Lähtökohta se, etten ole kirjallisuuteen perehtynyt. Pitää itse testata näin primitiivisessä mielessä.
Tavoitteena hakea jouselle sopiva nuoli. 10 graania jousen paunoja kohden on jossain vilahtanut ja niille main se lyhykäisyydessään menee testien perusteella. Mikä sitten on sopiva jäykkyys ja nuolen pituus? 10 gn/# kriteerillä voi tehdä erittäin paksun ja lyhyen tai pitkän ja ohuen nuolen. Materiaalina olen testannut vain mäntyä.
Testasin sokkona alla olevia nuolisettejä. Testijousena tammi 37# 19”, sama josta olen tehnyt videon. Ampumaetäisyys n. 2 m. Pyrin ampumaan suoraan, khatraa välttäen. Kriteereinä pidin sitä, että nuoli iskeytyy suoraan maaliin eikä kylki edellä, ja sitä kuinka paljon se kolisee jousen kylkeen laukaisussa, ja yleisen vaikutelman mukaan.
Nuolien jäykkyys tarkoittaa alkuperäisen nuoliaihion jäykkyyttä 26” tukivälillä, paitsi barreloidun nuolen jäykkyys oli testattu valmiina nuolena lyhyemmällä tukivälillä.
Voittaneiden testinuolien välillä en huomannut eroa. Täydellistä nuolta ei osoittautunut, koska laukaisussa tulee silti pieni kilahdus. Vetopituuden vaikutus kilahdukseen voisi olla jatkotutkimuksen aihe. Nyt ammuttiin suunnilleen täydellä vetopituudella. Voittaneiden nuolien jäykkyyksissä ilmeni epäloogisuutta. Ampumataito vaikuttaa tulokseen. Toisaalta tarkoituksena on hakea nuolta, jonka ampuminen sujuu luontevasti ilman että ampumista tarvitsee paljoa harjoitella. 2 m matkalla ampuessa sulitus ei taida ehkäistä laukaisuvirheen muuttamaa lentorataa, mutta sopimattoman nuolen sulituksen punoslanka kolahtaa laukaisussa. Voittajanuolien paino 23-27 g eli 350-420 graania sopii 10 gn/# sääntöön. Kevyempiä 5/16” nuolia en nyt testannut kun aiemmin eivät ole tuntuneet toimivan. 9-560 mm testinuolisetti unohtui ottaa mukaan
Kolahteluun vaikuttaa myös jänneväli nuolen jäykkyyden sekä pituuden ynnä vetopituuden lisäksi. Mututuntumalla, mitä perinnekeppiampujia olen katsellut, jänneväliä pidetään usein aika matalana. Myötäkäyristymistäkö vältellään…
Se on se tuplamälli, että matala jänneväli pidentää samanaikaisesti jousen iskupituutta ja vähentää sen myötäkäyristymistä. Heitto kohenee kahdella eri tavalla. Parempaa ei olekaan!
Onhan siinä pieni ero. Tässä mallinnus, suora jousi 1300 mm, veto 500 mm vatsasta, yksipuinen, nuolen massa 10 graania per pauna. Todellisuudessa erot nopeudessa ovat vielä hieman suuremmat, koska suuremman jännevälin myötä jousi viruu enemmän, mikä heikentää heittoa.
Onko varmasti hyötysuhde oikein? En nää miten hyötysuhde voi nousta kun jännekorkeutta nostetaan. Taitaa myös jousen varastoima suhteellinen energia olla väärinpäin, matalalla jännevälillä varastoidaan enemmän energiaa koska pidempi veto.
Ihan mielenkiintonen tuo rasitusero. 120mm → 180mm jännevälin nosto ja 10% korkeammat rasitukset. Kuulostaa järkevältä.
Ep (J) on jousen varastoima energia jouleissa ja se nousee kun jänneväliä madalletaan. Esf (energy storage factor VirtualBow:ssa) kuvaa vain voimakäyrän muotoa – isommalla jännevälillä jousessa on tavallaan enemmän esijännitystä, jolloin voimakäyrä on alussa aavistuksen pulleampi. Ja hyötysuhde kasvaa, koska lapojen liikkuvat massat liikkuvat lyhyemmän matkan → vähemmän häviöenergiaa, sekä myös siksi, että jousi varastoi selvästi vähemmän energiaa. Tässä on myös olennaista se, että nuolen massa on vakio 10 graania per pauna, eli kasvaa jousen jäykkyyden kasvaessa. Voisi kokeilla myös vakiomassaisella nuolella, jolloin nopeusero on pienempi. Tosin tärkeintä oli rasitusten kasvu.
Edit: Vakiopainoisella nuolella erot nuolen nopeudessa ja hyötysuhteessa pienenevät hieman.
