uusi ja jäykkä sulitus jarruttaa enemmän kuin käytössä pehminnyt sulitus… 
1 tykkäys
Hyvä nuoli on 30% insinööriosaamista ja 70% magiaa ja mystiikkaa. Vie se nuolisetti täydenkuun aikaan hautausmaalle suden tuntina, sivele ne kuukautisverellä ja lue voimaloitsu niin osumista ei voi välttää!
Mulla ei oo toiminut mutta jos se sulla natsais!
1 tykkäys
Niin tai 95 % insinööriosaamista ja 5 % tuuria. Tässä yhdeksällä kisanuolella ammuttu yhteensä kymmenen kertaa kullakin, kahtena peräkkäisenä päivänä. Tarkoituksena oli etsiä nuolien välisiä eroja kisasettiä varten mutta eipä niitä oikein näytä löytyvän. Kyseessä siis viimeisen päälle viritetty kisasetti sisäammuntaan. Kaikki nuolet testattu jo sulattomina, että toimivat niin hyvin kuin vain mahdollista.
Tuo oikealle lipsahtanut kakkonen oli laukaisuvirhe ja alakakkonen ja pari kolmosta aavistuksen vajaita vetoja. Tällä tavoin jos kisassakin kulkisi, niin onnellinen olisin! Kuten aiemminkin sanottu, ei voi välineitä syyttää mahdollisesta osumattomuudesta!
En millään tahdo taipua siihen että tuolla olisi vain vähän väliä… Eikös muuten olisi sama ampua 5mm matalemmilla sulilla? Jossakinhan se raja tulee vastaan.
Tuomo sanoi jossain että sulka ei mene littanaksi lennossa, joten miksi ohkaisia sulkia ei käytä kukaan? Siis hentosia sulkia, ei primääri siipisulkia.
Kaikki käyttää tämmöistä steroidikalkkunaa, jolla on viimesen päälle paksut ja vahvat sulat.
Voiko olla että kuva ei kerro kaikkea? Mitä jos sulka joustaa jonkin verran ilmavirrassa, joka tekee merkityksen. Jämäkkä sulka pitää muotonsa just eikä melkein…
Tää on tää perinteinen, kysyy jotakin mutta on jo päättänyt vastauksen… 
Mutta eipä hätiä mitiä, vaihdan muutamat taktiset sulat ja palaan tähän vaikuttiko mitenkään!
Pitäisipä muuten kokeilla tuota nuolitilastointia viimein sisäradallakin.
Minä kun en ole mikään merkeillä ampuja, vaan koetan ampua siihen, mihin katson, niin kaipa minulla ampuminen sopeutuu sulkien (ja nuolten) kulumiseen ”automaattisesti”. Sama tapahtuu, kun vaihdan nuolisettiä, jolloin muutaman laakin jälkeen alkaa osumat hakeutua lähemmäs keskustaa. Merkkiampujat tuntuu tuskailevan niiden tähtäysmerkkien ja -pisteiden kanssa jatkuvasti samallakin nuolisetillä.
1 tykkäys
Ongelma huonosulkaisilla nuolilla on että osumapiste on missä sattuu. Siis hajontaa tulee lisää. Ei sitä tähtäysmerkeillä tai vaistoilulla korjaa?
Onpa myöskin se, että jos juuri yksi sulka raahaa itsensä huonoon kuosiin, eikö ohjautuvuus ole toispuoleinen? Voi kokeilla miten lentää nuoli kun nyppäsee yhden sulan pois.
Minähän ammun vaistolla kaikkialla, peukkuvedolla en nää myöskään koko nuolen kärkeä, eikä nuoli ole linjassa edes silmän alla!
Ohuet ja hennot sulat eivät kestä käyttöä rispaantumatta ja murtuilematta. Ne myös lakoavat paljon helpommin kuin järeät sulat, jolloin nuolen osumatarkkuus romahtaa.
Olisi mahtava juttu, jos kaiken maailman tavallisia hentosulkia voisi käyttää sulituksiin. Todisteet puhuvat kuitenkin puolestaan: ainoastaan isojen lintujen isoimmat sulat ovat kunnolla seisovia ja kestäviä sulitusmateriaaleja.
