Enkku nuolii


#1

Kun ei oo muutakaan tekemistä perjantai illalla.


g

j


#2

onko toi viilto aina lohkastu vai onko sahaamalla tehty myös?


#3

Kaikki ne nuolet (+/-200?) joita Mary Rosen hylystä on tutkittu lähemmin ovat halkaistuja. Yhtään sahattua ei tietääkseni ole ainakaan vielä löytynyt.
Sahailut nyky ajalla ovat pitkälti brittien paremman jousikulttuurien keksimää sieltä 1800 eteenpäin kun se nyt vaan sattuu oleman helpompaa.


#4

Will Sherman sanoo ainakin osan olleen sahattu, osan halottu. Nyt vielä viimemmäksi mainitsi samaa tässä ketjussa: http://www.primitivearcher.com/smf/index.php/topic,64635.0.html


#5

Mehän käytiin tästä Jere siellä enkuissa nuotiolla keskustelua.
Se mikä olisi siis todennäköisintä oli, että vain halkaistun sarviuran pohja olisi erikseen sahattu jollain metallin palalla jotta vältyttäisiin ylimääräiseltä halkeilulta.
Toinen mahdollisuus olisi se minkä olen itse tehyt monelle kepille ennen halkaisua oli, että keitin nokkin tyvet kevyesti kuumassa vedessä en halkaisin kuumanan joloin solut halkesivat suoremmin ja jolloin pohjaan jäi suora miltein sahausta muistuttava uoma joka syntyi siiten kun puristin sarven palasen halkeaman väliin ja siitä jäi painauma joka piti muotonsa kuivattuaa.
Jos tällaista menetelmää olisi käytetty niin sarven palaset olisi myös liimattu samaan aikaan kun halkeamaakin tehtiin kuumana.

Se mikä näissä omissani uupuu on tuo massa tuotannon puute. Jos joutuisin tekemään sanotaan vaikka 500kpl niin järjestäisin koko prosessin toisin koska pikku niherryksiin ei olisi niinkään aikaa.


#6

Enpä muistanukkaan enää. Tuo nokin keittäminen on hyvä jippo.


#7

Ja siis varmasti jotkin oli sahattu. Sitä ei nyt voi pois sulkea kun sahatkin oli jo monta tuhatta vuotta tunnettu keksitö ja keskiajan lopulla niitäkin oli jo varmasti pelkästään saman kaupungin erillaisten kiltojen sisällä muutama sata eirllaisiin tarkoituksiin tehtyinä.


#8

En minä ihan kiuhuvaksi niitä keittäny. Perus teevesi riittää.
Idea on siiss sama kuin rikki menneessä nuolen kärjessä jos ei halua kokonaan uutta nuolta tehdä.


#9

Hienoja nuolia Mikellä tulossa!

Materiaaleina ilmeisesi haapa, lehmän sarvi ja nahkaliima?

Löytyykö yhtään nuolta ilman sarvivahvistusta nokissa? Riittäisikö pelkkä punos nokin edessä?

Onko näkemystä siitä, miten nokkiurat on tehty sarjatuotantona? Sahattu, poltettu, lohkottu, jotain muuta?


#10

Will Sherman sanoo: että Tällä hetkellä hänen tietojensa mukan vain yksi 3500 nuolesta ei ollut vahvistettu sarvella ja, että se oli ilmeisesti Simon Stanly joka sen yksilön huomasi. Tämän nuolen kunnosta tai olin paikasta ei ole tietoa…

Itselläni on ollu muutama sarveton käytössä mutte en ole alle 9mm rimasta niitä tehnyt perus käyttöön. Pituusnuoliksi kyllä, mutta se onkin jo toinen juttu.

Tuohon sarjatuotantoon on vähän otettava suppeampi ala käsittelyyn kun kaikkialla tehtiin vähän kaikkea.

Mielestäni polttaminne voidann kyllä sulkea kokonaan pois kun kerran sähkövirran käyttö oli vähän toisen laista. Ja vaikka kuumalla raudalla sitä pottoa tekisikin niin sen raudan tulisi olla melko suuri jotta se jaksaisi yhdella kuumalla mennä puustä läpi.

Viimeistelyyn polttamalla en ota kantaa (vaikka tähän tarkoitukseen se olisi käytännössä ihan mahdollista) kun en ole koskaan käsissäni pitänyt yhtään yli 60 vuotta vanhaa nuolta muuta kuin ne pari jotka simolla on kellarissaan.
Toisessa nistäkin oli muistaakseni muovi levy upotettuna sarven kaltaisesti nokin vahvikkeeksi.

Nopealla sahauksella (vähän kuin sirkkeli) ja viilalla viimeistely menetelmällä jossa päälle vielä vähän maalia niin eikös se ollut se yleisin menetelmä jos nyt katsotaan vain 1800-luvun englantia.

Toinen jota olen myös nähnyt on poraamalla ja halkomalla tehty nokki jonka reunat sitten viilalla tai muulla hionnalla viimeistelty. Edelleen erittäin ylenen tapa.

Ja sitten täytyy myös muista, että suurin osa paremmista nuolista joita tehtiin niin usassa sekä enkuissa oli istutettu sarvinen nokki. Tyveen voimakas veen muotoinen sahaus ja sarvea päälle.