Etelä Amerikan jousia

[JMenna]

Koetin äkkiseltään taas selata jotain tietoa Etelä Amerikan trad jousista. Tietysti niitä on montaa mallia, alue on järkky laaja ja rannikoilta, sademetsiin ja vuoristoihin ja ihan eteläisimpään kärkeen Pohjois Amerikan pohjoisosasta ilmastokin valtaisan erilainen. Eniten kuvastoa löytyy viidakko-osastosta. Muutamia kuvia heimoista jotka yhä elävät irti “sivistyksestä”. Tulittavat helikopteria nuolilla…
Tappinokki näytää aika yleiseltä. Usein jouset ovat todella pitkiä ja niissä vielä todella ylipitkät nuolet. Sulitukset ovat aina kookkaita, toisaalta myös nuolia paljon ilman sulituksia. Lyhyempiäkin jousia löytyi.

Yleisimmät jousipuut? Niitä on varmaan hitokseen.

Onko jotain kirjaa mantereen jousista?

Yaminahua menoa.

Hieno ote nuolesta.

Yaulapitien meininkiä.

Pokakädessä on miltei aina lisävarustusta.

Sulitus aika kaukana nokista…!!!

Yaminahua napannu pekarin.

Jos joku foorumilainen on perehtynyt mantereen jousistoon niin kiitän kaikesta informaatiosta.

[TuukkaKumpulainen]

Pannaan alkuun vähän truismia: Etelä-Amerikka on valtava maantieteellinen alue, jossa on kymmeniä tyystin erilaisia ympäristöjä, joissa elää satoja omaperäisiä kansoja. Kirja mantereen jousista olisi joko pintapuolinen sipaisu tai 12-osainen tiiliskivirivi.

Meyer julkaisi 1898 tutkimuksen “Bows and Arrows in Central Brazil”, siis yhden Etelä-Amerikan maan keskiosan kattavan työn, jonka pintapuolisuutta Meyer korostaa. 33 sivua tiivistä tietoa ja kuvataulut päälle tuli tästäkin.

Etelä-Amerikan sademetsävyöhykkeellä (kuten Mennan kuvissa) yleisin jousimateriaali on ns. musta palmu, josta useimmin mainitaan nimeltä chontapalmu (Guilielma spp.) Muita jousipalmuja ovat mm. airipalmu ja Astrocaryum-palmu.

Palmuissahan tiheys kasvaa ytimestä pintaan, ja aivan pinnassa oleva puuaines (palmuhan on ruoho eikä puu) voi lähennellä kuiva-tuoretiheydeltään 1000 kiloa. Ei ihme, että peukalonlevyiset pitkäjouset toimivat.

Kun Etelä-Amerikan sademetsävyöhykkeellä jousi tehdään puusta, käytetään tähänkin äärimmäisen tiheitä puulajeja, kuten ipe (Tabebuia spp.), snakewood (Piratinera guianensis), greenheart (Ocotea rodioi) ja curupay (Anadenanthera colubrina).

Mitä tulee eteläamerikkalaisiin nuoliin, ne eivät ole ylipitkiä vaan juuri sen mittaisia, joilla saa parhaiten saalista. Eteläamerikkalaiset nuoliruo’ot (Gynerium sagittatum, huom. lajinimi, ja jotkin Arundinaria-lajit) ovat niin kevyttä ja jäykkää ainetta, että 170-senttinen nuoli painaa saman verran kuin 70-senttinen saarninuoli, mutta on samassa mitassa paljon jäykempää kuin hyvälaatuinen mänty.

Massiivisen pitkällä mutta silti jäykällä ja tavallisen painoisella nuolella osuminen lyhyiltä matkoilta on lähes automaattista, ja pitkiltä matkoiltakin olennaisesti helpompaa. Ei ihme, että nuoliruokoa kasvatetaan yleisesti, ja niillä main, missä nuoliruoko ei suostu kasvamaan, treidataan nuolipuut naapureilta.

[TuomoReiniaho]

@JMenna

Yleisimmät jousipuut? Niitä on varmaan hitokseen.

Yleisyydestä en tiedä, mutta ipe, joka kuuluu Handroanthus-sukuun, yksi nimi on pau d’arco, joka on portugalia ja tarkoittaa jousipuuta. Nimi on tullut nimenomaan siitä, että kyseisen suvun lajeja on käytetty niiden kasvualueella jousien raaka-aineena. Tokihan paljon muitakin puulajeja on käytetty.

