Bubinga/punatammi kokeiluja

Liimasin minäkin pari laminaattia. Uusia puulajikkeita, joita noudettiin Tuomon kanssa lahden puutukusta. Tai no mulle uusia. Kuten muualla mainitsin, jatoba vähän venkoilee sisäisiä jännityksiään, että se saa nyt odottaa.

Sikinsokin eri järjestyksillä, olisiko kutakuinkin näin:

  • Saarni-vaahtera-tammi 188cm
  • Punatammi-vaahtera-bubinga 184cm
  • Punatammi-bubinga-vaahtera-bubinga 184cm
  • Vaahtera-vaahtera-ipe 184cm
  • Punatammi-merbau-ipe 173cm

Tulee näistä jotain… Tavoite ois nyt vähän tuonne 50 paunan paremmalle puolelle saada.
Hyvät refleksit pitäisi olla, 4-7cm luokkaa. Kahvapaksunnukset (oheneva liuska keskellä) on, kun ei ollut intoa lähteä hiomaan laminaatteihin ohennuksia. Kai nuo pelittää noinkin.

Niin se unohtu, tällä kertaa tein tietoisesti ylälavasta pari senttiä pidemmän! Eli tyypillinen 184cm jousi on jotain 94cm ylälapa ja 90cm alalapa. Tästä oon tykännyt vanhassa jousessa.

5 tykkäystä

On se Jere aika kone! Viisi kolmilaminaattia tuosta vain. Mielenkiinnolla odotan, että millaisia jousia noista tulee. Jos pitäisi vetoa lyödä, niin parhaiten pärjää neljäs – vaahtera-vaahtera-ipe.

Mitäpä tässä, hyvä vastapaino näppiksen nakuttelulle etätoimistolla.
Joo siis toki vaahtera-ipe on tiukka kombo, sen tuossa jo lattiatilleröinkin. Voisi ihan 60 paunan tuntumaan pyrkiä. Bubingastakin jos saisi 50 paunaista… Mutta joistakin näistä teen 40 paunaisia.
Tuntuu tuo bubinga vähän hepposelta verrattuna ipeen, silti luulisi pelittävän juuri hyvin tuommoisessa kevyessä pitkäjousessa.

StLouishan teki joskus 15 vuotta sitten bubingasta bambuselkäisen lonkkarin, jolla Marlon Torres ampui jonkun aikaa voimassa olleen lonkkarien pituusennätyksen. Jousi oli muistaakseni jotain 32 mm leveä ja veti jotain 120 paunaa, mikä kertoo bubben ominaisuuksista.

Bubingaa olen itse työstänyt muissa kuin jousihommissa, ja se on mielestäni ilman muuta yksi kauneimmista, miellyttävimmistä ja lupaavimmista kaupallisista puulajeista.

Mielenkiintoista! No on siinä ollut kapea jousi tuommoisille paunoille. Katsotaan mitä omista tulee. Aika kiharaista on näköjään, mutta vatsakappaleessa pieni määrä menettelee.

Oliko jere sulla tosta bubingasta kuvaa jossa olis puhdasta puuta?

@Kyudo108 Tässä näin. Vähä ipemäinen, mutta vuosirenkaat erottuu hyvin. Myös paljon kevyempi.

Tuli punatammi kokeiltua… Hyvin toimii mutta vähän tärrää käsille, niin että ei saata jousi pysyä käsissä. :smiley:
Molemmista lavoista vetomurtumaa. Eli ihan paskaa.


Tulee murtumatavasta 1:1 mieleen omat lankkutammi- ja-hikkoripettämiseni.

Ei kotimainen tammi, saarni, vaahtera tätä tee.

En oikeen tykännytkään noista jousien profiileista. Latasin ihan liikaa refleksiä. Seuraaviin pitää laittaa vähemmän niin saa semmoisen syvän D-poikkileikkauksen.

No olipas siinä hapanta punatammea. Aika pahviselta vaikuttaa. Tosin, eipä tainnut syykulku olla kovinkaan hyvä. Siinä on yksi syy, miksi kotimaiset puut kestävät, ne ovat aina yhdellä lustolla. Vai onko kukaan tehnyt kotimaisista puista lankkujousia lustonkulusta piittaamatta.

Mutta kyllä lankkutavarakin kestää toisinaan – yksipuinen jousi, sahattu isosta lankusta syykulusta piitaamatta:

“Kestää toisinaan” ei riitä oikein mihinkään, kun jokaiseen jousentekeleeseen menee aikaa, energiaa ja rahaakin, lankkujen tapauksessa.

Tein 15 vuotta sitten tukun jousia suomalaisista jalavalankuista. Metsästysjäykkyiset kaivoin yhdelle lustolle, useimmat pettivät vedossa anteliaista mitoista huolimatta. Lastenjouset tein “syynkulusta piittaamatta” (mitä kukaan jousentekijä ei oikeasti tee, huom.). Nämä kestivät, paitsi AR-jouseni, joka lopulta nosti säleen selästä, ehjän kesäpuuluston alueelta.