8 - 14-vuotiaana käytin, tai yritin käyttää, mm. variksen, harakan, kalalokin ja kanan sulkia sulituksiini, mutta eiväthän ne toimineet, kun pelkkä viinessä makaaminen sörssäsi sulitukset ja sulkahöydyt vaan lenteli ampuessa. Niinpä käytin pakon edessä enimmäkseen kolmisulkaisia teippisulituksia, jotka sentään hoitivat hommansa.
Jos nyt ihan pakko olisi käyttää pikkusulkaa, niin noudattaisin afrikkalaista periaatetta, ja tekisin ns. pulloharjasulituksia: 12, jopa 20 pikkusulkaa yhdessä nuolessa. Tällöin rispaantuminen ja lakoontuminen ei haittaa läheskään niin paljon: pinta-alaa riittää.
Palataanpa otsikon aiheeseen ja raportoidaan pari tulosta, jotka tosin eivät muuta Jeren tuloslistaa. Hellahallituksen kanssa suoritetun kämpän siivouksen ja kauppareissun jälkeen hallille ammuskelemaan. “Iha itekseen” sain olla ja kauhealla väännöllä 60 nuolella 121 + 113 = 234. Koska halli oli edelleen kokonaan käytössäni, päätin kevyestä ketutuksesta huolimatta ampua vielä Flintinkin, toinen näiden lumien aikana. Lämmittelynä siis tuo 60 nuolta ja tulos 108 + 113 = 221 sisältäen kaksi hutia ekalta 30 jaardilta. “Ei huaano” ja vähän paremmalla mielellä kotiin.
102+109=211
Ei uutta tallennettavaa mutta likeltä liippas.
1/5 nuolesta tahtoo nyt livetä keskeltä. Pikkusen pitäisi siis saada lisää varmuutta.
2 tykkäystä
Sul on kyl niin kova vuosien harjoitus että se on ehkä eri asia kun et joku toinen koittaa opettaa itselleen silmä/käsi koordinaatiota 
mun kokemus on että oikea harjoittelu malli mukaanlupien merkit nopeuttaa osumista pitkillä matkoilla ja läheltä. Se ei missään nimessä tarkoita sitä että pitää valita miten tähtää. Oli se sit puhdas vaisto tai merkit. Merkkejä voi käyttää lihasmuistin nopeampaan harjoitteluun ja se voi johtaa nopeampaan täysin vaistolla ammuntaan vs että kieltää suoraan merkkien käytön. There is no thing called ultimate truth. Itse ammun merkeillä ja ilman. Hienoa on omalla osalla huomata että osuu hyvin myös ilman merkkejä, mutta en oikeasti usko että olisin tässä tilanteessa näin nopeasti ilman järjestelmällistä merkkien käyttöä treeneissä.En vaan ole luontainen tikan tai lumipallon heittäjä.
Annan esimerkin. Otetaan noviisi jousiampuja ja hänen pitää kehittyä nopeasti. Jos kehitykseen lähdetään ajatuksella että tulee valita tähtäys tapa… täysin vaisto: suosittelen aloittamaan 5 metriä. Ampua sitä niin kauan että osuu pingispalloa lähes aina. Sit 10m tennis pallo. 18m kertakäyttölautanen. Jne kun menee pidemmälle. Sit tekee sitä randomisti ja katsoo miten osuu. Vs että ottaa merkit 5m, 10m, 18m jne ja kun on tehnyt harjoituksen niin lopussa voi kokeilla rentoja vetoja missä koittaa laittaa katseen pisteeseen mihin haluaa osuman ja vetää vain täysin vaistolla. Randomisti matkat taas ja mikä tulos on? Mä veikkaan että matka on lyhyempi hyviin osumiin suurimmalla osalla treenaamalla niin että hyödyntää merkkejä vs että vetää vain täysin vaistolla. Kokeilkaa itse ja huom voin olla väärässä, en tosiaan sano että näin alkaa osumaan. Pelkkä ajatus siis ja näin me ollaan treenattu. Ollaan koitettu ottaa oikotie tavoitteellisen treenaukseen kautta. Lopulta vielä se että vastakkain asettelu eri tähtäys tavoissa (vaikka tunteita ne nostavatkin) niin ei edistä kehitystä massoista. Ehkä se yksilön ymmärtäminen ja hybridi sparraus vois olla toimivampi, en tiedä… idea. Stemppiä kaikille harjoitteluun.
