Tein saarnilankusta D-profiilisen lyhytjousen. Mittaa kepillä on 125cm (49,2") ja paunoja 20" vedolla n. 39#. Selkä on kaivettu yhdelle lustolle ja leveyttä on 3,5cm kahvan kohdalla ja sivunokkien kohdalla 1,7cm. Tämä on kokonaisuudessaan kolmas ehjänä säilynyt jouseni ja vielä on paljon oppimista varsinkin tilleröinnissä. Aikaisemmat jouset olen tilleröinyt tilleripuun avulla, mutta tätä olen tilleröinyt hyvin varovaisesti ja pelkästään peiliä ja jännekorkeuden muotoa apuna käyttäen. Työkaluina isohko puukko ja karkea ja hieno raspi.
Vähän olen jo vajaalla vedolla ampunut sisään tätä ja hyvältä tuntui ampua. Settiä otti ampumisen jälkeen noin tuuman verran, josta palautuu alle tuumaan. Mitä mieltä olette tilleristä? Itse tuota kuvaa katsellessa taidan ottaa vielä muutaman raapaisun siklillä alalavan puolivälistä. Ylälavassa on hiukan kiertoa, joka vääristää tilleriä katsottaessa.
Hyvältä näyttää! Keskikaarista tosiaan voisi vähän vielä raaputella. Kannattaa jatkossa ottaa vetokuvat kohtisuoraan sivusta, niin saa paremman kuvan. Lepokuvakaan ei olisi pahitteeksi, sillä sehän aika pitkälle määrittää tillerin.
Minäkin tilleröin pelkästään peiliä ja jännekorkeuden muotoa katsellen. Polvea vasten on myös kätevää taivutella näitä lyhäreitä. Aika äkkiä sen oppii tuntemaan, mistä pitää vielä raaputella ja mistä ei.
tuossa lepokuva. Kiitos. Vähän jo rapsuttelinkin tuota alalapaa ja heti alkoi näyttämään paremmalta, ainakin omaan silmään. Kyllä tuo vetokuva on aikalailla kohtisuoraan sivusta, mutta pitänee kehittää semmonen taljahässäkkä tuohon tilleripuuhun niin saa kunnolla kuvattua tuota vetoa. Tuntuu että tuota tilleröinnin opettelua auttaa paljon, kun ottaa kuvia ja niitä arvioi. Vähän mietin vatsan paahtoa tälle, haluttaisi saada tästä metsästyskelpoinen. Jonkin verran olen siitä lueskellut ja paahtanutkin yhtä pihlajayritystä, mutta olisi yksi kysymys siihen liittyen. Nimittäin kun monessa paikkaa sanotaan, että paahtamisen pitää tapahtua hitaasti ja selkä ei saisi kuumentua juuri lainkaan, niin miten käytännössä selkä saadaan pysymään viileänä? Pitääkö sitä viilentää välillä jollakin vai onko selän viilentäminen ylipäätään tärkeää?
Hieno, käytännössä mehtäkelpoinen jousi! Nuo speksit ovat hyvin lähellä omia nykyisiä suosikkejani, nimenomaan jahtikäytössä.
Lämpökäsittelyssä ei tarvitse mitään erikoisvirityksiä selän turvaamiseksi. Tärkeää on lähinnä se, että selkä ei ole vasten mitään sellaista pintaa, josta lämpöpistoolin hönkä kimmahtaisi selkään kuumana. Jos paahtamisessa käytetään jousen levyistä tai kapeampaa muottia, ei ongelmaa ole. Itse olen paahtanut jouseni laittamalla ne kylmästi nurinpäin vireeseen, jolloin jousen voi kiinnittää penkkiin kahvastaan siten, että kuuma ilma puhaltaa jousen kylkien ohi kuumentamatta selkää.
Kun ~15-milliseen ripaan pannaan oikeata kuumaa yhdelle puolelle, niin kyllä vastapuolikin lämpenee aina jonkun verran. Ongelmia tulee vasta sitten, kun liikutaan lämpökäsittelyalueella eli lähempänä pariasataa astetta. Jousen kuin jousen pitää kuitenkin antaa rehydroitua lämpökäsittelyn jälkeen, sillä tilapäistä kuivumista haurausalueelle asti voi tapahtua.