Myös suomalaisista pihlaja- ja tuomilankuista tekemäni jouset paukkuivat vedossa, yhdelle lustolle työläästi duunattuina.

Höpö höpö, jos puu tosiaan sahataan miten sattuu ja tehdään jouseksi niin rikki niitä menee.
Mutta valikoiden puita, nämä rikot on todellakin toisinpäin - toisinaan rikkoutuu. Nyt olen rikkonut jousia 1 per 10 onnistunutta. Kokoajan vaihdellen puulajeja ja kokeellisia muotoja/paunoja.
Sitten löytyy näitä refleksiä pitäviä tuhansia laukauksia ampuvia jousia hyllystä. Että ei ole pidemmänpäällekään ongelmaa.
Jos tekisi kokoajan saman puutoimittajan tietystä lajikkeesta jousensa ja tiettyä muotoa, samoilla paunoilla - miten niitä voisi saada rikki alvariinsa?

Jousentekijä, joka valitsee jousipuuksi lankun joka on sahattu miten sattuu, on niin pihalla ettei tosikaan. Lankkuja on täysin suorasyisestä kaikissa tasoissa täysin poikkisyisiin. Olisi mieletöntä ottaa vain joku lankku ja toivoa että siitä tulee kestävä jousi.

Väärinymmärrystä taas. Tietenkin, kun mennään puukauppaan, niin valitaan sieltä kaupan paras lankku, joka ei välttämättä ole täydellinen. Siitä sitten tehdään jousia, joko veistämällä huolellisesti selkä yhdelle lustolle tai sahaamalla lankusta suorakaiteen mallisia aihioita lankun syynkulusta välittämättä. Jousi tehdään tietenkin aina valikoiduta puusta. Eri asia on sitten, että millä kriteereillä valikointi tehdään.

Jos tarkastellaan suurta aineistoa, niin lienee nähtävissä aika selvä kuva, että itse kaadettu puu tuottaa keskimäärin parhaimman lopputuloksen jousena. Sen jälkeen lankkujousi, jonka selkä on veistetty yhdelle lustolle. Ja lopuksi lankkujousi, jonka selkää ei ole veistetty yhdelle lustolle. Näistä on tietenkin lukuisia eri variaatioita syynkulun, lustonpaksuuden, vikojen, tms. funktiona. Puujousen tekijä ei voi milloinkaan olla täysin varma, että jousi kestää täysin varmasti käyttöä. Mutta aikaa myöten puujousen tekijä oppii lukemaan puuta sen ulkonäön ja tuntuman (työstö, taivutus) perusteella, aivan samoin kuin vaikkapa soitinrakentaja oppii erottamaan ns. hyvät ja huonot puut soinnin perusteella. Kokemuksen myötä onnistumisprosentti kasvaa.

@JNystrom Miltäs muuten bubinga tuntui? Sitähän oli noissa punatammiselystetyissä jousissa? Viruiko? Entä tuntuma muuten?

Joo niitä vaan “on”. Vähän kuin suoraa virheetöntä 2m selffarimatskua “on” metsässä. Miksi kukaan tuo mitään muuta sieltä verstaalle? Joka luulee että asiat jätetään tekemättä, jos ei niitä voi tehdä täydellisesti - on niin pihalla ettei tosikaan. Aina ei ole mahdollisuutta valita priimaa päältä ja jos hinku on ampumaan, sillä on pärjättävä mitä saa. Olkoon lankku tai vähän vinoon kasvanut nuori tuomi.

Miksi viittasin tuohon “miten sattuu” valitsemiseen, oli nimenomaan tuo Tuomon räjäytysvideo. Ymmärsin että tuo oli keinotekoinen, kokeellinen tilanne. Kommenttisi tyhmistä lankkupuiden valitsijoista ei osu nyt oikein kohteeseen.

On kummallista asettaa joku oma standardi viitseliäisyydelle ja vaivannäön määrälle. Onhan nytkin ihmisiä jotka valitsee oksaisen puun sen ulkonäön takia, ottaa tietoisen haasteen ja tekee jousen. Samoin joku toinen tekee monimutkaisia sarvijousia. Miten rationaaliset syyt noissa on takana? Uskotko että nämä ihmiset salaa vain kärsivät?

@TuomoReiniaho Bubinga oli ihan ok, mutta en noita bubinga vatsaisia päässyt kummemmin taivuttelemaan vielä. Enkä taida nyt enää ruvetakaan, kun kaikki niistä sattui olemaan liimattuna punatammella.
Katsotaan seuraavaan kalikkaan bubinga-vatsa.