Onko semmoisesta vertailusta mitään arviota, jossa nuoli lähtee ns. puhtaasti kolistelematta korkeamman jännevälin jousesta vs. lähteissään kalahtavaan nuoleen matalammalla jännevälillä? Luulisi kolistelun vaikuttavan nuolivarren värähtelyyn lentoradalla ja sitä kautta lentomatkaan, vaikka lähtönopeus olisikin sinänsä hyvä.
Vaikuttaahan se ja varsinkin pituusammunnassa eron huomaa selvästi. Mutta kyllähän matala jännevälikin toimii tarkkuusammunnassa jos nuolet on viritetty oikein ja ampuja osaa ampua.
Myötäkäyryyden kasvu on tosiaan isoin syy vältellä jännevälin nostatusta. Mitätön 10 mm lisää väliä kasvattaa jousen rasitusta yhtä paljon kuin jousen vetäminen 20 mm pidemmälle (Baker 1992). En ole tehnyt koesarjoja testatakseni lausumaa, mutta kun puujousta vetää pidemmälle kuin yleensä, on rasituksen ja myötäkäyryyden kasvu heti nähtävissä ja vetosormin tunnettavissa.
Pidemmälle vetäminen kasvattaa jousen heittoa, jolloin hinta voi olla perusteltu, mutta jännevälin nostaminen laskee heittoa, samalla kun jousi käyttäytyy kuin sitä olisi alettu vetää pidemmälle - surkea diili.
Nyky-Suomessa jahtikaudella puujousen käyttöilmankosteus on 80 - 100 %. On tehtävä kaikkensa, jotta jousi ei väsähtäisi. On kerta kaikkiaan parempi tuunata nuolensa hyvin lähteviksi jouselle optimaalisen matalan jännevälin kanssa.
Nyt kilahdusta ei enää tule kun nostin jännevälin 16 cm:iin. Jotenkin myös jäykemmät nuolet lensivät eniten suoraan, entiset voittajanuolet tulivat kylki edellä maaliin 3 m matkalla. Nyt parhaimmat nuolet olivat B10-8-560 mm 80#, B10-8-560mm 67# ja 9-510 mm 62#. Kukin näistä 26g massaltaan. Jokseenkin ihmetyttävä tulos jäykkyyksien suhteen. Pitää tutkia lisää.
Sanoisin, että järkevin tapa etsiä nuolen sopivat parametrit on ampua nuolia sulattomina alkaen noin 10 metristä ja sen jälkeen 15 metristä. Siitä jos lentää suoraan, niin se on siinä. Sulitus korjaa paljon virheitä ja lyhyt ammuntaetäisyys vääristää osaltaan tuloksia. Vaikka nyt tuon testin perusteella vaikuttaa siltä, että hyvin jäykät nuolet toimivat parhaiten, niin oikein tehdyn sulattoman testin perusteella tulos voi olla aivan toinen.
Olennaista on myös, että sulattoman testi toimii sitä paremmin mitä paremmin ampuja osaa ampua. Jos nuoli lentää toistuvasti suoraan sulattoman 15 metristä, niin kaikki hyvin. Jos taas vaihtelua osumapisteessä on paljonkin, niin syy on joko nuolissa tai ampujassa tai molemmissa.
Minä en ole jaksanut sulattomien kanssa leikkiä. Kerran kokeilin ja säpäleitä tuli. Olen sen sijaan luottanut siihen, kun nuolivarren jäykkyys on paunoiksi muutettuna liki jousen paunoja, notkeampi tai jäykempi, niin se toimii. Peruskaavassani varsi on nokin pohjasta pitattuna katkaistu 78,5 cm mittaan ja siihen 125 gr kärki. Nuolista tulee siis yli 5 cm ylipitkiä vetooni nähden. Jos varsi on notkeampaa sorttia, kuten viimeisimmät #65-67 ja jouset 72-75 lbs, niin olen näennäistä jäykkyyttä kasvattanut lyhentämällä vartta sentin-pari ja ruuvannut kiinni 100 gr kärjen. Nyrkkisääntöhän on, että tuuman lyhennys lisää näennäistä jäykkyyttä viisi paunaa ja saman tekee astetta keveämpi kärki, joka tosin muuttaa painopistettä hiukan epäedullisemmaksi. Viiden tuuman sulitus kruunaa ja vakautta sitten kokonaisuuden, joka on minulla toiminut, kuten lienette havainnut…
P.S. Juuri hetki sitten testasin myyntiaikeissa 63-paunaista joustani #69 nuolilla, joissa 100 gr kärki ja 5” sulat. Löytyivät siistissä nipussa sieltä, mistä pitikin.
Onkohan sellaisesta tehty tutkimusta, että nuolella olisi eri energiatasoja, joilla se pystyy värähtelemään? Liittyen seisovaan aaltoliikkeeseen. Sitä kautta nuolen saisi viritettyä jouselle sopivaksi eri paunoilla ja pituuksilla.
