Nyt on taas nöyrrytty tonkimaan ammuntatekniikkaa. Perinteisesti näköjään tulee tässä sisäratakauden aukaisun kynnyksellä. Paras aika! 5 kuukautta rakentaa rautainen kunto sisä-EM:iin.
On nimittäin pidempään häirinnyt tuo vetopituuden vaihtelu. Jäljitän sen tuonne jousiammuntaharrastuksen alkuajoille, kun ammunta aloitettiin 22" vedoilla ja lyhärijousilla. Niissä välineissä ei ole mitään vikaa, mutta kun on vaan pirun vaikea tasamaalla pysyä muiden perässä ja ampua 100 laukausta laserintarkalla toistovarmuudella.
Joo, käytä tasamittaisia nuolia, keskity. Eipä toimi itsepäiselle ja levottomalle ampujalle. Siispä aloin rakentaa klikkeriä jouseen. Ihan simppeli rakennelma, ei tuhota jousta eikä vaadita kummallisia tarpeita. Vanha rullamitta, peltisakset ja teippiä. Sitten narulla säädetään oikeaan vetopituuteen. Minun tapauksessa 27" tai 28", pitää vielä vähän kokeilla.
Eli nyt kun jousi naksauttaa niin nuoli lähtee. Ei ammuta yhtään nuolta ilman täsmällistä vetoa! Johan parantaa…vai?
Ei oo primi ja ei tätä tietysti kisoissa käytetä tai koko vuotta treeneissä, mutta pakkohan tästä jotain hyvää oppia on saada?
Onko kenelläkään kokemusta? Miten siirtyy ammuntaan?
Tein kerran niin, teippasin magneetin jousen kylkeen. Määrämittaisilla nuolilla teräskärki nappasi kiinni magneettiin. Ihan ok mutta kokeiluksi jäi. Määrämittaisilla nuolilla käytän myös välillä tuntoaistia, eli kärjen tyven tuntumaa jousikäden etusormessa. Nykyisin käytän lähinnä jänteen osumista silmäkulmaan, toimii nuolen pituudesta riippumatta, joskaan ei ole niin tarkka. Se on ennemminkin laukaisumerkki, joka on taulukauhun eliminoimisen kannalta ainakin minulla vielä tärkeämpi tekijä. Klikkerihän on myös laukaisun ilmaisija, sillä on tavallaan kaksi tehtävää.
Kevennä jousta jos veto ei onnistu loppuun asti pienellä pidolla. Itsellä auttoi se kun “aloitti alusta” paunoja pudottamalla. Tekniikka harjoittelun kannalta järkevintä omasta mielestä aloittaa niin kevyellä kuin viitsii. Itse aloitin 40# 28"vaikka voimaa nyt isommallekkin löytyy. Se vaatii vaan sen että ei vaan ammu jos veto ei tunnu oikealta. Siitä oppii pois kyllä.
Aloitin itse 10v sitten jousiammunnan ihan ilman mitään esikuvaa/ kaveria ja jonkun jousiammunta kirjan selailulla. Opin silloin aivan väärät tekniikat joita oppi huomaamaan vasta noin 4v sitten kun tulin ensimmäistä kertaa ampumaan muiden harrastajien kanssa näihin kisoihin.
Omalla paikkakunnalla kun ei ollut mitään jousiin liittyvää toimintaa niin alku oli sen puolesta hankala ja sitä vaan ampui miten halusi. Kyllä minä silloinkin osuin mutta se oli sellasta “snapshooting” tyylistä räiskintää ja yli 15m matkat oli ihan hakusessa. Metsästystä silmällä pitäen minä toki harrastuksen aloitin silloin että toisaalta… mutta kyllä se asento alkaa pitämään kun keskittyy, sen se vaatii.
Omasta mielestä tuollaseen klikkeriin opettelu tekee hallaa koska sitä alkaa luottamaan siihen ja ilman sitä sitten ei ammunnasta tule mitään. En toki ole kokeillut, kuullut vain.
Olen itse tehnyt sellaista analyyttistä shooting techniques development:ia. Olen pohtinut omasta päässäni sellaisia asioita kuin lihasmuisti ja uskon, että tuollaisen klikkerin kanssa treenaaminen voi olla hyödyllistä, jos pysähtyy jokaisen paukun jälkeen miettimään mitä tapahtui, miltä se tuntui ja miten onnistui. Tuhansia paukkuja per kuukausi ja tuhansia jälkitähtäyksiä ajatuksineen ja muistikirjaan merkintöjä. Jännintä tässä on se, että mitä tapahtuu kun irroittaa tuon klikkerin narun. Miten lihakset muistaa. Sitä pitää irrottaa usein ja laittaa taas takaisin paikoilleen. On toki mitä erilaisempia tapoja treenata ja monet niistä on varmaan yhtä hyviä. Jälleen kerran toteaa sitä että jollekin sopii joku toinen tapa ja jollekin jokin toinen.
Tämä on se olennainen asia. Klikkeri sinänsä ei ole oikotie onneen vaan se, miten sitä pystyy hyödyntämään lihasmuistin kehittämisessä. Ja lopulta kyse on siitä, miten ampuja hallitsee selkävedon. Tuollainen vetopituuden ilmaisin on kyllä alkuun kätevä, koska sillä voi hakea hyvin sitä omaa luontevaa vetopituutta, joka on helposti toistettavissa. Tuon avulla näkee helposti, mitä tapahtuu vaikka 50 tai 100 laukauksen jälkeen, tai miten sarjan viimeisellä nuolella vetopituus jää hyvin helposti vajaaksi. Lopulta pienetkin vetopituuden vaihtelut oppii tuntemaan lihasten kautta.
