Ensimmäiset omat nuolet

Vähän hätiköivä otsikko, koska yksikään ei ole valmis, kun sulkiakin tarttis hommata…

No eniveis keräilin päätymettästä erilaisia vesoja yms mahdollisiksi nuoliaihioiksi.
Oli pihlajaa, koivua, pajua, kuusta ja männyn oksaa, kaikenlaista, mutta tuumasin liian aikaa vieväksi, joten jätin ne kuorittuna kuivumaan, ja hain forssan k-raudasta sitä cellon pyörörimaa jokusen kangen…

Kärjeksi otin testiin työn alle 20mm x 4mm latasta pätkän. Liian paksua tavaraa työstää rautasahalla ja viilalla, mutta tein sen valmiiksi, kun alotin.

Olikos ne ideaalipainot jotain luokkaa 100grainia?
Tää on 40mm pitkä kärki, ja tuli vähän raskas :astonished:


Muotoilu ei hivele edes omaa symmetristä silmää, mutta ammun tuon kumminkin hukkaan.
Niin ne sulat vielä…

Tossa nyt vielä 14 stagaa oottelee kärkiä ja sulkia.

Otin jo työn alle vähän ohkasempaa terästä, josko se kävis vähän nopeemmin se kärkien valmistus.

Hieno homma, siitä se nuoliseppäily lähtee!

4 mm paksu latta on tosiaan aikamoista jöötiä nuolenkärkiin, ja 200 greiniä on iso kärkipaino kevyen tai keskijäykän jousen nuoleen, vähintäänkin yhtään pidemmille ampumamatkoille. Raskas kärki vaatii myös erittäin jäykän varren, jotta nuolen dynaaminen spine pysyy riittävänä. Jos pyörörima on 8-millistä, ei varren spine riitä millään tuollaiselle kärjelle.

Nuolenkärjen ja varren välinen liitos kannattaa tehdä mahdollisimman virtaviivaiseksi, ilman mitään pykällystä kuten kuvan nuolessa. Puuvarren päädyt kärjen molemmin puolin voi vuolla ihan veitsimäisen teräviksi. Jos nuolella meinaa koskaan ampua elävää kohdetta, on niin pakkokin tehdä, sillä kaikki kulmat ja pykälät syövät läpäisyä helvetin paljon.