[JMenna]

Mahtavaa Tuukka. Kiitän.
Mistä tuon Meyerin tutkimuksen voisi saada?

Jousikulttuureissa on hienoa just niiden eroavaisuudet. Miten monenlaisella kalustolla voi saada homman toimimaan. Pusikoissa itsekin joskus jousen kanssa kääntyillyt, niin pitkäjousi olisi viimeisten valintojen joukossa sinne. Toki viidakot tiheimmillään ovat yläoksistostaan niin tiheitä että alikasvillisuus saattaa ollaa avaraakin, mutta useissa dokumenteissä on silmääni pistänyt tiheä viidakko joka jatkuu jatkuu kaikkialla. Näihin suhteutettuna pitkät vermeet ovat erikoinen jousievoluution kehittymä. Vahingossa ne eivät tietenkään ole tulleet, vaan miljoonien kokeilujen kautta. Ja lopulta tarkoituksenmukaisiksi.

Mun Etelä-Amerikka aihio ei ole noin pitkä. Siitä kuitenkin teen kun palikka on Brasiliasta.

[TuomoReiniaho]

• Meyer, H. (1896). Bows and arrows in central Brazil. Smithsonian Institution Annual Report , 549–590.

Bows and arrows in central Brazil : Meyer, Hermann : Free Download, Borrow,...

Hieno kirja, se pitää ostaa:

• Heath, E. & Chiara, V. (1977). Brazilian Indian archery: A preliminary ethno-toxological study of the archery of the Brazilian Indians . Manchester: Simon Archery Foundation.

Mammuttimainen teossarja, löytyy PDF-versiona:

• Steward, J. (toim.) (1946a). Handbook of South American Indians. Volume 1. The Marginal Tribes . Washington D.C.: Smithsonian Institution Bureau of American Ethnology, Bulletin 143.

• Steward, J. (toim.) (1946b). Handbook of South American Indians. Volume 2. The Andean Civilizations . Washington D.C.: Smithsonian Institution Bureau of American Ethnology, Bulletin 143.

• Steward, J. (toim.) (1948a ). Handbook of South American Indians. Volume 3. The Tropical Forest Tribes . Washington D.C.: Smithsonian Institution Bureau of American Ethnology, Bulletin 143.

• Steward, J. (toim.) (1948b). Handbook of South American Indians. Volume 4. The Circum-Caribbean Tribes . Washington D.C.: Smithsonian Institution Bureau of American Ethnology, Bulletin 143.

• Steward, J. (toim.) (1949). Handbook of South American Indians. Volume 5. The Comparative Ethnology of South American Indians . Washington D.C.: Smithsonian Institution Bureau of American Ethnology, Bulletin 143.

• Steward, J. (toim.) (1950). Handbook of South American Indians. Volume 6. Physical anthropology, linguistics and cultural geography of South American Indians . Washington D.C.: Smithsonian Institution Bureau of American Ethnology, Bulletin 143.

• Steward, J. (toim.) (1959). Handbook of South American Indians. Volume 7. Index . Washington D.C.: Smithsonian Institution Bureau of American Ethnology, Bulletin 143.

Kaikki Handbook of South American Indians -sarjan osat löytyvät PDF-formaatissa täältä:

https://repository.si.edu/handle/10088/15404

[JMenna]

Huippua Tuomo. Kiitän. Hitto, oispa nää tullu mieleen kysyä kuukaus sitte. Nyt alkoi jo hirvee opetus-, pronssivalu- jne härdelli ja näiden selaamiseen menee mittava kotva. Mutta täällähän pysyvät.

[TuukkaKumpulainen]

Etelä-Amerikan jouset kuitataan usein lonkalta, että kaikki yksipuisia, läpitaipuvia, suoria jousia. Vaikka näin olisikin (kiistanalaista), niin Etelä-Amerikan jousissa esiintyvät kaikki tunnetut poikkileikkausmuodot ympyrästä puolipyöreän kautta segmentinomaiseen, ellipsiin ja lattean suorakulmaiseen, tuohon päälle vielä Tulimaan kolmiomaiset jouset. Pituudet ja jäykkyydet vaihtelevat niin ikään metristä kolmeen ja 30 paunasta 120 paunaan. Että ihan sammaa kammaa, juu.