Jees…ymmärtääkseni tämä jousiharrastuskin on aika pienen porukan hupia. Olen 30 v historiallisten aseiden fani. Koko elämäni olen ollut kaikenlaisista muinaisaikoien aseista ja härveleistä innostunut mies. Hyvin laaja skaala aseita kiinnostaa, päällimmäisenä ehkä erilaiset japanilaiset miekat ja Eurooppalaiset varsijouset. Olen itseopiskellut puukko/miekkaseppä mutta uusimpana innovaationa teen varsijousia omaksi huvikseni. Kaikenlaiset sepän/puutyöt innostaa. Aloitin miekkojenteolla joskus 16 vuotiaana. Ensimmäiset miekat taoin moottorisahojen laikoista, myöhemmin olen tehnyt auton lehtijousista niitä mutta myös hiiliteräksestä. Antiikin aikaisia rautamiekkojakin olen tehnyt. Testaan terien kestävyyttä mm. erilaisilla pudotus ja rasitustesteillä ja toki leikkuutesteilläkin esim. pahviputkiin.
Varsijousia rakennan melko suurella tahdilla. Käsijousia teen silloin tällöin.
Olen joutunut vähän ”tinkimään” projekteissani, eli varsinaisia luukoristeluja en ole vielä tehnyt. Luuosat olen korvannut kirkaslakatulla valkoiseksi maalatulla puulla. Asiaa ei pahenna se, että isoissa määrissä luu/sarvi-aineksen tilaus ei ole halpaa hupia. Mukaanlukien rahtimaksut.
Rakentelun lisäksi harrastukseni on näiden itsetehtyjen aseiden treenaus. Treenaan esim. miekkailua puuversioilla niistä. Osasyy itsenäiseen treenaukseen on nykyajan massalajit: kamppailulajeissa ei ole laajaa spektriä historian aseita. Lisäksi itsenäinen mielikuvaharjoittelu yms. fyysinen treenaus on mukavaa ajanvietettä. Puhumattakaan miten paljon juttua nykyään internetistä ja kirjoista löytyy. Japanilaisen miekan käyttö innostaa eniten, sen tekniikoiden harjoittelu on kuin meditointia. En kuitenkaan ole sotaisa tai väkivaltainen vaan kyse on minun valitsemastani elämäntavasta.
Jousenteko on siitä hauskaa puuhaa, ettei koskaan voi tietää mitä eteen tulee. Minulle primitiivisyys on no mind-touhua, missä ei välitetä niinkään teoriasta vaan onnistumisesta ja epäonnistumisesta. On jännä, että puukaarta tehtäessä on se fiilis, että meinaako kaari onnistua vai ei. Hyvä primitiivijousi syntyy ikäänkuin vaiston varassa, vaikka tämä modernin nykytiedon valossa onkin varmaan aika karusti sanottu.
Pidetään asenne tinkimättömänä. Mottoni on: Voimme joko valmistautua tai odottaa.