Mikalla myös todella hyvä pointti, mitä suurin osa perinneampujista ei ole sisäistänyt. Ammutaan oman tekniikan kannalta turhan jäykällä jousella. Kyllähän se joillakin toimii, vaikka ampuisikin jäykällä jousella. Mutta kevyt jousi on avain onneen jos haluaa analyyttisesti kehittää omaa ampumatekniikkaa. Ja ampuja on hyvällä tiellä kohti hyvää ammuntaa, kunhan ampuja oppii pitovaiheen, oli se sitten vaikka sekunti tai pari. Jos laukaisu lähtee ilman pitoa, niin suurin osa ampujista on ennemmin tai myöhemmin pulassa. Kyllä se vaan niin on, että Mikan mainitsema “snap shooting” on välillä aikamoista räiskimistä, jossa osuminen perustuu pitkälti tuuriin.
Pidemmillä matkoilla ainakin mutta kyllä se lyhyillä matkoilla toimii tiettyyn rajaan saakka suht tarkasti. Lentävät kiekot, örkit rastit jne meni takahikiälläkin ihan lentävin laukauksin ilman ennen aikaista pitoa tai jälkipitoa ja osuu… (viimeistä örkkiä en löytänyt ) mutta sitäkin on harjoiteltava, se on oma juttunsa se. Ja tietysti jos ammutaan tulitikku askin kokoista nippua 10 metrin matkalta niin en sitä niin tarkaksi enää pidä. Tiettyyn rajaan asti sopiva tyyli.
Tein itselleni kerranpituus ammuntaa sormien avaajan narusta. Toimi hyvin kunnes ei taas toiminut. Elikkäs nahka sormisuojan sormien kärkiin naru kiinni ja narun toinen pää kahvaan kiinni.
Kun toivottu veto on juuri lähestymässä niin narun kiristyy ja vtää sormet auki päästäen nuolen.
Tämä toimii vain silloin kun vetää nuolen noin lähimaille oikeaa vetoa ja sitten juuri viimeisellä sentillä vähä riuhtasee taakse sen viimeisen vedon.
Ainoa haitta oli muutaman kerran kun tätä teki niin suoraavaksi oli narun jousen jänteen kanssa ihan sotkussa.
Kokeilullista “snap shooting”:ia se oli yrityksenä omille vajaavedoilleni, mutta siihen sekin jäi.
Noniin, hyvinhän se toimii. Aika jännä tosiaan ampua tuolla. Muutamia 5s+ pitoja tuli pidettyä kun ei piru millään saanut vedettyä klikkeristä läpi. Jousi on kevyt 35# @ 28", jolle säädin 26,5-27" vedon. Ei siis rankka ollenkaan. Mutta on tuolla nyt taottava että rupeaa veto pysymään. Selvää on että tuommoista staattista pitoa ei ole selkä tottunut tekemään ollenkaan. Ja ankkuri ei loksahda niin hyvin linjaan ja energiatehokkaaseen asentoon kuin pitäisi.
Just näin. Mutta tällä kertaa maltilla, nimimerkillä just selvittelin röntgenit ja ultrat oikeen käden keskisormesta - oli onneksi kunnossa. Viime keväällä oli vähän koveempi voluumi kun valmistauduin american roundiin.
Etu minkä heti huomasi, oli hyvän ankkuripisteen löytäminen. Ja eipä muuten tullut yhtään taulun alle ampumista.
Tuntui kuitenkin siltä että oli vaikea asettaa kroppaa mukavaan asentoon 27-28" vedossa, mutta tähän varmaan tulee muutos kun totuttautuu.
Sitten kun oppii klikkeriä vasten vetämään vedon läpi selällä, ei pitäisi olla ongelmaa siirtyä normaaliin ammuntaan. Siinä on niin monenmoista muuta juttua mitkä opettelee tässä samalla kuntoon.
Itellä autto paljon koko vetotekniikan opettelu toisella kädellä, siinä ei vanhat opit vaivaa kun lihasmuistia ei toisella puolen ole opittavana pois. Siitä voi sitten siirtää helpommin oppeja takasin oikialle puolelle, jos välttämättä haluaa.
Lisäksi vetopituuteen liittyen tämän kaverin videot on jostain syystä loksahtanu päähän paremmin ku moni muu ohjeistus. Voi kyllä olla hyvinki tuttua tavaraa jo forumilaisille:
) mutta sitäkin on harjoiteltava, se on oma juttunsa se. Ja tietysti jos ammutaan tulitikku askin kokoista nippua 10 metrin matkalta niin en sitä niin tarkaksi enää pidä. Tiettyyn rajaan asti sopiva tyyli.
Jousi on kevyt 35# @ 28", jolle säädin 26,5-27" vedon. Ei siis rankka ollenkaan. Mutta on tuolla nyt taottava että rupeaa veto pysymään. Selvää on että tuommoista staattista pitoa ei ole selkä tottunut tekemään ollenkaan. Ja ankkuri ei loksahda niin hyvin linjaan ja energiatehokkaaseen asentoon kuin pitäisi.