Olet oikeassa siinä että korkomerkit auttaa alussa. Mä en muista kuinka monta vuotta meni että noi lähimatkat siirtyi selkäytimeen. Alkuun tuijottelin nuolen kärkeä yms. Kaikkea tuli varmaan kokeiltua. Karu fakta että laukauksia tarvitaan ihan pirusti jos ei ole jotain ihme lahjoja kuten parilla tyypillä jotka on aikoinaan tullut tyhjistä huipulle.
Mennään nyt sitten ohi aiheen… Kysehän on lähinnä siitä, että hyödyntääkö ampuja tietoista tähtäystä vai ei, eikä sillä ole varsinaisesti tekemistä ammuntatekniikan oppimisen kanssa. Itse ammun sekä-että, kotona harjoitukset pääosin merkeillä, nuolen kärjellä tähtäämällä, varsinkin vakiomatkoilta. Siinä on se suuri etu, että jos ja kun tähtäys on aina sama, niin tekniikan puutteet tulevat paremmin esille kuin vaistolla ammuttaessa. Vaikka jousessa olisi maailman paras tähtäin, niin eihän se sinänsä tuo ammuntatarkkuutta vaan vasta hyvä tekniikka! Primikisoissa ammun aina pääosin vaistolla, toki nuolen kärkeä hyödyntäen mutta ilman täsmällisen etäisyyden tietoista arviointia ja merkin valintaa. Kohtuullisesti sekin on toiminut. Ennen kisoja ammun yleensä muutaman viikon vaistolla, ilman merkkejä, sattumanvaraisilta etäisyyksiltä.
Vaistolla on tavallaan helpompi ampua, varsinkin jos ammuntatekniikka sinänsä on vakiintunut, koska siinä voi antautua enemmän alitajunnan vietäväksi, ampua tunteella, vaistolla. Merkeillä ammunta vaatii selvästi enemmän tietoista ammuntaa ja siinä on omat riskinsä, varsinkin jos aivojen “vaistopuoli” ja “merkkipuoli” riitautuvat keskenään. Siksi olenkin ampunut esimerkiksi 20 jaardia vain merkeillä, keskittymällä vain ja ainoastaan merkkiin ja nuolen kärkeen, taulua en näe. Toimii todella hyvin harjoittelussa mutta kisapaine voi aiheuttaa omat ongelmansa, nähtäväksi jää.
Tiivistäen, itse ohjeistaisin perinnejousiammunnan aloittajaa ampumaa molemmilla tavoin: Merkeillä tekniikkaa treenaten, vaistolla sitten vähän rennompaa ammuntaa. Kuuluuhan tähän lajiin oleellisesti se, että ammuntaetäisyydet ovat tuntemattomat, joten merkeillä on tositilanteissa vaikea ampua.
Minä ammun 20 y (ja muutkin matkat) juuri päinvastoin Tuomoon verrattuna. Katse taulun keskelle tai haluttuun osumakohtaan ja nuoli häilyy epämääräisenä näkökentässä. Sen olen myös huomannut, jos katse ei pysy kohteessa, vaan harhailee tai tarkennan nuolen kärkeen, niin se näkyy heti hajontana taululla. Pidemmillä matkoilla sitten korokulma hakeutuu matkan mukaan. Toinen syy huonoihin laakeihin on sitten jousikäden liikahdus, jos/kun asento ei ole kunnossa, mutta se on sitten toisen tarinan aihe.
Tänään vapaapäivä joten Ruskeasuolle. Lunta oli polviin asti joten pääsi ensin tallomaan matkat. Pari viikkoa ollut taukoa, hampaan poiston yhteydessä voimakkaasti turvonnut poski piti saada ensin kuntoon. Kahden huonon kierroksen jälkeen ymmärsin asemoida nuolen kahvalla sentin alemmaksi ja alkoi osumaan:
Oma enkka.
2 tykkäystä
On se Heikillä vähän karummat treenipaikat kuin minulla…. 
Toivottavasti toppavaate- ja lämpötilakertoimen poistuminen hallissa näkyy mukavana petrauksena sitten Seinäjoella.
Pääsinpä ihan porukalla ampumaan Flint-kierroksen noiden edellä kirjattujen yksinammuntojen jatkoksi. Ensimmäinen puolikas menikin hyvin ja petrasin ennätykseni lukemiin 118 ( Jere, kirjaa), mutta toiseen puolikkaaseen eksyi pari hutia ja tulos 109. Yhteistulos siten sivuaa aiempaa tämän kisan ennätystä 227.
